Mies petti minua työkaverinsa kanssa. Takanamme oli kymmenen vuoden suhde, kaksi lasta, yhteiset lainat. Suhteessa oli ongelmia, jotka kärjistyivät tämän pienemmän odotusaikana. Molemmilla oli paha olla, mutta asiat tulivat vain huutaen ja haukkuen ulos. Mies pakeni työhön ja hylkäsi meidät, minä puolestani tein selväksi ettei häntä tarvittu kotona.
Hän katuu valtavasti ja haluaa aloittaa suhteemme alusta. Olen yhtä lailla syyllinen suhteemme ongelmiin ja siten myös halukas muuttamaan kaiken välillämme. Mutta se asia josta en pääse yli on tuo uskottomuus. Minä ennemmin kuolisin kuin rikkoisin aviovalani, ja mies tietää sen. Mies vei minulta luottamukseni ja sen viattoman, kaikkivoipaisen rakkauden jota häntä kohtaan tunsin. Olisin minäkin voinut vannoa että hän viimeisenä ihmisenä kävisi vieraissa. Rakastan häntä valtavasti mutta voinko jatkaa tällaisella puolitunteella? En uskalla enää heittäytyä ja hullaantua hänen kanssaan, sillä pelkään että hän pettää minut taas. Mielestäni ansaitsen enemmän.
En usko enää kelpavani kellekään. Olen toki vielä nuori, suht kivan näköinen, laitan hyvää ruokaa. Rakastan täysillä, olen uskollinen, pidän seksistä. Mutta jos mies, joka on vuosikymmenen ylistänyt minua, pystyy tuollaiseen petokseen - voiko kukaan muukaan minua rakastaa oikeasti?
Kertokaa pettäjät, kadutteko oikeasti ja vilpittömästi? Jos haluatte muuttua niin pystyttekö olemaan niin lopun ikäänne? Entä petetyt, kannattako anteeksianto?
Hän katuu valtavasti ja haluaa aloittaa suhteemme alusta. Olen yhtä lailla syyllinen suhteemme ongelmiin ja siten myös halukas muuttamaan kaiken välillämme. Mutta se asia josta en pääse yli on tuo uskottomuus. Minä ennemmin kuolisin kuin rikkoisin aviovalani, ja mies tietää sen. Mies vei minulta luottamukseni ja sen viattoman, kaikkivoipaisen rakkauden jota häntä kohtaan tunsin. Olisin minäkin voinut vannoa että hän viimeisenä ihmisenä kävisi vieraissa. Rakastan häntä valtavasti mutta voinko jatkaa tällaisella puolitunteella? En uskalla enää heittäytyä ja hullaantua hänen kanssaan, sillä pelkään että hän pettää minut taas. Mielestäni ansaitsen enemmän.
En usko enää kelpavani kellekään. Olen toki vielä nuori, suht kivan näköinen, laitan hyvää ruokaa. Rakastan täysillä, olen uskollinen, pidän seksistä. Mutta jos mies, joka on vuosikymmenen ylistänyt minua, pystyy tuollaiseen petokseen - voiko kukaan muukaan minua rakastaa oikeasti?
Kertokaa pettäjät, kadutteko oikeasti ja vilpittömästi? Jos haluatte muuttua niin pystyttekö olemaan niin lopun ikäänne? Entä petetyt, kannattako anteeksianto?
Vastaukset 15
Vanhimmat
lapset? Ajattelet aika itsekkäästi asioita ajattele lapsia ensiksi sitten miehiä.
Luottamus kun menee se on vaikeeta....Tiedän,olen saman kokenut.Mies petti suunnitelmallisesti ja vielläpä halusi laittaa eronkin vireille.
Kunnes hups....2viikkoa ja halusinkin takasin kotiin?
Otin ,mutta ........vaikka kuinka ollaan juteltu juteltu juteltu se uskottomuus kummitelee.
Ollaan oltu 27v yhdessä ,josta 19v naimisissa ja meillä 2 ihanaa tyttöä.Siksi edes yritän ....annoin mahdollisuuden ,josta tuntuu ett mies on päässyt hyvin yli ,itse viellä rimpuilen.
Tosin annoin anteeksi ,mutta tuskin ikinä unohdan!
Vaikeeta.....Toivon teille kaikkea hyvää ja voimia!
Sinuna jättäisin sikseen, jos haluat säilyttää omanarvontuntosi. Jätä se mies ja lähde omillesi. Olen varma että selviät pitkässä juoksussa koko jutusta paremmin kuiville.
Ei se lopeta...käry käy ja muutama viikko on hiljaista, sitten se miehesi palaa minun luokseni taas. Peittelee vain jälkensä entistä paremmin. Näin se ikävä kyllä menee. Ikävä totuus kuultavaksi.
aikoinaan. Vaimoni sinunlaisesi. Keskustelimme asiat läpi, ja vaimoni suostui yrittämään edelleen, lähinnä ihanien lastemme takia. Pettämisestäni hän sanoi ajattelevansa; miksi
kiusata ajatuksiaan asialla, jolle ei mitään voi?
Käytökselläni olen saanut hänen luottamuksensa takaisin, olemme saaneet pari lasta lisää ja elämme onnellista perhe-elämää.
Kysy itseltäsi, haluatko tehdä lapsistanne lapsipuolia.
Ero on kohdallasi huonoin vaihtoehto.
Meillä on miehen kanssa 15 vuoden suhde. Mennyt vuosi on ollut aika rankkaa ja nyt sitten on ero tulossa. Meillä on yksi yhteinen poika. Kumpikaan ei ole ollut onnellinen pitkään aikaan. Pari viikkoa sitten tuli ilmi että mieheni on pettänyt minua viimeiset 10 vuotta ihan säännöllisesti. Pannut kavereitani ja kaikkia tuttujani ja lukemattomia muita. Käynyt huorissa niin Suomessa kuin Virossa.
Täytyy myöntää, että tyhmä olen ollut. Liian sinisilmäinen ja luottavainen. No nyt kun katsoo miestä niin se on vain oksettava sika. Mies haluaisi kyllä yrittää ja katuu tekosiaan. Mutta mä en vaan voi jatkaa enää. Ehkä kerran tai kaksi pettämistä olisin voinut vielä sulattaa, itsekin niin tehneenä, mutta tuo menee jo hiukka liian pitkälle.
Kyllä me sovussa ollaan nyt ja olen huomenna muuttamassa pois yhteisestä kodista. Otan kunnolla etäisyyttä ja muutan tosi kauas.
Kestää varmasti aikansa ennen kuin pystyy antamaan anteeksi. Ei sitä ole pois suljettu, että palattaisiin joskus yhteen, mutta nyt on pakko ottaa breikki. Tuntuu vaikealta ajatella, että voisi tosissaan yrittää enää kenenkään miehen kanssa. Ei vaan luota enää kehenkään.
joka häneen sotkeutuu.
syyn miksi erositte?
pettää sinua?
Anna mennä hänen kyllä vakka kantensa löytää.Miksi tarvitset miestä itsellesi väen vängäl?
sait tietää?
päällesi
Kumpa ihmiset sen ymmärtäisivät että pettämisellä vaan menettää kauniin herkän aidon rakkauden. Turhan kallista hintaa maksetaan uskottomuuden takia. Aidosti katuva on ehkä jotakin oppinut, mutta entistä ei enää koskaan takaisin saa. Uskottomuus särkee suhteen ja haavoittaa AINA ! Milloin se opitaan ?
Mikä on se kaunis herkkä aito rakkaus? Sekö, joka jokaisella on ennen pettämistä? Eiiihh. Yleensä ihmisillä on vain ihan tavallinen rakkaus ja loput kuvitellaan erityisen kauniiksi, herkäksi ja aidoksi. Tuossa alkup. kirjoituksessakin erityisesti mainittiin, että perhe-elämä ei ollut kohdallaan - mies pakeni ja vaimo oli todennut pärjäävänsä kotona ilman miestäänkin. On suorastaan kummallista, ellei toinen (tai molemmat) etsi edes kerran lohtua muualta. Eli taivaallinen rakkaus on tipotiessään jo ENNEN pettämistä.
..kerrankin realistista puhetta. Ei aviosuhteet sen enempää kuin ulkopuoliset suhteet ole kuin tavallisia.
Aviosuhteissa syyllistytään sinisilmäisyyteen, mutta ihmisen pitää luottaa elääkseen täyttä elämää. Sillä uhallakin, että tulisimme pettymään. Ja enimmäkseen tulemme pettymään.
Ulkopuolisessa suhteessa syyllistytään kuvittelemaan suhde ainutlaatuiseksi. Se on muka suhde, joka uhmaa aitoudessaan kaikki moraalikäsityksiä, jopa omiakin. Sekin osoittautuu harhaksi. On vain salattu suhde, joka elämän tylsyyteen jotain merkitystä... Ja jokainen haluaa merkitystä.
Monella vasta homma toimii kun on maksanut takaisin, kaikille ei sovi mutta korjaa aika paljon suhteessa.
Joka tapauksessa pettäminen jättää elinikäiset arvet suhteeseen teki mitä tahansa sen eteen.
Luottamuksen palauttaminen vie aikaa. Itse olen samassa tilanteessa ja melkoista vuoristorataa on eletty tunnustuksen jälkeen. Miehellä oli ollut suhde aikoja sitten. Töppäilynsä karkeasti tajuttuaan on oma vaimo ja lapset ollut se maailman tärkein asia. Koska meidän suhde on ollut pitkän aikaa jo parempaa kuin koskaan oli hänen pakko päästä syyllisyyden taakasta. Toki se koskee minua valtavasti, mutta luulen että pääsemme asian yli. Meilläkin oli vaikeaa kun lapset oli pieniä. Olin väsynyt enkä jaksanut hoitaa omaltakaan osalta parisuhdetta( enkä tarkoita seksiä. Sitä oli, mutta yhteys kateisssa.) Monet muutkin asiat oli solmussa. Ikävä myöntää, mutta tämän kriisin kautta olemme pystyneet myöntämään molemmat omat virheemme vuosien varrelta. Nyt suhde on syvempi, mutta kipu ei ole poissa. Siihen olemme hakeneet ulkopuolista apua, jota todella suosittelen. Eikä saa lannistua jos jostain ei saa kunnon apua vaan sitä on sitten haettava toisaalta. Parisuhde ja yksilöterapioita on monenlaisia ja niistä on vain löydettävä itselle sopiva vaihtoehto, mutta se on vaivan arvoista. Eron kokeneet tietävät ettei se ole helpoin tie vaan joskus paljon kivuliaampi. Toivon, että saatte paremman ja syvemmän suhteen kuin ennen, vaikka se tapahtuisikin näin paskalla tavalla. Monet luovuttavat liian helpolla. Tapapettäjät ovat asia erikseen, mutta me muut olemme vain ihmisiä ja teemme virheitä.