Elin yli kaksi vuotta suhteessa, jossa oli vallankäyttöä, alistamista, erillisyyttä, täysin erilaiset arvot jne... Vihdoin sain itseni repäistyä irti. Pitkään mietin, etten enää rakasta kumppaniani, joskus kyllä rakastin. Mutta rakkaus kuolee, kun toista ei kiinnosta mikään yhteinen. Yhteisen tulevaisuuden rakentamisesta puhumattakaan. Mutta aina, kun sanoin lähteväni, meni toinen niin hajalle, etten pystynyt. Sama peli jatkui. Tiukan paikan tullen kauniita sanoja, lupauksia. Arjessa vallankäyttöä, alistamista, lupausten pettämistä...
Nyt olen päässyt irti tästä. Kauhulla mietin, kuinka menetin itseni suhteessa. Kumppanini sai minut kiedottua pikkusormensa ympärilleen niin, että olin hänen armoillaan. Kamalaa.
Te, jotka olette samanlaisessa tilanteessa. Lähtekää. Jos toinen ei ole varma, häilyy yhteisen elämän ja ennenkaikkea itsensä suhteen, ei siitä hyvää seuraa. Elämä voi hymyillä myös yksin ollessa. Samuli Edelmanin sanoin: "mä oon yksin ja se tuntuu hyvältä..."
Nyt olen päässyt irti tästä. Kauhulla mietin, kuinka menetin itseni suhteessa. Kumppanini sai minut kiedottua pikkusormensa ympärilleen niin, että olin hänen armoillaan. Kamalaa.
Te, jotka olette samanlaisessa tilanteessa. Lähtekää. Jos toinen ei ole varma, häilyy yhteisen elämän ja ennenkaikkea itsensä suhteen, ei siitä hyvää seuraa. Elämä voi hymyillä myös yksin ollessa. Samuli Edelmanin sanoin: "mä oon yksin ja se tuntuu hyvältä..."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä, että jaksoit päästä irti epäterveestä suhteesta! Kiitos, että jaksoit antaa elämänohjeitasi meille muille, vaikka tilanne on jo muutenkin vaatinut voimasi. Kaikkea hyvää jatkoosi!
Itselleni oli käymässä samantyyppisesti kuin sinulla, mutta sain riuhtaistua itseni onneksi irti. Järkytyksentunteita yms. oli vielä pitkään sen jälkeen, vaikka kovin pitkälle emme tutustumisessamme onneksi ehtineet. Järkyttävää, millaisia ihmisiä voi olla! Huonoitsetuntoiset, itsekkäät ihmiset ovat loukkuja toisillekin ihmisille ja saavat toisetkin voimaan pahoin, romuttavat toistenkin itsetunnon jne. Kamalaa.
pääsit irti suhteestasi!! ONNEA!! itse vielä kitkuttelen ja annan aina anteeksi enkä uskalla jättää...ehkä joskus...
Minulla meni vastaavissa kuvioissa ensn kaksi vuotta ja pahemman ihmisen kanssa VIISI (5!) vuotta.
Oma tyhmyys ja heikkous vituttaa, siinä meni seitsemän vuotta hukkaan ja luottamus ihmisiin lopullisesti.
Jos omistaisin pistoolin, olisin jo ampunut itseni.
Teksti voisi olla melkein itseni kirjoittama..
Elin vaan melkein neljä vuotta siinä suhteessa. Kadotin itseni melkein täysin, mutta jostain sain lopulta voimia "repäistyä itseni irti". tunteet oli kuolleet jo aikoja sitten, yritin aiemminkin jutella miehelle, mutta ei suostunut kuuntelemaan-- hermostui vaan. saa syyttää kyllä itseään siitä!
Itselläni on nyt niin helpottunut olo! Olen "saanut itseni takaisin", tä on niin ihanaa.
"Hyvä me!!" :D
Ja myös voin lämpimästi suositella kaikille, jostka ovat samanlaisessa tilanteessa.
varhaisessa vaiheessa, puolen vuoden jälkeen.
Alkuun mies oli niin ihana ja hurmaava ja sitten alkoikin kuvaamasi huono kohtelu.
Onneksi älysin lähteä ennen kuin hukkasin itseni.
Vahvoja olette te jotka monen vuoden alistamisen jälkeen lähdette, hyvä te.