miksi..

Mä en ole naimisissa, eikä ole lapsia. Pitkä suhde kuitenkin takana. Mulla on ollu just samanlaisia ajatuksia, ja se tosiaan on pelottavaa. Se on jotenkin "hauska" huomata että kelpaisi muillekkin kuin omalle kullalle. Olen pitänyt myös omaa itsetuntoa ihan hyvänä, mutta nyt oon sitten miettinyt että kyllä tässä pitää jossain olla vikaa. En kait saa sitä mitä haluan omalta mieheltä. Ja ajatus toisesta on jotenkin lohdullinen, eli elämää on oikeasti parisuhteen ulkopuolellakin jos juttu ei jostain syystä loppujenlopuksi toimi... Tästä vuodatuksesta nyt tuli jotenkin sekava, mutta koita jaksaa, ja älä petä... se voi olla yllättävän helppoa.

Kyllä se vika vaan on siellä itsetuntopuolella! Jos on hyvä itsetunto, silloin ei tarvitse ilakoida jokaisesta huomionosoituksesta. Näin on näreet. Tiedän tasan tarkkaan tämän naistyypin. Niitä on nimittäin tullut nähtyä monta.

Ja mikä tärkeintä: olisiko kannattanut harkita ja miettiä, mitä tekee ennen kuin perustaa perheen? Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, kuuluu sanonta. Siihen voi vielä lisätä, että siitä kärsii toinenkin, jos parisuhteesta on kyse.

virkistää! kyllä pettää saa mutta kiinni ei saa jäädä:)

...pettämistä. Jos ei sen jälkeen morkkista, niin voit kyllä ihan hyvin alkaa hakemaan eroa. Sillä tunteesi ei toista kohtaan ole tällöin aitoja, vaikka niin luulet. Muista kuitenkin, jos pettämiseen lähdet, niin sitä et sitten koskaan saa tekemättömäksi, vaikka kuinka haluaisit. On hieman erilaista ainoastaan fantasioida jostain, kuin että tekee siitä totta.

Olen tehnyt huomion, että itsekkyys ja oman elämän parissa touhuaminen on muotia ... nimeomaan kumppania pettämällä.

Syykin on ilmeinen: ei ole olemassa kovin montaa yhtä tehokasta (ja terveellistä!) tapaa saada pää sekaisin.