Joskus keväällä olin tilanteessa, jossa lupaavasti netin kautta alkanut suhde oli muuttunut yksipuoliseksi ihastukseksi tapaamisen jälkeen. En nyt selosta asiaa enempää. Tunnustan, että toisen osapuolen ulkoinen olemus oli minulle niin suuri turn-off (kammottava sana, anteeksi), että en kokenut kykeneväni hänen kanssaan mihinkään muuhun kuin ystävyyteen. En ole pitänyt itseäni kovin pinnallisena enkä todellakaan ole mikään Adonis itsekään. Niinpä torjuva primitiivinen reaktioni yllätti minut itsenikin. Olen sen lajin miehiä, että kokemus pakeista on ollut enemmän vastaanottavalla puolella, enkä oikein tiennyt, miten asian fiksusti hoitaisi. Kyselin ideoita tällä tai jollakin toisella keskustelupalstalla, ja melkein kaikki olivat sitä mieltä, että minun on kerrottava asianlaita rehellisesti.
Reilua peliä arvostavana menin tähän lankaan. Se ei tietenkään ole niiden syy, jotka hyvää tarkoittaen kehottivat minua rehellisyyteen. Syy on yksin minun ja oman typeryyteni. Minun olisi ehdottomasti pitänyt kehittää joku peitetarina torjumiseni syyksi. Tiesin etukäteen, että tällä naisella oli miehistä raskaita kielteisiä kokemuksia ja hän oli saanut valtavasti ns. paskaa niskaan. Kaikki johtui ulkoisista seikoista. Tämä oli tehnyt hänet hyvin herkäksi ja siksi en olisi halunnut tunnustaa, että pinnalliset asiat olivat omankin torjumiseni syy.
Kuten sanottu, tyhmänä olin rehellinen. Niin kauniisti kuin pystyin, puhuin ensin kemioiden kohtaamattomuudesta. Ei auttanut, koska hän on enemmänkin loogis-analyyttinen kuin ”horoskooppi-henkinen” persoona, ja halusi tietää mitä ne ”kemiat” tässä tilanteessa oikeasti tarkoittavat. Yritin puhua syvällisimpien ihmissuhteiden kokonaisuudesta, mihin kuuluu paitsi henkinen ja sosiaalinen, myös fyysinen yhteensopivuus. Painotin mielestäni hyvin vahvasti, että henkisellä tasolla olen valmis jatkamaan hänen ystävänään vaikka hautaan saakka ja että jokainen tarvitsee myös ystäviä.
Tämä kaikki oli virhe. En halua tuoda esiin kaikkia yksityiskohtia, mitä tilanteeseen liittyi. Tuntui hirveältä satuttaa toista sillä tavalla. Olisi ollut miljoona kertaa parempi esim. valehdella jotakin ällöttävää itsestä niin, että olisin saanut hänet antamaan pakit (esim. keksitty tarina pahasta alkoholismista, josta toipuminen on vielä vaiheessa, olisi hänen tapauksessaan toiminut hyvin).
Nyt tilanne on se, että hän pitää yhä yhteyttä ja yrittää milloin rukoilla, milloin painostaa minua muuttamaan mieltäni. Hänen sähköpostinsa ja kirjeensä ovat vetoavia, todella upeasti kirjoitettuja ja usein tunnen olevani maailman ihmisistä alhaisin, kun ne eivät saa sydäntäni heltymään. Syksyn myötä on mukaan tullut itsetuhoisuudella pelottelu. Hän kertoo, miten ei aio nähdä joulua ja paljon muuta vastaavaa. En moiti häntä, pelkään aidosti hänen puolestaan ja olen monia kertoja ehdottanut avun hakemista asiantuntijoilta. Olen tarjoutunut edelleen kuuntelijaksi ja keskustelijaksi, mutta hän kertoo, miten ei pysty, koska haluaa itse enemmän.
En pyydä nyt apua tai neuvoja. Itse olen tilanteeni aiheuttanut ja itse minun on asiat selvitettävä. Mutta haluan kertoa, että joissakin äärimmäisissä tilanteissa totuus – vaikka sen paketoisi kuinka kauniisti – ei ole paras ratkaisu.
Reilua peliä arvostavana menin tähän lankaan. Se ei tietenkään ole niiden syy, jotka hyvää tarkoittaen kehottivat minua rehellisyyteen. Syy on yksin minun ja oman typeryyteni. Minun olisi ehdottomasti pitänyt kehittää joku peitetarina torjumiseni syyksi. Tiesin etukäteen, että tällä naisella oli miehistä raskaita kielteisiä kokemuksia ja hän oli saanut valtavasti ns. paskaa niskaan. Kaikki johtui ulkoisista seikoista. Tämä oli tehnyt hänet hyvin herkäksi ja siksi en olisi halunnut tunnustaa, että pinnalliset asiat olivat omankin torjumiseni syy.
Kuten sanottu, tyhmänä olin rehellinen. Niin kauniisti kuin pystyin, puhuin ensin kemioiden kohtaamattomuudesta. Ei auttanut, koska hän on enemmänkin loogis-analyyttinen kuin ”horoskooppi-henkinen” persoona, ja halusi tietää mitä ne ”kemiat” tässä tilanteessa oikeasti tarkoittavat. Yritin puhua syvällisimpien ihmissuhteiden kokonaisuudesta, mihin kuuluu paitsi henkinen ja sosiaalinen, myös fyysinen yhteensopivuus. Painotin mielestäni hyvin vahvasti, että henkisellä tasolla olen valmis jatkamaan hänen ystävänään vaikka hautaan saakka ja että jokainen tarvitsee myös ystäviä.
Tämä kaikki oli virhe. En halua tuoda esiin kaikkia yksityiskohtia, mitä tilanteeseen liittyi. Tuntui hirveältä satuttaa toista sillä tavalla. Olisi ollut miljoona kertaa parempi esim. valehdella jotakin ällöttävää itsestä niin, että olisin saanut hänet antamaan pakit (esim. keksitty tarina pahasta alkoholismista, josta toipuminen on vielä vaiheessa, olisi hänen tapauksessaan toiminut hyvin).
Nyt tilanne on se, että hän pitää yhä yhteyttä ja yrittää milloin rukoilla, milloin painostaa minua muuttamaan mieltäni. Hänen sähköpostinsa ja kirjeensä ovat vetoavia, todella upeasti kirjoitettuja ja usein tunnen olevani maailman ihmisistä alhaisin, kun ne eivät saa sydäntäni heltymään. Syksyn myötä on mukaan tullut itsetuhoisuudella pelottelu. Hän kertoo, miten ei aio nähdä joulua ja paljon muuta vastaavaa. En moiti häntä, pelkään aidosti hänen puolestaan ja olen monia kertoja ehdottanut avun hakemista asiantuntijoilta. Olen tarjoutunut edelleen kuuntelijaksi ja keskustelijaksi, mutta hän kertoo, miten ei pysty, koska haluaa itse enemmän.
En pyydä nyt apua tai neuvoja. Itse olen tilanteeni aiheuttanut ja itse minun on asiat selvitettävä. Mutta haluan kertoa, että joissakin äärimmäisissä tilanteissa totuus – vaikka sen paketoisi kuinka kauniisti – ei ole paras ratkaisu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hienoa että opit jotain. Olen todellakin samaa mieltä, ei rehellisyys ole samaa kuin tahallinen loukkaaminen, joitakin asioita ei todellakaan sanota turhan takia ääneen. Mut haluaisin myös korostaa sulle että älä ota mitään ylimääräisiä paineita toisen ongelmista, et ole syyllinen mihinkään etkä vastuussa mistään. Kiva jos tuet ystävänä tyttöä, mutta älä eläydy liikaa. Hän saattais tarvita jopa ammattiapuakin, jos on noin masentunut ja itsetuhoinen?
tämä nyt opetti sen, että vain netissä ei kannata tutustua kehenkään, luulisin. voi olla aika ikävä juttu jos tosiaan tutustuu johonkin sillä tavoin.
oma neuvoni on, että kannattaisi tavata aina aika pian ennen kuin mitään "nettikiintymystä" ehtii tapahtua. tai jotain sen suuntaista. jos tuo naikkonen sattuisi lukemaan tätä niin haluaisin sanoa, että makuja on monenlaisia. eikä se myöskään ole niin, että joku "ammattiauttaja" aina auttaisi tuollaisissa tilanteissa. ystävät auttavat, uudet tuttavuudet jos sellaisia onnistuu saamaan. jaksamisia puolin ja toisin.
Itse jouduin myös ikävän torjunnan kohteeksi.Aluksi en saannut edes mitään vastausta ja luuri iskettiin korvaan. Viisaampi olisi ehkä tajunnut. Olin kuitenkin haavoittuvassa mielentilassa vaikean eron jälkeen. Eikä minulla edes ollut paljon kokemusta, tästä netti touhusta. En usko että minulla kuitenkaan on huono itsetunto ja nyt sentään ajattelisin itsetuhoisesti. Miehiä kyllä saisin,mutta kun en huoli ketä vaan. Luulin itse että mies oli tosissaan kaikista kaikista puheista ja eleistä johtuen. oli innokas tapaamaan lapsia ja vaikka mitä. Mielestäni ehti kertoa itsestänsä aika paljon muutaman kk aikana. Tapaamisia tosin oli vain 4, mutta ne kestivät yli yön. Olen kyllä usein muutenkin liian hyväsydämminen ja lyhyt vihainen. En oikein jaksanut uskoa että joku voi tehdä noin. Lähetin useita viestejä joissa vaadin selitystä. Oikeestaan en ymmärrä miksi joku käyttäytyy noin vieläkään. Kuitenkin luulin että oli ihan mukavaa. En olisi koskaan uskonut hänestä. Vielä kehtasi sanoa tilitys viestejäni häirinnäksi ja haukkui vaikka miksi. En pysty vieläkään ymmärtämään Miksi? Kaikkea en itse heti tosiaankaan kertonut mutta oleellisemmat asiat ja en kyllä yleensä mitään salaile. Sinä olet kyllä mielestäni keskustellut asialliseti ja kertonut selvästi syyt,mutta etenittekö sänkyyn asti tässä jutussa. No ehkä olet tehnyt jo kuitenkin kaikkesi. TERKKUJA VAAN Mikko Mallikkalle yritän jo unohtaa sinut vaikka vaikeaa jostain syystä on.
Mielestäni olet käsitellyt asiaa ihan oikein. Ei ole sinun vikasi, että toinen käyttäytyy noin. Ongelma on hänellä. Sinä teit oikein olemalla rehellinen. Uskon, että teit lopettamisen ihan oikealla tavalla.
Minullakin on kokemusta nettisuhteesta, joka meni paljon pidemmälle.
Tapasin miehen viikonloppumatkalla. Oltiin molemmat aviossa, joten jatkettiin "seurustelua" netin vältyksellä. Myös hän oli verbaalisesti hyvin lahjakas: kirjeet viisaita, kauniita ja pitkiä. Käsiteltiin kaikenlaisia asioita taivaan ja maan väliltä. Rakastuimme.
Koska asuimme kaukaa, vastakkaisilla puolilla Suomea, pystyttiin järjestämään tapaaminen vain pari kertaa. Loppujen lopuksi jätimme perheemme ja muutimme yhteen. Ennen tätä tapahtui tietenkin kaikenlaista... joita tähän ei ole mahdollista kirjoittaa.
Nyt on asuttu yhdessä 2 vuotta. Ja minä hyppäsin ojasta allikkon. Nettikirjoittamisella ei koskaan saa tietää, millainen toinen on ihan oikeasti. Minunkin rakkauteni jätti huonot puolensa kertomatta. Toki kertoi jotain, mutta ei kaikkea.
Sain riesakseni narsistin joka alistaa, solvaa ja käyttää henkistä väkivaltaa.Hän lyö myös niillä asioilla, joita olin hänelle rehellisesti kertonut.
Nyt on ongelmana, kuinka päästä hänestä eroon. Hän on mestari manipuloimaan, olen alistettu.
Siispä jäitä hattuun nettirakkauksien kanssa ! Olkaa varuillanne !
Ikävä juttu tuo tilanteesi. Kerää kaikki voimasi ja pyydä esim. jotain tuttavaasi auttamaan irtiotossa, poismuutossa, jotta pääset miehestä pikaisesti eroon!
Itse törmäsin narsistimieheen netin kautta, hänkin oli verbaalisesti lahjakas ja kirjoittelu hänen kanssaan teki hyvän ensivaikutuksen minuun. Tuntui, että voiko tämä totta ollakaan. Muutaman tapaamiskerran aikana hänestä onneksi alkoi paljastumaan hyvin epämiellyttäviä piirteitä, mm. alistamiseen pyrkivää käytöstä, vähättelyä, tietynlaisen "suosikkipiirin" olemassaoloa, nuorten kauniiden naisten ja nuoruuden ihainnointia, ei kyennyt osoittamaan yhtään hellyyttä, mutta seksiä harrastamaan kanssani olisi ollut kiire ja kun en siihen suuntaan heti lämmennyt, alkoi vaativuus ja ärtyisyys lisääntyä. Oloni tuli hyvin epävarmaksi ja ikäväksi, hälytyskelloni lähtivät soimaan ja vetäisin itseni irti miehestä. Itse asiassa olin aika järkyttynyt tästä miehestä, jonka luulin olevan kirjoittelun ja ensitapaamisen perusteella aivan toisenlainen! Yllättävän pitkään kesti hänen "otteensa" minussa vielä senkin jälkeen, kun emme enää tavanneet. Hänen kylmyytensä, tietynlainen viekkautensa oli pelottava kokemus. Pitkälle koulutettu ihminen, mutta ei mitään aitoa ja hyvää hänen tunne-elämässään. Varovainen todellakin saa olla uusien ihmisten kanssa!
Mielestäni myös ap. kirjoittaja käsitteli asiaa ihan oikein. Toisen ihmisen ongelmat eivät kuulu enää hänelle eikä hänen tarvitse niistä tuntea syyllisyyttä, vaan voi ystävällisesti kehottaa toista hakeutumaan ulkopuolisen avun piiriin.
Voi olla totta että, olet saanut "moisen riesan" mutta kaikilla suhteilla on kaksipuolta ja täten myös heisjastus on useimmiten toisistaan. Myös jos alunperin kerrotaan tuntemukset niin niitä voi oikaista eli oletkohan itse ollut rehellinen että on mennyt tuollaiseksi alistuksen tunteeksi?
tee selväksi puolesi hänelle ja kerro miten suhde alistaa sinua!!!
Minusta tuo sinun tarinasi kuulostaa niin tutulta. Erään tuttavani mies siis ei moneen vuoteen päässyt eroon naisestaan juuri samanlaisen vedätyksen vuoksi. Milloin tapettiin itseä, toista tai jotain kaveri ystävääkin joka vain oli viemässä miehen aikaa ilman häntä..
Minusta sinä olet asiat sanonut niin kuin ne on. Oman itsesi kannalta kyllä en jatkaisi edes ystävyyttä suhteessa joka perustuu kauniiseen manipulointi uhkailuun koko ajan..Siinä tulee itsellekin sellainen paska fiilis että on ihan paska vaikka pitäisi saada olla rehellinen omista tunteistaan..
Joskus on vaan parempi irroittautua.. on sitten vaikka kuinka paha ihminen tämän naisen puolelta.
Itse taas törmään sairastuneisiin miehiin jotka eivät ymmärrä käytöksensä satuttavan ihastunutta naisihmistä.. pitävät 5 -6 naista pyörityksessä ja kaikki ovat olevinaan nk kavereita..
Kaverille ei tehdä ohareita. Mutta niitä vain tippuu tasaisin väliajoin näiltä miehiltä..
Älä lue enää niitä kirjeitä niin et ole henkisesti enää mukana hänen painostuksessaan..
Kun ei saa vastauksia unohtaa kyllä tai siirtyy hakemaan sitä todellista apua.
Selvästi sinulla on huono omatunto. Ja pitkälti johtuen pinnallisesta hylkäämisssyystä. Turha yrittää vierittää vastuuta siitä "muille". Sinähän se koit hänet epämiellyttäväksi.
Kirjeesi perusteella tulee täysin se kuva, että olipa syy mikä tahansa jättää hänet, hän olisi jatkanut inttämistä ja roikkumista. Sinun syyllistämistäsi - eli mm. noi kirjeet. Jos olisit sanonut olevasi toipumassa oleva alkoholisti, hän olisi takuulla halunnut auttaa paranemisessasi ja psyykata sinua! Usko huviksesi. Roikkujat on yksi ihmistyyppi, joille mikään syy ei ole riittävä lopettaa uikutus ja roikkuminen, kun ovat päättäneet olla rakastuneita.
Lisäksi, jos olisit valehdellut, ja kun hän roikkuisi joka tapauksessa, niin sinulla olisi muuten vielä huonompi omatunto. Inhoat edelleen hänen ulkomuotoaan, mutta sinun pitäisi koko ajan valehdella ja näytellä tästä syystä jotain muuta. Inhoaisit itseäsi kaksinkertaisesti. Ja kuitenkin lopulta, koska hän on näköjään myös kaivelija-tyyppi, se lopullinen totuus selviäisi. Miksi et voinut alkaa seurustella.
Jättäjälle on hyvin tyypillistä tuntea huonoa omaatuntoa. Se on inhimillistä.
Aikuista sen sijaan ei ole yrittää vierittää syytä muille.
Minä menin samanlaiseen halpaan naisena. Eli tapasin netin kautta miehen, jonka kanssa seurustelimmekin, tavallaan, hetken aikaa kunnes yksinkertaisesti kyllästyin hänen valehteluun. No, mielenterveysongelmat lääkityksineen ( jonka välillä keskeyttikin ) saivat minut säälimään ja jatkamaan tyhjää suhdetta aikansa. Sitten tuli mitta täyteen. Mutta se karistelu olikin vaikeaa. Huh, kunnes lopetin kerralla kaikkiin viesteihin vastailun enkä edes enää lukenut niitä. Lopetin hänen tietämänä sähköpostin käytön, joten sekin on varmaan ollut täynnä jo kuukausia. Eikös sekin herjaa sitten.
Heti poikki vaan. Laitan se tekstiviestinä tai sähköpostina etkä sen jälkeen vastaa mihinkään viestiin.
Näin onnistui minulla. Vaikka tuntuikin itsestä todella pahalta ja kylmältä. Ei ollenkaan itselle luontaisena käytöksenä.
vaan katkaise "suhde" asiallisesti ja kerralla hyvää jatkoa toivottaen. Vastapuolella ei ole ihan terve ihminen ja hän vie sinulta mielenrauhan. Jatkakaa molemmat omaa elämäänne.
Valitettavasti sinulla ei ole muuta keinoa, ellet halua itsekin joutua suohon.....sillä siihen se johtaa, jos yhtään pidät häneen yhteyttä.
En tiedä miten aloittaisin.Tarkoitukseni on antaa sen toisen osapuolen näkökulmaa.Tiedän nimittäin miltä tuntuu olla fyysisesti sopimaton.Aika helvetillinen tilanne.Kun jos sulla on vaikka iso nenä niin,ei siihen tilanteeseen mikään auta.Olet kuin kuolemaan tuomittu.
Tuo toinen osapuoli on keinoton ja niin sinäkin.Viestistäsi tosin sain sen kuvan että haluaisit vilpittömästi auttaa tätä toista.Ja tämä toinen epätoivoisesti etsii ratkaisua.Tällä hetkellä teidän ystävyyssuhteenne vaikuttaa molemminpuoliselta taakalta.
Fyysiseen vaivaan ratkaisu olisi esim.plastiikkakirurgia.Silloin jatkuva torjunnan kierre katkeaisi.Hän saisi itseluottamusta ja vähän toivoa paremmasta.Kallista se toki on,mutta joihinkin asioihin kannattaa satsata.Itseäni nenäleikkaus ja leukaleikkaus auttoi suuresti.Nyt olen kuin huumantunut tästä uudenlaisesta huomiosta jota osakseni saan.Elämä on helpompaa.
Toki ei tuo kaikkia auta.Helposti vuosien syrjintä rikkoo sisältä jotain,mitä ei voi mitenkään korjata.
Voimia teille.
-Minni