Olen soittanut herkän pumpulipojan vanhemmille ja kertonut, että voitteko tulla poikanne luokse, koska hän uhkaa itsemurhalla. Isä, Äiti, Veli , Serkku kaikki kieltäytyivät, koska 200km on liikaa, koska heidän elämän tärkein asia on työssäkäynti, pääasia on että käydään töissä, kun poika vetää ranteet auki. Onko matka Vaasasta Poriin, niin pitkä, että ehkä otetaan sitten töistä lomaa pojan hautajaisiin ??? Ihminen on julmin eläin maapallolla ja järkyttyneenä seuraan vierestä :(
PERHE ON PAHIN
järkyttynyt poikansa hylkää...
262454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Matka ei ole pitkä, ei todellakaan. Varsinkaan jos hautajaisista on kyse. Ja lomaa täytyisi ottaa jos perheenjäsen kuolee. Tuo on kyllä outo juttu. :(
En osaa autttaa, ihmetyttää vain tuo touhu.
Otan osaa!
eivät välitä perheenjäsenistään,
kulissit on niille se juttu..
ja jos pojalla on mennyt huonosti -
on se pilannut pohjalaisperheen maineen eikä hänestä enää puhuta, ei mainita - ja toivotaankin, että jätkä vetäis ranteet auki ja tästä viimein päästäisiin..
Hyi helevetti noita pohjalaisia!!
Tunnen tapauksia. Frontti on kaikki kaikessa, julkisivu ja naapurille näyttäminen, perheen sisäisistä asioista saati ihmisistä sen sisällä ei välitetä. Kylmiä jääräpäitä, uhoajia, itsekkäitä omaan napaansa tuijottajia ovat kaikki =((.. HYI OLKOON!!
voidaan tuosta ajattelutavasta syyllistää, koko valtio on pullollaan samanlaisia kulisseja jotka tasaisin väliajoin romahtelevat.
Kyllä se pakkaa Pohojammaalla olla tuo mentaliteetti jotta "jos täältä lähäret oot omillas ja jos täällä pysyt teet niinku me sanotahan". Jos pärjäät maailmalla, niin pärjäät sitte kunnolla että kehtaat näyttää naamas sukulaasten eres. Mitä ne naapuritki sanoos jossei maailmalla pärjääs vaikka sinne piti väkisten änkiä.
Perinteet on kunnias ja selevät rajat jossa pysytähän, ei ruveta kouhottamahan tai ittestänsä liikoja luulemahan , saati nokalle hyppimähän. Ja heikkous tai sen näyttäminen on häpiä. Ja jos maailmalla jotain kysytähän nii pirät poika turpas kiinni.
Tuttu mentaliteetti ja kotia ei ole tulemista, jos ei ole jotain, mitä näyttää..
Ikävän tuttu mentaliteetti, vaikka vähän kärjistetty, mutta olennainen tuossa tekstissä kyllä oli.
Juuri noin se menee siellä. EIkä tee mieli takaisin siihen näytelmään, jossa rinnuksia ahdistaa heti asemahallista ulos astuessa.
Ex-pohjalainen, vaiettu sellainen
Pohjalaisuudessa korostuu just tuo vahvuuden vaatimus. Pitää olla mies eikä mikään "pitkonvääntäjä" ja näinpoispäin.
Armoton uho on hyväksyttävämpää miehiseltä mieheltä kuin "joutavien kitiseminen".
Paidan hihaan voi toki salaa pyyhkäistä kyyneleen, kunhan sen tekee kaatokännissä ja varsinkin jos on äijäporukas niin ettei kukaan pääse näkemään.
Pää pystys, suu hymys - vaikka syrän märkänis.
Tunteiden (tai omien vaikeuksien, ongelmien eli sen ettei pärjääkään) julkituominen ei ole hyväksyttävää.
Herkkyys pohojalaismiehessä on arveluttavaa ja tunteikas mies on epäluotettava. Ellei sitten ole taiteilija. Naisen raamit siellä ovat hyvin ahtaat, mutta jos muija tykkää perinteisestä machoilusta niin voi nähdä asetelmissa tiettyä menneen elämäntavan nostalgiaa ja eksotiikkaa ja elää onnellisena. Mikään siellä ei nimittäin muutu. Ei ihmiset, eikä asenteet. He, jotka ovat kehityskelpoisia ahdistuvat, he jotka sopeutuvat niille se merkitsee turvallisuutta ja ainoaa oikeaa tapaa elää.
Yleensä nämä häipsivät pohojammaalta jotka eivät suostu siihen, että ympäristö määrittelee oman identiteetin. He haluavat löytää sen itse. Monet tosin palaavat takaisin synnyinsijoilleen maailmalta. Toiset vain painajaisissaan.
tuossa heimossa on, vaikka itsekin kovin ylpeä aikoinaan juuristani olin.. ja osin olen aina, mutta vain jonkun osilta, joka on jo poissa.
kunnes näin sen raadollisemmat puolet hieman kauempaa ja takaisin palatessa ahtaat raamit, joihin ei sitten enää sopinutkaan..
kovin on nurkkakuntaista ja näennäisen leviää.. karesmieli on joka nurkan takana vastassa ja tosiaan heikkouksia saati tunteita ei sovi liikaa julki tuoda.. ne vaietaa kuoliaaksi tai uhataan hullujenhuonella, jos et ny asetu prkl, niinkus kunnon ihimiset..
älä ny hulluja puhu!
minulle paluu pohjanmaalle tapahtuisi vain painajaisissa, tätä nykyä.. en siedä sitä mentaliteettia enää ollenkaan.
Lol...;) Toi oli hauska, vaikka itse aihe tietty angstinen.
niitä vahvuuksiakaan...
koska sehän taas olisi sitä leveilemistä.. eli hirveä tasapainoilu jatkuvasti ei näkymisessä ja näkymisessä.. mutta vain niin, ettei ny herrantähäre tulis naapureilta mitää sanomista.. ei liian positiivisia asioita, ei negatiivisia asiotia..
kävele laudalla, älä katso sivuille.. vaikene.. ja jos ahdistut, muuta muualle tai vedä rantees auki.. kotia ei ole sitten tulemista..
raadollista on nähdä pohjalaisuus kauempaa
Jep riittämättömyyden tunne ja epämääräinen syyllisyys aina seuranamme. Eikä muuten riitä että teet parhaas, sun on oltava paras muuten ei noteerata. Tuijotetahan tulehen ja synkistellähän. Ja välillä rehvastellaan että jaksetahan.Vaikka päätä sahattas irti niin kavereita ei saa murehilla masentaa.
Paljon puhuva on Pohojalainen sanonta: "Mikäs helevetti ny on ku ei aharista."
siihen aikakoneeseen ja palata oikialle vuasituhannelle. Taitaa teillä ny olla pahoon omat ja mommaan muistelot sekaasin.
Ja kuin tilauksesta tuli esimerkki peruspohjalaisesta toisten tunteiden vähättelystä.
Kiitos tuosta kommentista!
Itse kun aikoinani sanoin lähteväni katselemaan Lakeutta kauempaa, niin perusvastaus makkaratehtaalla oli:
"Saahan sitä haaveella" ja "Älä höpäjä".
Pikkuuseen rasittavaa porukkaa, ei kaikki (osa on tosihuipputyyppejä) mutta just nää jokka on ravannu ikänsä hyyssin ja tuvan väliä pelekästään-- ja siksi ei pääkopassa paljo pyöri (siis turha odottaakkaan myötätuntoa tai kannustusta).
P.S. Aikakoneita ei muuten ole olemassa. Tuollaiset laitteet ovat toistaiseksi tieteellisesti mahdottomia valmistaa. Ihan tiedoksi vain tuolle kirjoittajalle.
Kyllä puheissa pohjalaisuudesta on totta toinen puoli. Onhan siinä tietysti jotain hyvääkin, mennään vaikka läpi harmaan kiven, kun niin päätetty.
Minuun iskee myös ahdistus, kun pitää mennä käymään Pohjanmaalle. Jos menen takaisin pysyvästi, se on varmaan jokin mielenhäiriö, on se elämä niin ahdasmielistä. Totta on myös, että muutama meistä entisistä pohjalisista on palannut takaisin ja katuu tekoaan. Elämä on toisten kyttäämistä ja kadehtimista.
pohjalainen vastaus...
älä ny hulluja puhu.. tai tosiaan, älä höpäjä..
eli kaikki, mitä sinä sanot tai tahdot uutta esiin tuoda tai jopa väljähtynyttä tunnemaailmaa tai sanotaanko seisahtunutta sellaista ravistaa.. viitataan äkkiä kintaalla, mee muualle siitä rutajamahan..
itselläni on äärimmäisen negatiiviset 'tuntemukset ja tuntee' juuri tätä pohjalaista heimoa kohtaan..
siellä jos missä tosiaan puhutaan kovaan ääneen, tosin vähän tekovaatimattomasti sivulauseessa kuitenkin, kuinka meidän poika on nyt sitten maisteri, tai lääkäri tai mikä lie.. ja oikeen hyväs tyäski vielä.. mutta sitten jos tulisi puheeksi em.kaltainen luuseripoika, joka uhkailee kotiväkeään tai no, tyttöystäväänsä itsemurhalla, kun elämä ei oikeuin suju, eikä mikään mennyt niinkuin piti - parasta kuin piti kuitenkin olla ( ja totta, sekään ei koskaan pohjanmaan mittapuilla riitä ) .. niin tämän kyssärin kohdalla vaan rykäistään kovettuneesti ja hymähdetään, notta taas ne hommat kutsuu.. että kyllä silläkin siällä oikein hyvin menee.. no jotta notta mites teirän poijaaalla????
ja retostelu rehvastellen jatkuu, mieluummin pikkuusen lisää laitetahan, jos jollakin ihan valtavan hianoja uutisia on kertoa, mutta ne luuserit - ne vaietahan - tyystin..
rankkaa on kasvu pohojanmaalla ja siellä jos jossain, erotetahn ne heimonuotiolta, jotka eivät glooriaa jaksa tuoda koko suvun egobuustiksi ja osaksi kateuden kohteeksi tuomaan..
mikään ei riitä, ei eres kuolema..
Tuohon aivan alkuperäisen viestin sisältöön vedoten : mielenterveyshäiriöitähän ei Pohjanmaalla tunneta tai tunnusteta.
Ainakaan omassa perhe- tai sukupiirissä. Eikä homoja. Ne on melkein synonyymejä siellä. Aivan kauhiaa ja törkiää kaikki tuallaanen. Sellaasten on paras häipyäkki ihmisten ilmoilta. Hesaan tai ruåttihin. Ja vähä äkkiä!
Tai jos alkaa päästä heittämähän tai muuten tosissaan viiraamahan niin äkkiä on tajuttava kalppia ja kauas. Jottei jouruta julkihäpiähän ja viemähän Törnävälle. Kyllä sen verran pitää ihmisen ittensä hillitä.
Voirahan sitte sanua sukulaasille ja tutuulle notta se pääsi sitte sinne kuvatairekouluhun ny, ku sehä on aina ollu vähä taiteellinen ja hermoherkkä.
Ja jos aivan pakko on joku meikäläänen päätohtorille vierä, nii kattokaaki että se psykoloki on miäspuolinen.
Ei akat mitää tierä.
Hulluuren ensimerkki on se, notta inttää vastahan selevää asijaa. Kuin jotta Pohojanmaalla on kaikki mitä tavittoo. Ja pöljä sellaanen jolle se ei kelepaa.
Täältä pääsee harva karkaamahan. Kaikki kiinni saaneet kärrätähän tonne Törskylle. Se on aika täynnä nykyään. Munki melkein koko suku sielä.
Mitäs eivät tajunneet hyvän päälle.
No noita pirun kyttäreitä ja kadehtijoita on koko MAA TÄYNNÄ!
Joo isosiskolta kuoli tytär onnettomuudessa.
Kuulin sattumalta puolen vuoden päästä hautajaisista kun eräs sukulainen sanoi siskostani että " rasittaa ku se vielä siitä (kuolleesta tyttärestään) koko ajan suroo ja puhuu. Lopettaas jo sen itkemisen ja puhuus jotain mukavempia asijoita".
No mun käsittääkseni jos ihmiseltä kuolee lapsi niin sillä om oikeus surra ja itkeä vaikka koko elämänsä ääneen, jos haluu. Ja mieluummin ympäristön tuella ja ymmärryksellä ympäröitynä.
Mutta niin kuin olen huomannut niin empatiantaito on katoava luonnonvara.
kun tuntuu olevan vähän sellaasia omahan napahan tuijottajihia. Ei se mitää, jos naapuris joku kuoloo, mutta jos ittellä on surua, nii ei sitä passaa ulukopuolisille koskaan näyttää, vaan ylypiästi vaan etiäpäin, kyllä täällä osataha..
Se on jotenkin kupla koko maakunta.. täynnä muka- tuntemisia ja muka- suhteita..
..ahdistavin seutu sitten sieltä pois tien muualle löytämisen..
Nostan hattua jokaaselle joka on sieltä lähteny veks. Ja oppinu ajattelemaan ennakkoluulottomasti jotta elämää on muuallakin. Palaamatta koskaan takaasi. Siinä pitää nimittäin olla tosi kova sälli jos sen rohkenoo teherä.
Nimittäin siellon harvinaasen vahvat ja väkevät nuo perhesiteet. Ja henkiset... aivopesut.
yhteyksiä sen jälkeen ole tahtonut pitää, kun sieltä 'rohkeni' kimpsunsa pakata ja muualle karata - ole sitten omillasi, pätee todellakin erään kirjoittajan mukaan tähän...
Joko olet niinkuin me taharomma ja nuolet saappahia, tai ole sitten ihan yksinäsi..
Se on julmin heimoista, jotenkin sairaalloisen konsesushakuinen KAIKESSA, kaikki erilainen on uhka, yhä tänä päivänä, ja joka puolella korostetaan pohojalaisuutta..
Enää en edes matkusta sinne käymään.
Raadollisuus on nähty. Ja ne, jotka sinne jäävät, heistä tulee paikallisten sankareita.
Yöks.
Olisko juuri tämä että pohojalaaset on tollanen aika raju heimo jotka ei hevillä päästä omistaan irti, mut jos joku heimosta häipyy niin yksin jääpi taistelemaan syynä siihen, että sieltä tulee paljon aika väkeviä taiteilijoita (kirjailijoita, näyttelijöitä,jne)ja muutenkin ne pärjää maailmalla aika hyvin, sitte kun on etäisyyttä ottanu lakeuksiin. Ilmeisesti henkinen eroprosessi kasvattaa pärjääjiä ja auttaa löytämään oman tyylinsä ja äänensä.
Saitko apua mistään?
Kertokoon nyt joku tällä palstalla, mitä tulee tehdä, jos joku tosissaan uhkailee itsemurhalla. Mihin ja kuinka otetaan yhteys?
Tyly perhe jätettäköön sivuun tästä, kai pojalla on joku tuttu Porissakin, sinä esimerkiksi.
Mielenterveystoimistoon puhelu ja on niitä muitakin valtakunnallisia numeroita joihin voi soittaa, esim. Poliisi jos muuta ei löydy siihen hätään. 112 Hätäpuhelin neuvoo ja auttaa.
Hätää ei ole, koska tämä pumpulipoika pyysi anteeksi ja osoitti muun muassa, että tajuaa nyt, mitä uhkailu tekee ja että hän on ymmärtänyt kokemuksen kautta, että vanhemmat eivät ole itsestäänselvyys.
itsarin sitte?
Pliiiis ....
antakaa palaa???