Pienimuotoista tutkimusta tässä teen. Ja tähän kysymykseen osaa parhaiten ehkä vastata parisuhteessa elävät henkilöt tai jotka ovat joskus siinä eläneet.
Miehet, hoidatteko mieluummin itse (yhteisiä) asioita vai sysäättekö ne aina toisen osapuolen hoidettaviksi? Entäpä, jos teille tulee vierailulle joku oudompi henkilö, kumpi häntä jututtaa enemmän?
Mietin asiaa siksi, että meillä minä, nainen, hoidan kaiken. Välillä vastuunkanto alkaa jo ärsyttää. Minä olen se, joka puhelimessa hoitaa asiat: sähköyhtiöön, vesilaitokselle, nuohoojalle jne jne... soitot. Aikojen sopiminen. Pankissa käynnit silloin kun haimme yhteistä lainaa. Kun ostimme talon, minä kilpailutin sähkölaitokset, hommasin vakuutukset ja kaikki vastaavat asiat. Jos meiltä hajoaa joku kodinkone, minun pitä käydä aina se ostamassa (tai vaikka mies ostaisi sen, minun pitää jostain syystä aina olla mukana)
Mieheni on toimelias, kun hällä on vapaa-aikana jotain omaan harrastukseen tai mielenkiintoon liittyvää toimintaa, mutta jos vaikka lamppu on palanut eteisestä, minun pitää se vaihtaa, aina. Ja huolehtia, onko niitä helv...in lamppuja ylipänsä kaapissa varalta olemassa.
Kaiken lisäksi minä hoidat yhteisen lapsemme asiat. Kuletan, teen hoitosopimukset, käytän neuvolassa jne. Tämä asia ei minua sinänsä haittaa, koska hoidan lapsen asioita mielelläni. Mutta kaikki muu vielä päälle...
Ja sitten vieraiden "viihdyttäminen". Kerran tuli miehen sukulaisia käymään, ei mitenkään kovin tuttuja. Minun piti seurustella näiden vieraiden kanssa, kun mies luikki pihalle tekemään..jotain. Näin käy aina, kun tulee vähänkään oudompia vieraita.
Meillä on muuten hyvin tasa-arvoinen suhde, mutta tuntuu rasittavalta aina hoitaa itse kaikki asiat. Omassa lapsuudenkodissani oli myös tämä asia epätasapainossa, siellä tosin isä hoiti kaiken. Olen itse jo joutunut joissakin tilanteissa pyytämään isältä apua, kun mies on aina lykännyt ja lykännyt jonkun asian tekemistä, mitä en esim itse osaa kertakaikkiaan tehdä. Isä tietysti auttaa mielellään. Siitä olen toisaalta onnellinen, että saan hoitaa asioita, koska en tiedä antaako isä äitille edes juuri mahdollisuutta siihen. Isä on niin supliikki tyyppi äitiin verrattuna. Olisi toisaalta rasittavaa olla aina sellaisen miehen varjossa. Tykkään olla melko itsenäinen parisuhteen puitteissa pysyen.
Kerran kysyin mieheltäni, miksi minun pitää hoitaa aina kaikki, vastaus oli:olet parempi puhumaan. Ei kai sekään nyt voi aina perusteena olla.
Kertokaa omia mielipiteitänne tai kokemuksianne?
Miehet, hoidatteko mieluummin itse (yhteisiä) asioita vai sysäättekö ne aina toisen osapuolen hoidettaviksi? Entäpä, jos teille tulee vierailulle joku oudompi henkilö, kumpi häntä jututtaa enemmän?
Mietin asiaa siksi, että meillä minä, nainen, hoidan kaiken. Välillä vastuunkanto alkaa jo ärsyttää. Minä olen se, joka puhelimessa hoitaa asiat: sähköyhtiöön, vesilaitokselle, nuohoojalle jne jne... soitot. Aikojen sopiminen. Pankissa käynnit silloin kun haimme yhteistä lainaa. Kun ostimme talon, minä kilpailutin sähkölaitokset, hommasin vakuutukset ja kaikki vastaavat asiat. Jos meiltä hajoaa joku kodinkone, minun pitä käydä aina se ostamassa (tai vaikka mies ostaisi sen, minun pitää jostain syystä aina olla mukana)
Mieheni on toimelias, kun hällä on vapaa-aikana jotain omaan harrastukseen tai mielenkiintoon liittyvää toimintaa, mutta jos vaikka lamppu on palanut eteisestä, minun pitää se vaihtaa, aina. Ja huolehtia, onko niitä helv...in lamppuja ylipänsä kaapissa varalta olemassa.
Kaiken lisäksi minä hoidat yhteisen lapsemme asiat. Kuletan, teen hoitosopimukset, käytän neuvolassa jne. Tämä asia ei minua sinänsä haittaa, koska hoidan lapsen asioita mielelläni. Mutta kaikki muu vielä päälle...
Ja sitten vieraiden "viihdyttäminen". Kerran tuli miehen sukulaisia käymään, ei mitenkään kovin tuttuja. Minun piti seurustella näiden vieraiden kanssa, kun mies luikki pihalle tekemään..jotain. Näin käy aina, kun tulee vähänkään oudompia vieraita.
Meillä on muuten hyvin tasa-arvoinen suhde, mutta tuntuu rasittavalta aina hoitaa itse kaikki asiat. Omassa lapsuudenkodissani oli myös tämä asia epätasapainossa, siellä tosin isä hoiti kaiken. Olen itse jo joutunut joissakin tilanteissa pyytämään isältä apua, kun mies on aina lykännyt ja lykännyt jonkun asian tekemistä, mitä en esim itse osaa kertakaikkiaan tehdä. Isä tietysti auttaa mielellään. Siitä olen toisaalta onnellinen, että saan hoitaa asioita, koska en tiedä antaako isä äitille edes juuri mahdollisuutta siihen. Isä on niin supliikki tyyppi äitiin verrattuna. Olisi toisaalta rasittavaa olla aina sellaisen miehen varjossa. Tykkään olla melko itsenäinen parisuhteen puitteissa pysyen.
Kerran kysyin mieheltäni, miksi minun pitää hoitaa aina kaikki, vastaus oli:olet parempi puhumaan. Ei kai sekään nyt voi aina perusteena olla.
Kertokaa omia mielipiteitänne tai kokemuksianne?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Edellinen aloitus oli samasta aiheesta!
Kun yritin saada miestä hoitamaan edes osaa näistä ns. virasto- ja pankkiasioista, oli vastaus aina:
"Sä oot niin hyvä kirjottaan, lukemaan laskemaan ja puhumaan. Oot paljo viisaampi ku mä".
Eli se siitä. Homma jatku entiseen tapaan. Nyt se onkin kusessa kun joutuu itse ja yksin hoitamaan.
Siinäpä oppii!
Sukulaisensakin saa pitää ihan yksinään, hehheh!
Hommat on meillä niin jakaantuneet, että, mä kilpailutan vakuutukset, sähköt, hoidan pankkiasiat, ruohonleikkuun, teen polttopuut (naiseni kyllä auttaa siinä), puutarhan rankemmat lapiohommat jää mulle, tiskikoneen tyhjennys jää jostakin kumman syystä mulle, remontit ja rakennushommat ja auton korjaus, joiitakin mainitakseni.
Pyykkiä mun ei tartte pestä ja paljon hommia tehdään yhdessä.
Yleensäkkin ei kannata leikkiä marttyyriä ja hoitaa kaikkia juttuja, pakota se äijäs tekeen joitakin juttuja, tehkää vaikka selkee työnjako. Toi "hoida sä tää juttu, kun oot tässä niin hyvä" on ihan ovela tapa saada toinen tekemään jotakin, jota itte ei viitti.
ihmettelen mistä te naiset näin surkeita miehiä *aina* löydättekin
mies on joskus hoidellut asioita, mutta palkaksi hän on saanut sinulta murskakritiikkiä tai ihan vain yleistä jäkätystä siitä että väärin meni. Tällä tavoin miehet usein opetetaan saamattomiksi. Sitä saa mitä tilaa.
"Ei kai sekään nyt voi aina perusteena olla"
No ei voi. Tyydyit sitten tuohon perusteluun? Ei kai sellaista pariskuntaa olekaan joilla ei joskus tulisi pientä keskustelunpoikasta tästä suhteen materiaalisen ja sosiaalisen infrastruktuurin hoitamisesta. Mulla vaan on ollut tapana koittaa keskustella ne asiat selviksi tuon rakkaan puolisoni kanssa niin että päästään yhteisymmärrykseen eikä ruveta marttyyreiksi kumpikaan. Että avautumienen täällä voi tietty tuoda hetken helpotuksen mutta ei se tilannetta muuten vie etiäppäin. Se on sitten voivoi jos on onnistunut poimimaan itselleen sellaisen kultakimpaleen jonka kanssa ei keskusteluyhteyteen pääse.
/Nev
mua alkaa pidemmän päälle tympäsemään se, että en osaa ees oikeanlaista maitoa ostaa.... saati muita ruokatarpeita. Jos ei mun ostoslista kelpaa... niin käyköön sit itte kaupassa. Sama juttu siivouksen kanssa. tai lumitöiden tms.
Se et ei arvosteta päätöksiä jotka mie ite teen saa mut heittämään kyllä aivot narikkaan. Jos joku tahtoo säätää ja tehdä asiat tavallaan niin tekee sitte niin, mie kyllä osaan kulkee perässä pankkikortin kaa ja allekirjottaa kuitit.
Jos mie oisin hankkinu kodinkoneita meille, niin ne ois ainaki ollu vääränväriset.
Ihan samajuttu kun mutsin auton osto...
"Pikkuinen bensamoottorilla oleva kauppakassi, joka on hyvä ajettava ja helppo taittaa parkkiruutuun. EI mitään maasturia tai pakettiautoa vaan mieluummin kuitenki sedan mallia Mahdollisimman ajaton ja yksinkertainen sisältä." No heti tulin tulokseen et VW polo tai golf ois äitille mieluisia mut ne ei kyllä oo sedaneja
joten ehkä uus jetta tai corolla. vaan ku ei...
Välttämättä piti saada sit Honda C-RV ja suurimmalla dieselillä. Miten tosta nyt voi millään logiikalla päätellä. Se on Citymaasturi, nelivedolla, suurimmalla dieselillä ja kaikkee muuta ku "näppärä" Jos ajatusmalli on tollanen niin miten siinä minä voin toteuttaa pyyntöjä ?
Sama juttu on käyny monessa muussaki tapauksessa. Kaupassa ostetaan makkaraa "valikoi joku makkara" Toin jonku uutuus maun... "eiku joku tavallinen" Saat sitten valita mitä limpparia otetaan. vein Fantaa "mie luulin et sie haluisit kokista"... Jos mie en pysty käymään kaupassa että se miellyttää, niin miten mie sit kykenisin hankkimaan sähkösopparin tai nettiliittymän, saati vakuutukset?
Meinas mennä oluset väärään kurkkuun röhöttäessä, toi on niin tota joskus.
Mutta toisaalta, been there done that, niinkuin suurin osa varatuista miehistä. Minkähän takia naisten niin usein pitää testata tota miehen selkärankaa? Mutta näinhäns se menee:
Hän: "ostit sitten ton värisen telkkarin? Ei sovi meidän olkkariin yhtään..."
Minä: "No joo, mutta toisaalta sähän et jaksanut lähteä mukaan kaupoille. Ja sitten kun tää 15 vuoden päästä hajoaa niin saat aivan varmaan valita mallin ja värin"
Hän: "Minä otan tästä maidot ja mehut, käytkö hakemassa makkarat?"
Minä: "Jepjep"
Hän: "Ei noita, jotain tavallisia makkaroita"
Minä: "Näitä me nyt vaan syödään"
(Hän ei sittenkään lähde lompsimaan makkaratiskille.)
Hän: "Nyt ei puutu kun limukat, haekkonä?"
Minä: "Jepjep"
Hän: "Älä noita sokerittomia, tulee syöpä"
Minä: "Näitä me nyt vaan juodaan"
(Niinkun sitten juodaankin)
Hän: "Miksä ton värisen vuodesohvan ostit, kauhee, ei sovi meidän työhuoneeseen ollenkaan!"
Minä: "Joo, munkin mielestä hieno sohva, eikä menny kun vajaa vuosi sen hankkimiseen. Tuupa tänne sohvalle kokeilemaan"
(Hän tulee sohvalle)
Etc etc. On se kumma, mutta kaikkeen tottuu sano pässi.
/Nev
Nii mies on perheen pää ajattelu malli :)
No siis testais sit kunnolla. Mulle on ihan sama mitä makkaraa me syödään. tai millaisella sohvalla mie röhötän ja juon kaljaa....
Kyl mie sit jossain vaiheessa ilmotan ne rajat kun alkaa kyseessä olla sellaset asiat jotka merkkaa mullekki. Niinku lemmikin otto. Tai lomamatkat.
testaa, isoissa jutuissa on molemminpuolista respektiä niinkuin pitääkin. Tää on vaan joku sellainen peli että koko ajan pitää vähän tunnustella. Kai. Laitetaas tää tuonne Naisen logiikka -osastolle, jos vaikka tulis enempi selkoa.
/Nev