Moi!
Olen 31-vuotias mies. Mitähän mun pitäisi tehdä? Avoliitto rakoilee mun avopuolison puolelta. Hän ei oikeastaan tee mitään mun tai meidän suhteen eteen. Käy töissä, tulee kotiin ja katselee vain telkkaria loppupäivän. Itse joudun tekemään kaikki kotona. Ollaan oltu 7 vuotta yhdessä. Mä koitan olla kärsivällinen ja tehdä aloitteita mutta hänen puoleltaan ei tule mitään. Ikäänkuin olisin kuollut hänelle. Kaikki liekki on hänen puoleltaan poissa. Seksiä ja läheisyyttä ei oo hänen puoleltaan ollut pitkään aikaan. Mä joudun tekemään kaikki aloitteet. Välillä mietin, että onko hänellä toinen mutta tää on niin pieni paikkakunta jossa asutaan, että en usko, että se olisi mahdollista. Tuntuu vain kurjalta kun hän ei halua tehdä mitään mun kanssa. Mä yritän piristää häntä ja vaalia suhdetta mutta en saa mitään takaisin. Jos lakkaan yrittämästä, avopuoliso kysyy, että mikä mua vaivaa kun en oo normaali. Siis tosi nurinkurinen tilanne, hän saa lorvia tässä suhteessa ja jos mä lopetan suhteen ylläpitämisen, hän alkaa valittamaan siitä!
Tätä on nyt jatkunut jo 4 kuukautta. Yksikin väärä sana multa niin tulee riita hänen puoleltaan. Teen kaikki väärin ja sanon kaikki väärin. Kuvittelenko? En tiedä. Yritänkö liikaa? Ehkä hiukan. Mutta edes mä yritän.
Romantiikka ei auta. Oon sitä yrittänyt mutta se on hänen puoleltaan tosi väkinäistä. Keskustelusta ei tuu mitään, kun hän ei tiedä mikä häntä vaivaa. Omasta mielestäni ansaitsen parempaa kohtelua. Oon kuin ilmaa hänelle.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Erota en haluaisi, niin paljon oon tähän suhteeseen panostanut. Neuvoja neuvottomalle...
Olen 31-vuotias mies. Mitähän mun pitäisi tehdä? Avoliitto rakoilee mun avopuolison puolelta. Hän ei oikeastaan tee mitään mun tai meidän suhteen eteen. Käy töissä, tulee kotiin ja katselee vain telkkaria loppupäivän. Itse joudun tekemään kaikki kotona. Ollaan oltu 7 vuotta yhdessä. Mä koitan olla kärsivällinen ja tehdä aloitteita mutta hänen puoleltaan ei tule mitään. Ikäänkuin olisin kuollut hänelle. Kaikki liekki on hänen puoleltaan poissa. Seksiä ja läheisyyttä ei oo hänen puoleltaan ollut pitkään aikaan. Mä joudun tekemään kaikki aloitteet. Välillä mietin, että onko hänellä toinen mutta tää on niin pieni paikkakunta jossa asutaan, että en usko, että se olisi mahdollista. Tuntuu vain kurjalta kun hän ei halua tehdä mitään mun kanssa. Mä yritän piristää häntä ja vaalia suhdetta mutta en saa mitään takaisin. Jos lakkaan yrittämästä, avopuoliso kysyy, että mikä mua vaivaa kun en oo normaali. Siis tosi nurinkurinen tilanne, hän saa lorvia tässä suhteessa ja jos mä lopetan suhteen ylläpitämisen, hän alkaa valittamaan siitä!
Tätä on nyt jatkunut jo 4 kuukautta. Yksikin väärä sana multa niin tulee riita hänen puoleltaan. Teen kaikki väärin ja sanon kaikki väärin. Kuvittelenko? En tiedä. Yritänkö liikaa? Ehkä hiukan. Mutta edes mä yritän.
Romantiikka ei auta. Oon sitä yrittänyt mutta se on hänen puoleltaan tosi väkinäistä. Keskustelusta ei tuu mitään, kun hän ei tiedä mikä häntä vaivaa. Omasta mielestäni ansaitsen parempaa kohtelua. Oon kuin ilmaa hänelle.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Erota en haluaisi, niin paljon oon tähän suhteeseen panostanut. Neuvoja neuvottomalle...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse,olen ollu samassa tilanteessa mutta tein vuosia yksin työn..
Mies,ei halunnu osalistua yhteisiin hetkiin ja oli poissa paljon..
Työ,se on yksi joka voi olla syy miksi hänellä ei ole voimia panostaa suhteeseen tai jos hänellä on jokin asia jota ei uskalla tai ei halua kertoa..En tarkoita sitä toista miestä.
Meillä naisilla on joskus murheita joita on vaikee puhua vaikka pitäis..
Puhuminen on paras tapa saada selville, mutta älä painosta häntä siihen. Elä myös palvo sillon hän voi ajatella että sulla on jotain sydämellä ja mietii samoin kun sinä..Ole oma itsesi..
Joskus on vaikeeta ymmärtää toista mikä on miksi näin..Asiat vaan etenee hitaasti jompaan kumpaan suuntaan..Kokemksen perusteella ei pidä antaa heti periksään..