Menee kyllä nyt niin hermot kun voi mennä!!!!!!! Mies istuu tietokoneella päivät pitkät eikä siihen saa juuri mitään kontaktia muuten kun herra käy jääkaapilla. KAIKKI tietokoneet vois olla jollakin lukitus systeemillä, et kun pelaat koneella jonkun tietyn ajan niin ne menis automaattisesti kiinni ja aukeis vasta seuraavana päivänä!!
Meidän yhteiselämä kärsii tästä kun äijä vaan pelaa ja pelaa ja pelaa!!! Sen tärkeys järjestys on tietokone, puhelin, työ, kaverit ja minä..
En tiedä miks roikun vieläkin kiinni tässä suhteessa kun ei tästä tule vittu näköjään yhtään mitäään!! Tästä tulee vaan tosi paha olo..joka viikko saa itkee turhista asioista. Harmittaa ihan kamalasti koska rakastan mun miestä paljon ja tiedän et se rakastaa mua..
Meidän yhteiselämä kärsii tästä kun äijä vaan pelaa ja pelaa ja pelaa!!! Sen tärkeys järjestys on tietokone, puhelin, työ, kaverit ja minä..
En tiedä miks roikun vieläkin kiinni tässä suhteessa kun ei tästä tule vittu näköjään yhtään mitäään!! Tästä tulee vaan tosi paha olo..joka viikko saa itkee turhista asioista. Harmittaa ihan kamalasti koska rakastan mun miestä paljon ja tiedän et se rakastaa mua..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pelatkaa keskenänne.
Tuntuu tutulta luvulta edellisestä avioliitostani. Yritin liputtaa että olen yksin suhteessamme. Hän ei herännyt ajoissa, vaikka kuinka selvää kieltä käytin. Lopulta lakkasin nöyryyttämästä itseäni ja julistin hänelle eropäätökseni. Kas vaan, mies itki yötolkulla kuin pieni lapsi. Kysyin: mitä sinä nyt itket, nyt ei kukaan kysy sinulta aikaasi. Surullista mutta totta....ja ihan uskomatonta.....
Että joko SINÄ tai TIETOKONE!!
Meillä oli sama ikuinen ongelma. Lopulta menetin hermoni ja sanoin ettö pakotan nyt valitsemaan ja valitsekkin oikein.
Uhkasin myös puolittaa tietokoneen, osa kun on minun maksamaani. Moottorisahalla jos sen puoliksi laittaa ei mies sillä enää sen jälkeen mitään tee!! ;)
Jos sen vaan sanoo kovaa ku kuuluvasti ,kyllä se havahduttaa pahimmankin nörtin siitä koneelta. Usko pois. Olen seurustellut nörtin kanssa joka oli pahimmasta päästä. Nykyisin meillä menee mukavasti. Mies pelailee kun minä en ole kotna tai minulla on muuta tekemistä. Ja jos näyttää sitlä että jumahtaa siihen huomautan kerran, toisella kerralla otan sakset ja vedän netti johdon katki. Ja yhtäkään johtoa en ole joutnut vielä katkaisemaan.
Huonossa suhteessa, jossa miehelle kaikki muu kuin minä oli tärkeämpää. Vaikka kuinka hän sanoi että olen hänelle tärkeä, mutta ei vaan siltä näyttänyt meidän 3,5 vuotisessa suhteessa! Aina oli harrastukset, kaverit, perhe, milloin veneen tai minkäkin rakennusta ym. Ja riidan tullessa mies uhkaili aina erolla. Monet itkut itkin silloin ja suhde vei niinpaljon voimia. Ihan turhaan.
Eroa pohdin kauan ja odottelin jotain ns. "kunnon syytä" sille. Mutta ei auttanut..
Lopulta sain jostain voimia lähteä suhteesta. Mies vaan hieman hermostui! ja otti eron aika raskaasti..
Mutta huh, mikä helpotus, on niin ihana olo!
Ero on tietenkin se viimeinen vaihtoehto joten puhetta ensin, mutta jos mies ei ymmärrä selko kieltä niin onhan se kumma.
Itse pidän pelaillusta ja tiedän hyvin että avovaimoni ei tykkää siitä. Joten jotta me molemmat selvitään hyvällä mielellä, niin pelaan vain silloin kun hän ei ole kotona tai hänellä on muuta tekemistä. Jos sattuisi semmoinen käymään, että aika venähtää ja tulee ajallisesti vähän lipsahdettua, niin minulle riittää huomautus. Tietenkin pitää itselläkin olla vähän pelisilmää ;) Huomata kun toinen tarvitsee huomiota.
Se on ihmeellisetä, että ihmiset ei ymmärrä että parisuhteen eteen pitää oikeesti tehdä jotain. Ehkä se joillekkin luonnistuu helposti eikä ongelmia synny.
Mut, kerro suoraan tunteesi hepulle, äläkä minkään protestoinnin kautta.
Toivottavasti ongelma ratkeaa.. anteeksi kieleni
Kumpaa mies rakastaa enemmän: sinua vai tietokonetta?
Loppujen lopuksi liitossa merkitsevät teot, ei sanat.
Mies ei nä eikä kuule, ei edes halua nähdä eikä kuulla mitää muuta kuin oman rakkaan tietokoneensa.
Sinä poloinen elät täysin valheellisessa maailmassa. "Harmittaa ihan kamalasti koska rakastan mun miestä paljon ja tiedän et se rakastaa mua.."
Jos sinä poistut miehen elämästä, hän ei sitä edes huomaa.
Ehkä aikojen jälkeen, kun oma lika alkaa kasaantua päälle, hän saattaa alkaa ihmettelemään että mihinkäs se siivoja on kadonnut. Ja heti seuraavana päivänä hakee toisen asumaan kanssaan (ja jakamaan petinsä jos koneeltaan kykenee).
Mutta kun hän raaaakastaaa mua......
Ex-miehelleni veneen korjaaminen oli mieluisampaa kuin olla minun kanssani.
Hän nöyryytti minua kun sanoin asiasta. Jopa hänen omat ystävänsä ihmettelivät kuinka pystyn asumaan sellaisen miehen kanssa joka ei ole koskaan kotona.
Mies oli alistanut minua vuosikausia laiminlyömällä, joten ajattelin että minussa on jokin vika kun hän ei viihdy seurassani.
Jostain syystä nykyisin on ihmisiä, jotka viihtyvät seurassani, joten en kai minä sitten täysin viallinen ole vaikka ex-mies niin sanoikin.
En tarjonnut hänelle virikkeitä, niin hän sanoi.
Että pitikin sattua samanlainen tilanne ja muitakin kanssa kokeneita on monia...
Minunkin avomieheni elämä on kavereita, tietokonetta, pelejä ja elokuvia varten. Kun puhun unelmistani, tärkeistä asioista, yhteisitä suunnitelmista (tulevaisuudesta)hän ei edes katso minuun kun puhun. Teenpä mitä vaan minut huomataan usein vain "pahassa"...
Kun puhun kovemmin tai "kalkatan" loukkaantuneena hän suuttuu. Vetää kaiken elämässäni kokemani paskan tiskiin ja lisäksi siinä haukutaan vanhemmat(appi ja anoppi)ystäväni jne..Minun järjenjuoksustni puhumattakaan.
Aikaa kuuluu, yhtään päivää emme saa takaisin.
Haluasin lapsen, ostaa oman kodin ja suunnitella matkoja tai yhteisiä hankkeita. Tahtoisin hänen sitoutuvan meihin, minuun ja vahvistavan yhteenkuuluvuutta. Näyttävän, että on onnellinen jos kerran väittää olevansa.
Arvatkaas vaan ymmärtääkö ihminen tulla vastaan. Olisi mukava puhua, keskustella mitä me tälle jutulle teemme, mutta ei onnistu tuo fiksu keskustelu. Suunnaton ärsyyntyminen on varmaa, kun ilmoitan olemassaolostani ja yritän sitä kuuluisaa keskutelkaa asiallisesti temppua meidänkin suhteessamme. En kiellä etteikö äänenpainot vaihtele kun keskustelen, mutta asiassa kestän.
Ahdistaa kun ihmistä ei saa heräämään mikään eikä kukaan. Yhdessä pyyhkisi hyvin jos tuo avomieheni päättäisi satsata meihin ja tiedostais mitä tarkoitan tai sitten lopetettaisiin koko juttu jos minä en kerta kiinnosta oikeasti tämän enempää. Ehkä se kiinnostvampi odottaa sitten muualla tai odottelee kun elämä alkaa todellisuudessaan inspiroida muuhunkin kuin keinotodellisuuteen.
Kaiken tuon jäkeen mantranasi siitä huolimatta on " Minulla täytyy olla mies"
itseasiassa olet vara-äiti.
Pakkaa tavarasi, hän käy etsimässä tilallesi uuden vara-äidin joka passaa.
tilanteessa...
Hän on jatkuvasti joko pelaamassa tai katsomassa you tube videoita amerikan tilanteesta.. sinänsä ihan hyödyllistä, mutta kun se menee pikkusen yli, kun koko päivä yleensä menee videoita katsellessa.. Ja samalla sitten unohtaa minut ja joudun puhumaan seinille vaan... Kotihommat olen jo järjestänyt niin että meillä on keittiövuorot ja olohuonevuorot.. nitä sitten vuorotellaan. Kyllä hän hommat tekee viim kun käsken. mutta ainoastaan häiritsee se kun hän köyhtyy sisäisesti joka päivä enemmän ja enemmän... kavereita on enää muutama joita nähdään hyvin harvoin. Liikuntaa ei harrasteta vaikka luvattu on. (joskus saan sen lenkille:)) kuitenkin poikaystäväni tuntuu hyvin laiskalta .. hän joskus oksettaa minua kun suihkussakaan ei voi käydä joka päivä... hän haisee yksinään syö suklaata ja tujottaa konetta. Minä siinä siten joko opiskelen , olen jossain muualla tai valitan kaikesta. Uhkailut eivät häneen tepsi nimittäin hän suuttuu todella paljon jo siitä kun uhkailen sammuttaa koneen....
En tiedä mitä tässä tilanteessa tehdä. En aio häntä jättää se on varma koska itsellänikin sellainen elämäntilanne että muutto ei tulisi hyvään aikaan. Ja välitän häneestä, vaikka hän joskus onkin ällöttävä ja en aio luovuttaa. hän menee armeijaan tammikuussa, aion katsoa kasvaako hänestä mies
>hän menee armeijaan tammikuussa, aion katsoa kasvaako hänestä mies.
Ei siellä armeijassa kukaan mieheksi kasva, usko huviksesi.