Terve vaan, pakko purkaa ahdistusta vähän.
Tilanne seuraava. Olen kihloissa ja avoliitossa, tunnettu ollaan reilut kaksi vuotta, joista kihloissa yli vuosi. Alkuhuuma alkaa olla ohitse, aluksi se loppui minulta (en tiedä miksi) ja nyt myös toiselta osapuolelta. Keväästä lähtien riitaa on syntynyt ties mistä asioista ja pari kertaa on ollut erokin hyvin lähellä.
Olemme aika erilaisia persoonia, minä olen hyvätuloinen opiskelija, jolla paljon kavereita ja harrastuksia. Lisäksi olen suhteellisen pinnallinen ja pidän huolta itsestäni kuntoilemalla aktiivisesti ja muutenkin. Lisäksi olen luonteeltani leppoisa ja miellytän mielelläni muita, koska haluan saada hyvän mielen muille.
Avokki taas on työssäkäyvä (ei tykkää työstään ja on lähes aina vihainen töistä tullessaan). Hän on myös sairaalloisen mustasukkainen, täysin koti-ihminen ja ihmisvihaaja. Avokki ei myöskään ole niin pinnallinen ja kiinnostunut ulkonäöstään enään. Olen kyllä ilmaissut, että hän voisi käyttää muitakin vaatteita kuin farkkuja, tennareita ja neulepaitaa. Hän tietää, että tykkään hameista, korkkareista, topeista ja muodikkaista asuista. Mutta ne ovat kuulemma epämukavia ja ei halua missään nimessä miellyttää minua yhtään. Harmittaa vaan kun nykyään tulee katseltua muita naisia, jotka osaavat pukeutua tyylikkäästä, mutta omasta ei ole tuolla saralla silmäniloa :<
Olenko liian vaativa ja painostanko? Mielestäni en..
Seksielämämmekin on hyvin huonossa jamassa, viimeiset kolme-neljä kuukautta on mennyt tyyliin 2 kertaa kuussa ja laskemaan päin kokoajan. Se on aina sitä perus-lähetyssaarnaajaa, joskus saan jopa nuolla häntä, mutta yleensä hän ei halua. Hän ei halua kokeilla mitään uutta, vaikka olen ehdottanut kaikkea eri paikoista asuihin ja kysynyt hänen mielipiteitään. Olen jo lopettanu seksin vonkaamisen kokonaan, koska siitä ei ole iloa.
Kuitenkin hän aina nauttii seksistä, saa orgasmin tai kaksi joka kerta, tunnen sen itse supistuksista. Voisiko hän olla kaappi-aseksuaali tai sitten hänellä olisi toinen mies ?
Alkaa pikkuhiljaa rasittamaan tämä nykyinen tilanne kun itsellä menohaluja tehdä kaikkea mutta toisella ei. Iltaisin ei voida koskaan tehdä mitään muuta kuin katsoa telkkaria ja harvoina viikonloppuina on halua lähteä ulos, vaikka yhteisiä kavereitakin meillä on. Yleensä syy on hänen väsymyksensä, jota jatkuu 24/7 vaikka nukkuisi kuinka. Sitten jos menen itse johkun omien kavereideni kanssa niin tulee saarnaa, että aina meet yksin ulos ilman häntä jne. Stressiä sen en usko olevan koska olemme tänä vuonna olleet 2 kertaa ulkomailla lomalla ja avokilla ollut kuukauden kesäloma.
Mitä tekisitte jos oisitte samassa jamassa? En missään nimessä haluisi erota rakkaastani, mutta en tiedä kestänkö tämmöistä kauaa. Vika voi olla myös minussa, mutta mielestäni olen kohdellut häntä kuin prinsessaa, ja niin hän aina sanookin ja syyttää itseään ahdingosta. Olemme puhuneet kaikista aiheista tuloksette. Pitäsikö vielä jolloin tavalla ?
Kiitos ja anteeksi.
Tilanne seuraava. Olen kihloissa ja avoliitossa, tunnettu ollaan reilut kaksi vuotta, joista kihloissa yli vuosi. Alkuhuuma alkaa olla ohitse, aluksi se loppui minulta (en tiedä miksi) ja nyt myös toiselta osapuolelta. Keväästä lähtien riitaa on syntynyt ties mistä asioista ja pari kertaa on ollut erokin hyvin lähellä.
Olemme aika erilaisia persoonia, minä olen hyvätuloinen opiskelija, jolla paljon kavereita ja harrastuksia. Lisäksi olen suhteellisen pinnallinen ja pidän huolta itsestäni kuntoilemalla aktiivisesti ja muutenkin. Lisäksi olen luonteeltani leppoisa ja miellytän mielelläni muita, koska haluan saada hyvän mielen muille.
Avokki taas on työssäkäyvä (ei tykkää työstään ja on lähes aina vihainen töistä tullessaan). Hän on myös sairaalloisen mustasukkainen, täysin koti-ihminen ja ihmisvihaaja. Avokki ei myöskään ole niin pinnallinen ja kiinnostunut ulkonäöstään enään. Olen kyllä ilmaissut, että hän voisi käyttää muitakin vaatteita kuin farkkuja, tennareita ja neulepaitaa. Hän tietää, että tykkään hameista, korkkareista, topeista ja muodikkaista asuista. Mutta ne ovat kuulemma epämukavia ja ei halua missään nimessä miellyttää minua yhtään. Harmittaa vaan kun nykyään tulee katseltua muita naisia, jotka osaavat pukeutua tyylikkäästä, mutta omasta ei ole tuolla saralla silmäniloa :<
Olenko liian vaativa ja painostanko? Mielestäni en..
Seksielämämmekin on hyvin huonossa jamassa, viimeiset kolme-neljä kuukautta on mennyt tyyliin 2 kertaa kuussa ja laskemaan päin kokoajan. Se on aina sitä perus-lähetyssaarnaajaa, joskus saan jopa nuolla häntä, mutta yleensä hän ei halua. Hän ei halua kokeilla mitään uutta, vaikka olen ehdottanut kaikkea eri paikoista asuihin ja kysynyt hänen mielipiteitään. Olen jo lopettanu seksin vonkaamisen kokonaan, koska siitä ei ole iloa.
Kuitenkin hän aina nauttii seksistä, saa orgasmin tai kaksi joka kerta, tunnen sen itse supistuksista. Voisiko hän olla kaappi-aseksuaali tai sitten hänellä olisi toinen mies ?
Alkaa pikkuhiljaa rasittamaan tämä nykyinen tilanne kun itsellä menohaluja tehdä kaikkea mutta toisella ei. Iltaisin ei voida koskaan tehdä mitään muuta kuin katsoa telkkaria ja harvoina viikonloppuina on halua lähteä ulos, vaikka yhteisiä kavereitakin meillä on. Yleensä syy on hänen väsymyksensä, jota jatkuu 24/7 vaikka nukkuisi kuinka. Sitten jos menen itse johkun omien kavereideni kanssa niin tulee saarnaa, että aina meet yksin ulos ilman häntä jne. Stressiä sen en usko olevan koska olemme tänä vuonna olleet 2 kertaa ulkomailla lomalla ja avokilla ollut kuukauden kesäloma.
Mitä tekisitte jos oisitte samassa jamassa? En missään nimessä haluisi erota rakkaastani, mutta en tiedä kestänkö tämmöistä kauaa. Vika voi olla myös minussa, mutta mielestäni olen kohdellut häntä kuin prinsessaa, ja niin hän aina sanookin ja syyttää itseään ahdingosta. Olemme puhuneet kaikista aiheista tuloksette. Pitäsikö vielä jolloin tavalla ?
Kiitos ja anteeksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...nii
masentunut? Vaikuttaa vähän siltä jos on niin apua siihen saa.
Puhukaa asioista ja tunteista enemmän
Kaikki vittumaiset ihmiset ei kärsi aspergerin syndroomasta. Kaikki parisuhdeongelmat ei johdu masennuksesta.
"sairaalloisen mustasukkainen"
"ihmisvihaaja"
"ei halua missään nimessä miellyttää minua yhtään"
Miten tommosen kanssa yleensä joutuu kimppaan, onko sulla itselläs kaikki palikat järjestyksessä?
Parisuhdeongelmien korjaamiseen kyllä löytyy hyviä neuvoja vaikkapa tuolta www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/
Sitä vaan sitten tarttis ruveta tekemään niinkuin neuvotaan.
/Nev
...ehkä epäantoisan työn tekeminen aiheuttaa stressiä. Itse olin vähän samassa tilanteessa, töissä oli TODELLA raastavaa ja työpaikan ilmapiiri sai voimaan pahoin minkä jossain määrin purin naiseeni (olemalla kylmä ja tyly). Ehkä peini miettimistauko työelämän puolella voisi muijaasi rentouttaa?
En tajua lainkaan. Onko tämä provo? Kirjoitat että alkuhuuma on ohi sinun kannaltasi,. kehut tisesi ja haukut toista. Eiköhän se on niin että avokkisi huomaa ettet enää hyväksy häntä kuten hän on, eli hän masentuu, ärsyntyy, tulee vielä mustasukkaisemmaksi ja haluaa vielä vähemmän mielyttää sinua. Ei ihmekään jos seksielämä ei toimii-minäkään en haluaisi seksiä ihmisen kanssa joka koko ajan haukkuisi minua. Kirjoitat että kohtelet häntä hyvin, kuin prinsessa. Hienoa, mutta et arvosta häntä, et pidä hänestä, et rakasta häntä. Lopeta suhde, te ette sovi toisillenne ollenkaan. Olet narsistinen tai muuten vaan egosentrinen ja avokkisi läheisriippuvainen.
Mahdollisesti saatan arvata, miltä tyttöystävästäsi tuntuu.
Hän tuntee, ettet rakasta häntä etkä välitä hänestä. Miten ihmeessä seksi voisi huvittaa ja kiinnostaa jos saa kuunnella arvostelua pukeutumisestaan? Miksi hänen pitäisi pynttäytyä epämukaviin vaatteisiin sinun naurettavien fetissiesi takia? Jos rakastaisit häntä, näkisit hänet kauniina juuri sellaisena kuin hän on, arvostaisit hänen makuaan ja sitä, että hän pukeutuu tavalla joka hänelle parhaiten sopii.
Häntä ei huvita kiitää baareissa, luultavasti siksi, että työt painavat ja streessaavat, sekä mahdollisesti egoistipoikaystävän asenne. Hän luultavasti tuntee jäävänsä sivuun. Hänestä tuntuu, että halveksit häntä - niin kuin selvästi teetkin, vaikka olet itse mielestäni aika halveksittava tyyppi. "Prinsessakohtelu" ei todellakaan korvaa aitoa välittämistä ja kunnioitusta.
Tietysti hän on mustasukkainen, myönnäthän itsekin katselevasi korkkaripissiksiä. Kun hän ei enää tunne olevansa silmissäsi kaunis, hänelle tulee mustasukkaisuuden tunteita. Se on inhimillistä ja johtuu sinun käyttäytymisestäsi.
Et todellakaan ansaitse tyttöystävääsi. Jos haluat hänet pitää, olisi korkea aika ruveta kohtelemaan häntä paremmin.
Kiitos vastanneille.
Masennus saattaa hyvinkin olla kyseessä, asiasta on puhuttu, mutta ei päästy selkeään yhteisymmärräykseen.
Muutama viimeinen oli hieman tylympi minua kohtaan, mutta hyvä että kritiikkiäkin tulee. En toki ole itsekään missään nimessä täydellinen, koska täydellistä ei ole olemassa, aina on jotain vikaa. Se on vain kylmä fakta joka hohkaa oikeudellaan. Olen itse pinnallinen, liian hyvätahtoinen, lyhytpinnainen ja omaan huonon huumorintajun, tässä vain muutama. Yhdessä viestissä mainittiin, että arvostelen pukeutumista. Voin mainita, että saan myös itse kuulla siitä mutta koitan mukailla sen mukaan sitten enkä tuomitse heti jos toisella on mielipide.
Minusta parisuhde on osaltaan tavallaan toisen miellyttämistä, koska joudut luopumaan joistain asioista toisen vuoksi. Minä ainakin olen luopunut paljosta, ettekö te muka ole luopuneet mistään?
Itse kysyn kyllä aina toisen mielipidettä enkä tee itse päätöksiä jotka vaikuttavat molempiin.
Ja tuosta mustasukkaisuudesta, sitä hän on ollut aina, heti ensitapaamisesta lähtien. Oli mustasukkainen jopa existäni, joita on puolet vähemmän kuin hänellä itsellään.
Mielestäni kritiikki on osittain yliampuvaa, mutta asiaakin on toki. Toivon mukaan kyse on vaan yleismasennuksesta ja pikkustressistä. Toivon mukaan työelämä vaihtuu kohta opiskeluun ja paine hellittää ja jäisi enemmän aikaa tehdä kaikkea yhdessä ja sitä kautta avain parempaan yhteiseen tulevaisuuteen. Aion toki myös katsoa itseäni peilistä useammin (en silleen pinnallisesti) ja miettiä missä mahdollisesti vika.
..tuossa on monta monessa... :-)
Yleinen viisaus sanoo, että rakkauden alkuhuuma kestää vuoden, kaksi. Sen jälkeen suhteen ja ihmisten todelliset luonteet tulevat esiin, siis havaitaan. Silloin joudutaan miettimään, jatkaako suhdetta, riittääkö rakkautta oikeasti.
Voi olla että naisesi on masentunut, siltä kuulostaa. Voi olla että se johtuu työstä, tai sitten ei. Huonon olon voi selittää helposti masennukseksi ja sitten on helppo keskittyä masennuksen hoitoon.
Ihmisen elämässä kuitenkin riittää masennusta, stressiä, vastoinkäymisiä. Parisuhteen kannalta se ei ole olennaista, vaan se, miten tahtoo toisen rinnalla kulkea noissa vastoinkäymisissä. Eli suora kysymys: tahdotko kulkea rinnalla? Aina meidän rakkaat ei ole helppoja ihmisiä.
Toisen miellyttäminen on vaikea kysymys. Olet kyllä oikeassa, kun sanot, että parisuhteessa on kyse toisen miellyttämisestä. Mutta jos toinen kokee sen niin, että hänen täytyy muuttaa itseään, luopua jostain olennaisesta itsessään miellyttämisen takia, niin silloin miellyttämisestä ei tule mitään. Mun 1. vaimo oli vähän samantyyppinen. Hän koki kaikenlaisen tietoisen miellyttämisen "nuoleskeluna", jotenkin halventavana. Mua loukkasi se, että mun miellyttäminen oli jotenkin paha asia. Minäkin lakkasin miellyttämästä häntä, puolustusreaktiona. Ei siis kumpikaan miellytetty toisiamme... erohan siitä tietysti tuli, vaikka 10 vuotta jaksettiinkin olla miellyttämättä toisiamme.
Tähänkin liittyy suora kysymys: loukkaatteko toistenne sisintä sillä mitä olette? Vaikka rakastatte?
Joo. Kahden pitkän, karille ajaneen avioliiton jälkeen mulla on aika pohtia, mikä kaikki voi mennä pieleen ja miksi. Kirjoittelen tänne palstalle selvitelläkseni omia ajatuksiani, jouduit mun uhriksi :-) En ole itse ollut kovinkaan viisas parisuhdeasioissa. Noihin kahteen kysymykseen kiteytyy mun lyhyt oppimäärä parisuhteesta. Rakkaus ei ole helppoa: täytyy ihan päättää kestää sitä. Eli täytyy ottaa myös se paska vastaan. Mutta siitä ei ole apua, jos pohjalla on se tunne, että sellainen elämä loukkaa omaa sisintä, käsitystä hyvästä, käsitystä itsestä.
Mun vastaus oli pitkä ja kiertelevä, kuten aina. En yritä sanoa, ettei naisellasi voisi olla selvää masennusta. Pohdin vaan, miten asiat pitkän päälle kantaa tai ei kanna.
En ota asiaan kantaa mitenkään muuten, kuin että palautan sinut hieman totuuteen - se, että naisen sukupuolielin supistelee yhdynnässä sinun sukupuolielimesi ympärillä ei todellakaan ole mikään varma merkki ongasmista! Nehän ovat lihaksia, joita nainen pystyy hallitsemaan ihan itse, tekemään supisteluja itse jännittämällä lihaksia jos haluaa. Eli mistät tiedät ovat ne orgasmin tuomia supisteluja vai itse aiheutettuja..
Sen voi tehdä tahdonalaisesti ja vaikka ne supistelisivat tahdottomastikin, niin ei se silti välttämättä ole orgasmi.
Miehen on loppujen lopulta oikeasti todella vaikea ellei mahdotonta tietää saiko nainen vai ei.
juuri masennuksen mahdollisuutta. Ja asia kannattaa ottaa puheeksi, kun hyvä hetki tulee.