Tykkäämisestä Rakkaudeksi

Olemme seurustelleen 5 kuukautta ja on rakas minulle, mutta...Se riittää.

Joillekin se on,kuin salama kirkkaalta taivaalta,tässä ja nyt..minä rakastan sinua.
Toisille taas,ei vielä vuosienkaan kuluessa,ole selvää,tykkääkö,vai rakastaako.
Muutamille,vedättäminen voi olla juttu,pitää toisen lähietäisyydellä,tykkään sinusta enemmän,kuin pelkästään,ystävänä.Ja samalla katselee,josko löytyisi se oikea rakas.

Entisessä suhteessa hoettua rakastan sinua melko lyhyen seurustelun jälkeen. Tuntui, että niin on, tai uskottelin itselleni, kun en muustakaan tiennyt. Olin niin nuori...

Nykyisessä suhteessa olen sanonut ne sanat muistaakseni kaksi kertaa, muuten olen sanonut tykkääväni hänestä. Nyt tunne on oikeasti paljon syvempi kuin ennen, mutta siltikään en tunne tarvetta sanoa kovin usein, että rakastan häntä. Osoitan sen enemmin sillä, että otan häntä kädestä kiinni, halaan, paijaan, teen ruokaa. Ensimmäisen kerran sanoin nykyiselle kumppanille rakastavani häntä yli vuoden seurustelun jälkeen.

Ja olen muuten nainen.

Yhteistä taivalta tähän mennessä yli 25 vuotta...

En osaa määritellä noiden sanojen eroa, joten en käytä niitä.

Voisiko rakkaus olla sitä, kun välittää toisesta niin paljon, että antaa anteeksi tämän puutteet ja haluaa kulkea toisen rinnalla huolimatta vastoinkäymisistä, haluamatta muuttaa häntä. Jos vain tykkää toisesta, niin helpompi olisi lähteä ja etsiä joku toinen. En tiedä. Ei se varmaan ajasta ole kiinni. Minä rakastan nykyistä miestäni, vaikka suhde on vasta kovin nuori, ja jotta voisin olla suhteessa hänen kanssaan, joudun väistämättä luopumaan/joustamaan joistakin omista tarpeistani, mutta koska rakastan häntä, haluan tehdä sen. En tiedä, onko hänellä mitään vastaavia tunteita vielä minua kohtaan, mutta kyllä hän on joitakin asioita minussa sulattanut, joiden voisin uskoa liittyvän siihen, että hänellä on syvempiä tunteita, joita hän itse ei välttämättä edes tunnista. En vaadi häntä ilmaisemaan tunteitaan, koska hän ei siihen kykene ainakaan vielä. En tiedä, kykeneekö tulevaisuudessakaan, mutta jos hän on uskollinen minulle ja haluaa pitää minusta huolta, se riittäköön tunteiden osoituksena. En odota, että hän koskaan tulisi sanomaan minulle noita sanoja, mutta toivon, että se rakkaus tulee näkyviin käytännön elämässä ja valinnoissa. Minä varmasti sanon ne ääneenkin siinä vaiheessa, kun uskon, että tunne ei ole yksipuolinen :).

että miksi pitäisi mokomaa pihdata sisällään. Minä sanon "rakastan sinua" heti kun siltä tuntuu. Ei se ole minulta pois.

Jos ei tiedä mikä on rakkaus ei ole vielä rakastunut tai uskaltanut.