Erosin miehestäni vajaa puoli vuotta sitten yli 4 vuoden yhdessäolon jälkeen. Nyt kuulin että mies on jo uudessa vakavassa suhteessa toisen naisen kanssa. Ero oli minulle vaikea, koska olin jätetty osapuoli ja miehen uusi suhde tuntuu erityisen pahalta.
Mietin koko ajan onko hänen uusi nainen kauniimpi kuin minä, parempi sängyssä kuin minä, fiksumpi kuin minä, mukavampi kuin minä jnejne... Kysyn siis samassa tilanteessa olleilta miten unohtaa kyseiset ajatukset ja saada itseluottamus takaisin?
Mietin koko ajan onko hänen uusi nainen kauniimpi kuin minä, parempi sängyssä kuin minä, fiksumpi kuin minä, mukavampi kuin minä jnejne... Kysyn siis samassa tilanteessa olleilta miten unohtaa kyseiset ajatukset ja saada itseluottamus takaisin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oloasi helpottaaksesi kerron oman tarinani..
Kun keväällä erosin silloisesta tyttöystävästäni, mulla oli kanssa ihan samoja ajatuksia mielessä, sillä exäni hankki samantien uuden kundin. Vajaan parin vuoden seurustelun ja vuoden yhdessäasumisen jälkeen hän oli jtn kaksi viikkoa sinkkuna, kunnes meni heti uuteen suhteeseen. Olin aivan paskana; eikö hän kunnoita mua yhtään, ajattelin.. Sanoin hänelle, että voisi kenties olla asiallista käydä meidän suhde läpi ja käsitellä asioita. "Aina oikeassa" -tyyppinä hän sanoi tietävänsä, että eroa ei turhaan kannata miettiä, paras lääke on uusi suhde.
Loppukesästä, kun tavattiin, hän alkoi avautumaan mulle huonoa elämäänsä ja tämän "laastarisuhteen" entisestään pahentamia kipuja. Tyttö alkoi itkemään, näin selvästi, että hän olisi halunnut vielä olla mun kanssa. Tavallaan olisin voinut satuttaa häntä ja kääntää veistä haavassa, mutta en onneksi sitä tehnyt, vaan ymmärsin sanoa pari ehkäpä lohdullista lausetta hänen oloa parantaakseni. Olin jo silloin saanut aika perusteellisesti käsiteltyä sekä suhdettamme että eroamme, joten oloni oli suht. hyvä..
Nyt olen käsittänyt, miten paljon parempaa mun elämä tänäpäivänä on, ilman sitä ihmistä. Vaikka välillä onkin ikävä ja mietin, kenen kanssa hän kenties on jne., olen ymmärtänyt yhden seikan: Ei ole mitään väliä, kenen kanssa hän mahdollisesti seurustelee tai ikävöikö hän mua. En voi hänen kanssaan enää olla, en vaikka haluaisinkin (enkä kyllä tod. halua!). Omaan elämään ja sen sisältöön voin kyllä vaikuttaa, kenties vielä enemmän kuin koskaan aiemmin.
Sanonkin sulle, että koeta miettiä mahdollisimman vähän sitä, kenen kanssa entinen äijäsi nyt on. Koska tiedän, että kuitenkin näitä juttuja pakostakin mietit, niin voit uskoa, että exäsi ajattelee sua vähintään yhtä paljon kuin sä ajattelet sitä. Myös hänellä on ikävä.. Tuollaisessa tilanteessa ei kannata lähteä satuttamaan toista, vaikka voisikin. Se vain pahentaa myöhemmin omaa oloa. Käsittele eroa vielä, vaikka siitä onkin jo aikaa kulunut. Liikaa ei kuitenkaan saa jäädä märehtimään, joten älä jää "jumiin" mihinkään tiettyyn elämänvaiheeseen.
Tiedän, että ajoittain tuntuu pahalta, mutta olosi kyllä helpottaa, aivan varmasti. Niin se helpotti mullakin, ja niin se on helpottanut frendeilläkin, jotka ovat saman paskan joskus käyneet läpi.
Aurinkoa!!
Reilu 6v kestänyt on/off suhde takana,itse päätin erosta kuukausi sitten.Nyt on oma kämppä löytyny ja muutto vauhdissa.Tuntemukset on todella ristiriitaiset,alettiin seurustelee 15v ja 17v..Mun piti erota,koska aika ei korjannu kaikkia haavoja.Eli siis avokki petti mua parikin kertaa,ensimmäisen kerran uskoin sinisilmäisenä johtuneen ihan siitä että hän oli humalassa ja pääsi vasta tutustumaan baari-elämään..Tää on todella kipeä aihe mulle,siksi kirjoitan sen tänne,ilmaista terapiaa :)
No sitten oltiin erossa puolisen vuotta,molemmilla uusi suhde ja lopulta jotenkin päädyttiin yhteen,muutettiin uudelle paikkakunnalle ja aloitettiin kaikki alusta.Alussa menikin hyvin,mutta kaapista tuli tutut luurangot ja tajusin etten voi koskaa luottaa kyseiseen ihmiseen...?!Rakastan kyllä,varmaan liikaakin,mutta tein tämän vain omaksi parhaakseni.Silti vaan sattuu niin saatanasti,enkä varmaan tiedä koskaan teinkö oikein!En vain kestäs enää sitä,että mua petetään..Pystynkö luottamaan keneenkään enää??
Sinkkuilu on silti mukavaa,löysin itelleni mukavan naisen ja pidetään hauskaa.Ahdistaa vaan,tuntuu jotenkin että tarraudun pian häneen liikaa ja satutan häntä..Kannattaako jatkaa?Tosin uudella ei ole edes hinkua suhteeseen,lähinnä yöreissuja käyn tekemässä ja ainakin sillon tuntuu elämäkin hymyilevän :) Paskaa taas on se,että kun kohta 24v on ikää ja aina on haaveillu nuorena lapsista ym,niin tässä alkaa tulemaan kiire..Mutta jospa se oikea löytyisi vielä!
Ja sen verran selvennän,että itse en ole pettänyt,enkä enää voisikaan kun tietää minkä tuskan se toiselle aiheuttaa...
Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville!
Mun avomieheni jätti mut yhtenä perjantaina puhelinsoitolla. Lauantaina menin tapaamaan häntä, koska halusin sentään tietää eron syyn. Enpä saanut tietää syytä, vain lisää lokaa niskaan. Lauantaina ex-avokki lähti baariin kavereidensa kanssa ja sunnuntaina suostui tapaamaan mut yhes baaris. Ja yllätys oli mahtava: juteltiin pari tuntia ja kundin lähti jonkun toisen naisen matkaan. Oli kuulemma tavannu sen edellisenä iltana baaris ja olivat vaan ystäviä. Tiedoksi vaan, että kundi oli pettänyt mut jo aikasemmin, joten mulle heräsi kysymys, et kuinkahan kauan se on vehdannut mun selän sen naisen kans ?
Mäkin mietin koko ajan, että oliko se toinen parempi, kauniimpi etc. ? Ja samalla mietin, että mikä mussa on vikana ? Erosta on kulunut jo puoli vuotta, mutta silti en pysty unohtaa. Itseluottomus on nollassa. Mulle on tullut kiinnostavia miehiä vastaan, mutta kun ne ehdottaa treffejä, mä meen aivan paniikkiin. Ilmeisesti ex loukkasi mua enemmän ku itse tiedänkään.
Siksi olenkin antanut itselleen aikaa parantua, en edes ajattele uutta parisuhdetta. Olen siihen ehkä joskus valmis, mutta haluan parantua omista traumoista, koska en halua koskaan kostaa omia traumojani muille enkä viedä traumokani uuteen parisuhteeseen. Keskitän tällä hetkellä elämäni muulle kuin parisuhteelle.
Vaikka asiat tuntuukin pahalta, niin haluan uskoa, että tuska hellittää joskus. Tsemppiä sulle !