...Mitä ajattelisitte. Olen vaihtanut hiljan työpaikkaa toiselta puolen Suomea toiselle puolelle ja samanlaiseen työhön(naisvaltainen). Olen alusta asti ollut innoissani uudesta työpaikasta, koska entisessä oli huono ilmapiiri ja työpaikka kiusaamista.
Olen paljon vertaillut työpaikkoja ääneen, kertonut miten asioita tehdään eritavalla edellisessä työpaikassa ja tehnyt ns. vertailua eri asioista itselleni ääneen. Nyt olen kuullut selän takana, että neuvon ihmisiä ja, että kun tulee muualta ja tulee heti neuvomaan.
Onko tämä todella aina tällaista, eikö ihmiset pysty kuuntelemaan kuinka asioita voidaan eritavalla tehdä toisissa paikoissa? Ja eikö uudelta ja tuoreelta työntekijältä pystytä ottamaan mitään uutta vastaan vaan ryhdytään tuollaiseen alentavaan käytökseen.
Onko se minun ongelmani, jos he eivät pysty kuuntelemaan miten asioita voi tehdä eri tavalla muualla?Ja kaikkein parasta tässä on, että en ole heitä neuvonut missään asioissa ja mitään en ole pyytänyt muuttamaan...Ymmärrän toki, että ei voi mennä uutena neuvomaan, koska sitä ihmiset eivät pysty ottamaan vastaan.Ihmettelen vain tätä käytöstä ,kun entisessä työpaikassa otettiin uudet ihmiset avosylin vastaan ja arvostettiin uutta ihmistä tai vastavalmistunutta suuresti, mahdollisen uuden tiedon vuoksi. Ja pyydettiin oikein kertomaan, että jos jotain ongelmakohtia niin saa ehdottaa parannusta.
Vai onko kenties tässä ihmisryhmässä jotain erilaista(Hämäläisiä),itse rempseä ja reilu karjalainen(pohjalainen)? Pahalta tuntuu ja kyllä kiiltokuvat ovat karisseet tästä työpaikasta kovasti.Taivaita luvatiin...
Olen paljon vertaillut työpaikkoja ääneen, kertonut miten asioita tehdään eritavalla edellisessä työpaikassa ja tehnyt ns. vertailua eri asioista itselleni ääneen. Nyt olen kuullut selän takana, että neuvon ihmisiä ja, että kun tulee muualta ja tulee heti neuvomaan.
Onko tämä todella aina tällaista, eikö ihmiset pysty kuuntelemaan kuinka asioita voidaan eritavalla tehdä toisissa paikoissa? Ja eikö uudelta ja tuoreelta työntekijältä pystytä ottamaan mitään uutta vastaan vaan ryhdytään tuollaiseen alentavaan käytökseen.
Onko se minun ongelmani, jos he eivät pysty kuuntelemaan miten asioita voi tehdä eri tavalla muualla?Ja kaikkein parasta tässä on, että en ole heitä neuvonut missään asioissa ja mitään en ole pyytänyt muuttamaan...Ymmärrän toki, että ei voi mennä uutena neuvomaan, koska sitä ihmiset eivät pysty ottamaan vastaan.Ihmettelen vain tätä käytöstä ,kun entisessä työpaikassa otettiin uudet ihmiset avosylin vastaan ja arvostettiin uutta ihmistä tai vastavalmistunutta suuresti, mahdollisen uuden tiedon vuoksi. Ja pyydettiin oikein kertomaan, että jos jotain ongelmakohtia niin saa ehdottaa parannusta.
Vai onko kenties tässä ihmisryhmässä jotain erilaista(Hämäläisiä),itse rempseä ja reilu karjalainen(pohjalainen)? Pahalta tuntuu ja kyllä kiiltokuvat ovat karisseet tästä työpaikasta kovasti.Taivaita luvatiin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan tuo kuulostaa tutulta... Minä koin rankkaa työpaikkakiusaamista vielä tuon lisäksi. Työnantaja oli kyllä kiinnostunut uusista ajatuksista mutta se että kerroin niistä kääntyi sitten itseäni vastaan. Pomo vaihtui ja minut saatiin näyttämään pahalta ja ideat jotka olin taloon tuonut "varasti alempi pomo joka näin sai markkinoitua lapsensa taloon töihin "idearikkaana" ihmisenä. No kaikki kumminkin kääntyi onneksi lopulta onnekseni, nyt on hyvä työpaikka jossa jokaista arvostetaan omana itsenään ja ei tarvitse pistää kynttiläänsä vakan alle vaan saa toteuttaa omia ideaoitaan olla kehittämässä työtänsa ja työyhteisöään niin että kaikilla on mukava olla.
Kateus ja kyräily kai kuuluu hämälaiseen luonteeseen ja se että ei kerrota mistä kenkäpuristaa. Huomasin joskus että ensin rääkätään ihminen lähes henkihieveriin ja sitten leikitään muka kaveria, kait se on jotain valtataistelua... en tiedä...outoa käytöstä kumminkin.
Mietin että oletkohan samassa työpaikassa josta lähdin, et ole ensimmäinen joka ei siellä viihdy jos näin on.. vihjaa pikkasen mikä on työpaikkasi??
...Elikkä mistä nyt lähdin oli tämä Joensuu ja tulin n. 3 viikkoa sitten tänne Hämeenlinnaan sairaalaan.Se kun on niin paljon naisia, niin ollaan sitten susia toisille.
Mulle luvattiin nopeeta perehdytystä, mutta junnaankin samassa työpisteessä 8 viikkoa. Joka todella turhauttaa, kun osaa työnsä ja haluaa oppia ja kehittää itseään eteenpäin.Mutta täällä ei nähdä uutta työntekijää kehitysmahdollisuutena vaan jotenkin vaarana.
Mua tuijoteltiin ekana työpäivänä kuin näyttelykoiraa ja ketään ei kiinnostanut mistä mä tulen, mitä mä teen.Ja se, että on nuori ja elämäni toisessa työpaikassa, niin ajatellaan että ei se osaa mitään ja puhutaan kuin tyhmälle. Hämäläiset on hitaita ja katkeria.
Musta on inhottava kun puhutaan pahaa, jos jotain ei ole tehnyt ja pelätään muutosta.Ehkä he eivät ole ennen törmänneet iloiseen ja rempseeseen pohjalaisnaiseen.Kai se tästä hammasta ja itkua purren.Mutta nöyrtymään mua ei enää saa...
.. on surullista, että työkuviot ovat Suomessa menneet miltei joka paikassa tällaisiksi. Ei saa suutansa avata, ei minkäänlaista kehityskeskustelua saa syntyä...kuulin, että "räppätädiksi" minutkin työnjohtaja oli nimitellyt, kun puhuin työn tulevaisuudesta ja uusista visioista...että se siitä kehityskekusteluista. Mielenkiinnolla siellä kuitenkin kuunnellaan muiden viinahuuruisia viikonloppuja.. kertooko se nykypäivän työn tasosta. Itse en aio kulumallakaan sanoutua irti..harmittaa vaan tällainen käytös