Vaimoni kaunis, lapsi kouluiässä, raha-asiat ok, velaton asunto, siisti auto, emme ole ylipainoisia, MUTTA--------------
elämme, kuin sisko ja veli!! Ei hellyyttä, ei asiallisia keskusteluja, ei tietenkään seksiä ja minua ei ole seksi enään muutamaan vuoteen kiinnostanut, kuin pienessä jurrissa. Mikähän mättää? Olemme asiasta koittaneet keskutella, ilman tulosta moneen otteeseen. Olen alkanut tosissani miettiä, että olisiko ero se oikea vaihtoehto, koska olen vielä reilusti alle 40 ikäinen ja kliseisesti sanottuna, elämä vielä "edessä".
elämme, kuin sisko ja veli!! Ei hellyyttä, ei asiallisia keskusteluja, ei tietenkään seksiä ja minua ei ole seksi enään muutamaan vuoteen kiinnostanut, kuin pienessä jurrissa. Mikähän mättää? Olemme asiasta koittaneet keskutella, ilman tulosta moneen otteeseen. Olen alkanut tosissani miettiä, että olisiko ero se oikea vaihtoehto, koska olen vielä reilusti alle 40 ikäinen ja kliseisesti sanottuna, elämä vielä "edessä".
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mies parhaassa iässä, eikä seksi kiinnosta...
Vikaa on, mutta ei pysty arvailemaan missä.
Koeta selvittää keskenäsi...
Jotain on pahasti vialla. Tätä ei voi ymmärtää.
Nimim. koko ajan mielessä
Ehkä kaikki on ulospäin hyvin eli kulissit kunnossa, mutta miehen ja naisen välinen rakkaus puuttuu. Silloin puuttuu myös halu ja intohimo. Onko puute molemmin puolista. Eikö vaimosikaan tunne vetoa sinuun? Onko rakkautta joskus ollut ja ajan oloon kuollut pois vai minkälainen oli alkutilanteenne?
huumaava, jopa liian hyvää ollakseen totta molemminpuolisesti! Emme voineet uskoa, miten joku ihminen voi olla niin onnellinen! Vaimoni sanoo tuntevansa vetoa minuun ja kyllä minäkin tunnen, mutta ikäänkuin väljähtäneellä vaihteella.
Äh, tätä on kirjoittamalla vaikea tuoda esiin.
Minkälainen sulla on itsetuntemus? Ymmärrätkö itseäsi ja omia tunnetilojasi? Osaatko kertoa itsellesi mitä haluat elämältä?
Mieti, mikä olikaan se asia, joka vaimossasi niin huumasi, mutta joka on nyt poissa. Onko vaimosi sittenkin oikeasti eri ihminen kuin minkälaisen mielikuvan olet hänestä luonut?
Sitten kannattaa miettiä onko vika suhteessanne, vaimossasi vai oikeastaan sinussa itsessäsi. Oletko jonkinlaisen muutoksen kynnyksellä oman itsesi kanssa - kaikki entinen pitäisi uudistaa ja suunnata uuteen.
Sitä se elämä on. Moni ottaa tuossa vaiheessa eron, ajautuu uuteen intohimoiseen suhteeseen ja huomaa 10 vuoden kuluttua elävänsä siinäkin kuin sisko ja veli. Ehkäpä odotuksemme avioliiton suhteen ovat kohtuuttomat. Muistelen nähneeni jossain tutkimuksen, että eräissä maissa ns. järjestetyissä avioliitoissa elävät olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin ns. rakkausavioliitoissa elävät. Ehkäpä se johtuu juuri niistä odotuksista.
Parasta varmaan olisi, jos kumpikin puoliso voisi ottaa rakastajan. Turha on hyvää avioliittoa pilata pelkän seksin ja jännityksen puutteen takia. Avioliitto kun ei ole vain kahden kauppa vaan kuvioissa ovat mukana lapset, joiden henkisestä ja muusta hyvinvoinnista me olemme vastuussa.
Mikä sinut tekee onnellisemmaksi? Pidätkö seksistä jonkun toisen naisen kanssa?Oletko masentunut?Mitä sinun pitäisi hyväksyä, jotta nykyinen nainen voisi täyttää tarpeesi?Haluatko elää parisuhteessa nyt? Tiedätkö sinä itse mitä haluat nyt elämältäsi?
Ehkä sinä tiedät mikä mättää mutta sen tunnustaminen on epämillyttävää. Joskus on hyvä ottaa aikalisä ennen eroa...ei tätä elämää voi ratkaista, tätä on vain elettävä.
osta liukkaria ja hoitsupuku. kyllä asiat alkaa yleensä suttaantuun kun todella yrittää
Ymmärrän täydellisesti tunteesi. Meillä tilanne oli alkuun toisin päin, eli mies ei halunnut. Sitten tultiin siihen etten enää minäkään halunnut. Nyt koko ajatus seksistä tuntuu vastenmieliseltä. Ja minä kuitenkin PIDÄN seksistä. Jostain kumman syystä mieheni ei vain enää sytytä. Ja nyt joku "kaikentietäjä" alkaa syyttää lyhytjänteisyydestä, mutta olkaapa itse parikin vuotta ilman, ja tulkaa sitten kertomaan mitä lyhytjännitteisyys on. Kai jossain menee raja ymmärtämisessäkin...
Nyt olen tilanteessa, missä eroa on mietitty pariterapiassa asti. Minua vaivaa tilanteemme, mutta perheen edut, lapset ja kaikki tämä pitää minut liitossamme kiinni. Mietin vain sitä, kuinka paljon menetän kun jään ilman hellyyttä ja seksiä. Ilmeisesti en tähän suhteeseen jäädessäni sitä tule saamaan niin kuin haluaisin. Erotakaan en haluaisi, lapset ovat vielä niin pieniä että väsyisin totaalisesti kaikkeen eron tuomaan...
Mutta en voi muuta sanoa kuin tsemppiä, mitä ikinä päätätkään tehdä!
Minulla on takana miehen monivuotinen seksistä ja läheisyydestä kieltäytyminen. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään tilanteen parantamisen saati eron eteen, vaikka yritin aiheesta välillä puhua. Kerroin hänelle kuinka nöyryyttävää ja itsetuntoa kolhivaa se on. Aloin vähitellen masentua ja aloin ajatella olevani seksuaalisesti vastenmielinen, vaikka muualta sain ihan toisenlaista palautetta; flirttiä ja kohteliaisuuksia. Niiden viestit vain eivät tavoittaneet minua. Sitten jostain sain voimaa ja ajattelin, että ei tällainen voi olla normaalin naisen elämää. Kohtasin miehen ja hänestä tuli satunnainen rakastajani. Tämä loppui aikanaan, mutta sen myötä tuli varmuus siitä, että ainoa tie on ero. Nykyään olen onnellinen nainen, asun omillani ja minulla upea mies jonka kanssa vietämme kahden aikuisen, miehen ja naisen, elämää keskenämme. Sellaiseen, jota avioliittoni oli monta vuotta, en enää suostuisi.
Tutun oloista. Olen aviomies mutta ei mitään läheisyyttä vaimon kanssa. Olen kertonut näkemykseni tilanteesta ja siihen johtaneet tapahtumat vaimon käytöksestä mutta vaimon näkemys on:"sinä olet mies ja sinun kuuluu rakastaa minua (sisältäen kakki huomiot, seksit ja muut)eikä sinun rakastaminen saa olla kiinni minun käytöksestä", oli tyrmäävä kommentti.
Joskus on naisen mentävä itseensä ja ymmärrettävä läheisyyden ja hellyyden olevan yhteisn luottamuksen tai arvostuksen tulosta eikä vain pelkkää toimeksiantoa.
Eri asia on jos ei haluakaan hellyyttä.
Aika outo kommentti naiselta ja vaimolta, sanoisin. Exäni ei koskaan suostunut kertomaan kieltäytymisensä syitä, niinpä en niitä jaksa enää arvaillakaan. Suhde vain oli lopulta täysin tyhjä. Kavereita toki olimme ja julkisivu näytti hyvältä, mutta kodin seinien sisäpuolella oli kylmiön tunnelma.
Läheisyyden syntymiseen tarvitaan juuri molemminpuolista hyväksyntää. Sitä, että tulee hyväksytyksi omana itsenään ja voi luottaa siihen. Itseään pitää kai osata rakastaa ensin, että on nk. täysi astia, josta voi ammentaa toisellekin. Jos vain odottaa toisen täyttävän oman tyhjiönsä, tulee lausuttua jotain tuollaista kuin vaimosi teki. Siis hän odottaa sinun rakastavan itseään ehdoitta, mutta hänen ei ole tarpeen osoittaa tunteita sinua kohtaan. Huh!