Oon aivan ihastunut itseäni 10 v. vanhempaan mieheen. Ollaan molemmat sinkkuja ja lapsettomia eli mikäs siinä? Silti tuntuu epävarmalta. En haluis nyt olla ihan heti perhettäkään perustamassa. Ja muutenki jännittää! En oikeen osaa seurustella ja tässä haluaisin kuitenkin onnistua. Pliis kertokaa jotai fiksuu...
terkuin: -74 vs. -84
terkuin: -74 vs. -84
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä se noinkin voi onnistua! Minu vanhemmillani on ikäeroa 11 vuotta. Äiti oli tapaamis hetkellä 17v. Edelleen ovat naimisissa 30 vuoden jälkeen :D
Itsellänikin on ollut vanhempia miehiä. Vanhin 17 vuotta minua vanhempi!
Anna mennä vaan, rohkeasti pidät mielen avoinna!!
Teet juuri niin kuin sinusta hyvälle tuntuu. Itsekin olen seurustellut jo puolisen vuotta itseäni 16 vuotta vanhemman miehen kanssa, ja hyvin menee. Olen itse 19 v. Ei se ikä mitään meinaa, seuraa vaan sydäntäsi.
Olen eri mieltä kyllä ikäero merkitsee. Minä jokin aika sitten jätin miehen mm,sen vuoksi että meillä oli 13 v ikäeroa mikä oli liikaa. Koska ajatusmaailmat ei sopinut yksiin kun oli liikaa vuosia välissä. Kyllä se enemmin tai myöhemmin erottaa jos on liikaa ikäeroa. Tosin voi se ero tulla vaikka ikäeroa ei ois kuin päivä.Mutta minä en ainakaan enää itselleni huoli miestä jolla yli 5 v enemmän ikää kuin mulla. Ja onneks ei nyt tarvikkaan koska rakkaani on syntynyt samana vuonna kuin minä.Joten helppo mun on sanoo. mut silti toi viisivuotta on maksimi ikäeroksi.
Sydän on pitkän päälle aika huono navigaattori.
Terve järki ja aivot tuottavat huomattavasti parempaa tulevaisuutta,
Oma ikä kiinnostaa terveitä, itsetuntoisia naisia.
Okei, homma menee näin: takkiin voi tulla vaikka se toinen olisi samanikäinenkin. Ei kukaan voi mitään takeita antaa.
Itse olen 31 ja huomaan, että samanikäiset naiset ei sovi mulle pääsääntöisesti ollenkaan. Oman ikäluokkani edustajat tuntuvat olevan kaikki aika jäykkiä ja niin kovin tosissaan kaikessa. Olen ihan vakavissani kiinnostunut yhdestä 22-vuotiaasta naisesta, mutta siinä on tosin valitettavasti kaikenlaisia ongelmia, jotka ei kyllä varsinaisesti johdu iästä, vaan elämäntilanteesta. Ollaan siis yhteisellä päätöksellä paussilla...
Sillä välin katson, löydänkö muuta seuraa. Jotain pientä on ollutkin ja järjestään minua nuorempia. Ilmeisesti jotenkin sitten myös vetoan nuorempiin naisiin. Ei kai siinä mitään pahaa ole.
Isäni oli kanssa tasan 10-v vanhempi äitiä ja yhdes olivat,kunnes kuolema erotti. Itse seurustelen parhaillaan itseäni 6-v nuoremman naisen kanssa ja hyvin menee.
nainen on ihastunut itseään 6 vuotta nuorempaan mieheen?
Minä tapailen itseäni 5 vuotta nuorempaa miestä, ja ihan retkussa häneen. :) Kemiat pelaavat paremmin kuin kenenkään muun kanssa, emmekä yhdessä ollessamme edes huomaa tai muista ikäeroa. Ero ilmenee kuitenkin sillä tavalla, että minä haluaisin seurustella vakituisesti, mies taas ei ole varma. Hänkin on ihastunut minuun ja kaipaa minua erossa ollessamme, mutta ei ole varma onko henkisesti kypsä vakavaan suhteeseen. Olemme yrittäneet erota ja irtautua toisistamme jo monta kertaa järkeilyyn perustuen, mutta emme vain osaa pysyä erossa toisistamme. Luulisi sen jo kertovan jotain...? Ja pelkästä seksistä siis ei todellakaan ole kysymys. Mitä enemmän tapailemme, sitä enemmän tunteet syvenevät kummallakin, ja sitä vaikeampaa eroaminenkin tietysti on.
Olen itse ajatellut, että vähät muiden mielipiteistä ikäerostamme. Tärkeintä on, että meillä on hyvä olla yhdessä. Toivon vain, että mies antaisi meille mahdollisuuden, koska näin samankaltaisia ihmisiä löytää hänenkin mielestään harvoin. Niin, eikä ikäeroamme huomaa edes päältäpäin, sillä minua luullaan aina huomattavasti itseäni nuoremmaksi. ;)
mainita ikämme... Minä olen 27 ja mies 22... :)
Itse olen 29 ja mies jonka kanssa olen jo seurustellut noin 4 kuukautta on 8 vuotta nuorempi :) Kuulostaa hurjalta, mutta olen onneni kukkuloilla :) Ja tunnen että vihdoin olen löytänyt sen oikein ja vaikka aluksi minä olin se joka arkaili ikäeroa niin kyllä tämä on ollut sen arvoista ja toivon mukaan jatkossakin on :) tarkoitus olisi yhteen muuttaa ja jopa lasten teosta on ollut puhetta :) Tsemppiä vaan ja luottakaa tunteisiinne :) ja älkää pelästykö semmoisia ihmisiä jokka ei voi asiaa ymmärtää, niitäkin valitettavasti löytyy, mutta kannattaa siinä vaiheessa muistaa et omapa on elämämmme ja eletään se täysillä :)
Onnea, hyvä ikäero!
Olen ollut 30 vuotta avioliitossa itseäni 5 vuotta nuoremmaaaan miehen kanssa.Näin päin homma on luonnollista!
Toivotan täydestä sydämestäni onnea teille!
Sinulla on hyvä itsetunto, että olet tajunnut sen että ikäero näinpäin on ainoastaan eduksi sekä sinulle että tuleville lapsillesi!
Itselläni on samantyyppinen ongelma, mutta astetta pahempi. Olen 30-vuotias ja ihastunut yli 50-vuotiaaseen mieheen. Epäilen itse rankasti, ettei yli 20 vuoden ikäero ole enää mahdollinen. Etenkin kun perhekin on itselläni vielä perustamatta. Onko kokemuksia siitä, mitä ongelmia näin suuri ikäero voi tuoda? Tietenkin tiedän, että ulkopuolisten paheksuntaa riittää ja vanhemmalla on vähemmän elinpäiviä. Onko mitään myönteistä odotettavissa vain unohdanko koko jutun heti alkuunsa?
MITÄ ONGELMIA?
Tulevat lapsesi häpeävät vanhaa isääsi, vaikka eivät ehkä myönnä sitä.
Puolisosi on lähiaikoina biologisista syista seksuaalisesti kyvytön.
Koet itsesi aliarvostetuksi vanhan miehen kanssa.Ihan reaalitotuushan on, ettet kohta enää kelpaa ikäisillesi vaan olet tuleva miehesi omaishoitajaksi.
Höpö, höpö. Eivät lapset isäänsä häpeä, oli isä sitten minkäikäinen tahansa. Lapsethan syntyvät tähän tilanteeseen. On eri asia, jos lapsia on jo ennestään. Seksuaalisesta kyvyttömyydestä ei voi täysin sanoa, meitä on moneksi. Tosiasia on se, että elämän ehtoopuolella saatat kyllä jäädä leskeksi aiemmin kuin muut ikäisesi.
Itselläni isä 21 vuotta äitiä vanhempi.
Heippa kaikki! Kiitos ihanista kommenteista ja kiva tietää, että on muitakin pareja, joilla on suuri ikäero! Meidän yhdessäelo on alkanut tosi mukavasti ja ehkä alussa kasasin itselleni liikaa paineita. Mies on aivan ihana ja myös hänen sukulaisensa. Nyt pitäisi vielä kohdata oma perhe. Olen esikoinen ja minulta on aina odotettu paljon. En ole koskaan vienyt ketään "näytille" kotiin ja tässäkin voi mennä hetki. Tiedän, että vanhempani tahtovat minun olevan vain onnellinen, mutta silti tuntuu siltä, että perhe kelpuuttaa vaan jonkun insinöörin. Tällä hetkellä olen kuitenkin niin onnellinen, että menen vaikka läpi harmaan kiven, jotta tämä onnistuu. Ihanaa pikkujoulua kaikille ja voikaa hyvin!!
Mikä siinä sitten, jos et arvosta vuosiasi tuon enempää.Lähde van miehesi puitteista hommaan.Onnea matkaan!
Toivotaa,
Myöhemmin tajuaisit ikäeron
Viisaan ihmisen kommentti!