Haluaisin pystyä luottamaan. Haluaisin luottaa. Mutta en pysty. Mies jäi kiinni valehtelusta (aikaa raadollisestakin, vaikka ei varsinaisesta pettämisestä ollutkaan kyse (tai mistä minä tiedän, mitä on tapahtunut ja kenenkin kanssa)), kovastihan sieltä tuli selittelyjä että ei mitään väärää tehnyt, että ei valehdellut. Sitten jo sanottiinkin että joo kyllä mä valehtelin, olen pahoillani, kun taas toisena hetkenä sanoo että ei valehdellut.
Ja tuota onkin sitten jatkunut koko ajan hänen jäätyään kiinni. Elämme siis kaukosuhteessa, jossa luottamus ois mielestäni se kaiken a ja o, mutta kun ei vaan pysty luottaa. Mies sanoo että ei ikinä tekisi mitään mikä vahingoittaisi minua tai tekisi minut surulliseksi. Mutta kun on tehnyt jo, ja kelaan tätä joka päivä pitäiskö luottaa vai ei. Kun juttelen miehen kanssa puhelimessa tai mesessä, tuntuu että tottakai voin luottaa.
Mutta se hetki kun luen mesen viestihistoriaa ja sieltä putkahtaa ne valehtelutekstit, mietin että idioottiko sä oot ku tohon retkuun haluat luottaa?!?
Mun kohdalla sanonta; Anteeksi annan mutta en koskaan unohda, on enemmän kuin totta. Anteeksi olen antanut mutta en millään voi unohtaa.
Ja muutenkin koko juttu kaihertaa välejämme, kun jaksan näpäyttää valehtelusta aina välillä (tapahtuneesta on nyt...hmm...neljä päivää. (älkää naurako! :D )) Väärinhän se on kaivella "menneitä", mutta... ketuttaa. Ehkä jotenkin haluan hänen tajuavan, että olen katkera ja typerä akka, et se jättäis mut, ni ois paljon helpompaa. Kun en itse pysty sitä tekemään. Välitän kuitenkin tästä miehestä NIIN paljon että sattuu.
Ja tuota onkin sitten jatkunut koko ajan hänen jäätyään kiinni. Elämme siis kaukosuhteessa, jossa luottamus ois mielestäni se kaiken a ja o, mutta kun ei vaan pysty luottaa. Mies sanoo että ei ikinä tekisi mitään mikä vahingoittaisi minua tai tekisi minut surulliseksi. Mutta kun on tehnyt jo, ja kelaan tätä joka päivä pitäiskö luottaa vai ei. Kun juttelen miehen kanssa puhelimessa tai mesessä, tuntuu että tottakai voin luottaa.
Mutta se hetki kun luen mesen viestihistoriaa ja sieltä putkahtaa ne valehtelutekstit, mietin että idioottiko sä oot ku tohon retkuun haluat luottaa?!?
Mun kohdalla sanonta; Anteeksi annan mutta en koskaan unohda, on enemmän kuin totta. Anteeksi olen antanut mutta en millään voi unohtaa.
Ja muutenkin koko juttu kaihertaa välejämme, kun jaksan näpäyttää valehtelusta aina välillä (tapahtuneesta on nyt...hmm...neljä päivää. (älkää naurako! :D )) Väärinhän se on kaivella "menneitä", mutta... ketuttaa. Ehkä jotenkin haluan hänen tajuavan, että olen katkera ja typerä akka, et se jättäis mut, ni ois paljon helpompaa. Kun en itse pysty sitä tekemään. Välitän kuitenkin tästä miehestä NIIN paljon että sattuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
todella! Mulla itelläni ihan samanlainen tapaus, tai no useita saman kundin kanssa mutta aina annan anteeksi ja luotan ja toivon että nyt olisi ollut vika kerta...Tiedän että pitäisi jättää koko tyyppi mutta ei se niin helppoa ole ku toista rakastaa täydestä sydämestä! Asutaan yhdessä ja senkin vuoksi tosi vaikeeta.Joku kerta luottamus ei vaan enää palaa...
Kuinka te voitte toimia noin! Itse menetin luottamuksen, annoin anteeksi mutta en unohtanut...ja lähdin menemään suhteesta! Kertaakaan en ole katunut päätöstäni! Sinne se jäi mies ruikuttamaan rannalle!
Jos aina vaan toivot, että mitään tällaista ei enää tapahtuisi --> Tottakai mies tekee aina uudelleen sikamaisesti, koska tietää, että et kuitenkaan poistu hänen elämästänsä, korkeintaan uhkailet...
Niin se vaan menee...
peliin. yritä voittaa taas itseluottamuksesi ja luottamus mieheesi takaisin ! tehdää asioita yhdessä, keskustelkaa. sopikaa, että ei enää valehtelua tai puolivillaisia kertomuksia tästä päivästä alkaen.