On aina kiva tulla tänne lueskelemaan ihmisten onnistuneista painonpudotuksista jos vaikka saisi itsekin uutta pontta yrityksilleen.... Laihdutin viime syksyn / kevään aikan viitisentoista kiloa onnistuneesti. Olo oli mahtava ja elämä maistui.
Mutta kuinkas sitten kävikään, ensin meni selkä ja sen myötä liikkuminen todellakin jäi. Siitä toivuttuani onnistuin runnomaan oikean polveni josta seurasi kahden kuukauden kuntoutus. Näiden seurauksena innostuin syöpöttelemään kuin porsas ja tuloksena onkin taas jälleen kerran ihana, todella ylipainoinen olemus. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun näin käy....
Olen jo 31-vuotias ja olen laihduttanut elämäni aikana varmaan 200 kiloa, onnistumatta kuitenkaan pitämään painoani suotuisissa lukemissa. Tuntuu ainakin tämän, ikuisen laihduttajan psyyke olevan sen verran herkässä ettei tarvita kovinkaan kummoista vastoinkäymistä, kun alkaa ne vanhat, tutut kuviot aina uudelleen alusta. Sohva, sipsit ja kalja ne naisen tiellä pitää...
Jos sitä taas kerran urkenisi toimimaan oman terveyden hyväksi, nyt tällä hetkellä kun ei ole vaivoina kuin kantaluupiikki, poskiontelo-, ja korvatulehdus... Elämä on.
Mutta kuinkas sitten kävikään, ensin meni selkä ja sen myötä liikkuminen todellakin jäi. Siitä toivuttuani onnistuin runnomaan oikean polveni josta seurasi kahden kuukauden kuntoutus. Näiden seurauksena innostuin syöpöttelemään kuin porsas ja tuloksena onkin taas jälleen kerran ihana, todella ylipainoinen olemus. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun näin käy....
Olen jo 31-vuotias ja olen laihduttanut elämäni aikana varmaan 200 kiloa, onnistumatta kuitenkaan pitämään painoani suotuisissa lukemissa. Tuntuu ainakin tämän, ikuisen laihduttajan psyyke olevan sen verran herkässä ettei tarvita kovinkaan kummoista vastoinkäymistä, kun alkaa ne vanhat, tutut kuviot aina uudelleen alusta. Sohva, sipsit ja kalja ne naisen tiellä pitää...
Jos sitä taas kerran urkenisi toimimaan oman terveyden hyväksi, nyt tällä hetkellä kun ei ole vaivoina kuin kantaluupiikki, poskiontelo-, ja korvatulehdus... Elämä on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
... niin sinulla on nuoruus puolellasi siinä mielessä, että vaikka tässä vaiheessa tapahtuu ns. jojo-laihduttamista niin kolmikymppisellä ihmisellä kudokset ja nahka vielä sopeutuvat laihdutusrytmiin. Tietenkään se ei ole terveydellisesti hyvä asia kuten itsekin tiedät.
Mutta minä 50-vuotiaana kun laihdutan ja lihon niin posket rupsahtavat ensimmäisenä ja sitten alkaa vatsanahka roikkumaan... Olin 32-vuotias kun laihdutin 25 kiloa hyvin lyhyessä ajassa ja sain vatsan ihan litteäksi. Nyt se on turha toivo; kaikkialta muualta lähtee läskiä, lihasta ja jäljellä jää iso pallovatsa ja sen alapuolella omituinen tyhjä "kengurunpussi".
Kyllähän tuo vähän lohdutti, ihmettelen vain tätä itsetuhoista käytöstäni. En kyllä tiedä, kumpi on terveydelle pahempi, jatkuva yipaino vai jojottelu?
Arvelinkin, että täältä löytyy muitakin "saman tien kulkijoita", pitäisi varmaankin perustaa ihan oma ryhmänsä meille jojottelijoille. Vertaistukea ja silleen.
Suurin osa meistä taitaa olla jojo-laihduttajia. Minä pysyin 10 vuotta tosin aika hoikkana kun onnistuin laihduttamaan. No sitten yllätysraskaus sekoitti kuviot ja vieläpä varsin myöhäisellä iällä ja sitten onkin ollut tuskan takana saada pois kertyneitä kiloja. On niistä osa lähtenyt, mutta nuoruuden kimmoisuus tosiaan on kadonnut. Niinhän sitä sanotaan, että jojo-laihduttaminen käy terveyden päälle, mutta kumpi sitten on parempi; ylipaino vai jatkuva laihdutus. Minulla on sellainen käsitys lähipiirini perusteella, että valta-osa meistä naisista on jojoilijoita; toisilla se on 5 kg, toisilla 20 kg. Minä olen antanut hieman periksi enkä enää haaveile nuoruus-vuosieni solakasta olemuksesta, mutta kernaasti jos olisin kolmikymppinen niin tällä kokemuksella sanon, että silloin laihduttaisin ja yrittäisin sitten pitää kiinni saavuttamastani painosta. Olen huomannut, että omassa ikäluokassani (viisikymppisissä) ne, jotka ovat nuorena olleet hoikkia ovat vähemmän rupsahtaneita kuin ne, jotka vielä tässä iässä jojoilevat.