Hei! Olen kasv.tieteen opiskelija Lapin yliopistosta. Olen tekemässä gradua aiheesta: suomalais-turkkilaisten perheiden lastenkasvatuksen liittyvät ongelmat.
Haluaisin tietää, miten lapsia kasvatetaan islamilaisessa kulttuurissa/ turkkilaisessa kulttuurissa. Vertailen sitten turkkilaista lastenkasvatusta suomalaiseen lastenkasvatukseen.
Etsin tätä kautta nyt tutkimushenkilöitä. Jos teidän perheessä toinen vanhemmista on suomalainen ja toinen turkkilainen, voisitteko ottaa yhteyttä? Teidän tarvitsisi vain vastata joihinkin kysymyksiin. Toivon saavani mukaan paljon perheitä. terv. Anne J.
[email protected]
Haluaisin tietää, miten lapsia kasvatetaan islamilaisessa kulttuurissa/ turkkilaisessa kulttuurissa. Vertailen sitten turkkilaista lastenkasvatusta suomalaiseen lastenkasvatukseen.
Etsin tätä kautta nyt tutkimushenkilöitä. Jos teidän perheessä toinen vanhemmista on suomalainen ja toinen turkkilainen, voisitteko ottaa yhteyttä? Teidän tarvitsisi vain vastata joihinkin kysymyksiin. Toivon saavani mukaan paljon perheitä. terv. Anne J.
[email protected]
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensinnäkin turkkilainen kulttuuri on niin kuin mosaiikki. Vaikka uskonto on melkein kaikilla islam, väki on melko maaillistunutta. Toki islam on turkkilaiseen kulttuuriin vaikuttanut, mutta mielestäni ei voi puhua islamilaisesta kulttuurista kun puhutaan Turkin kulttuurista. Etnisiä vähemmistöjäkin on useita.
Ja kun nyt etsit perheitä Suomesta, lapset tuskin kovin paljon eroavat muista suomalaislapsista. Kahden (aikuisen)lapsen suomalaisena äitinä en näe juuri kannatusta asian tutkimisessa. Paitsi tietysti se gradun tekeminen.
Ongelmat ainakin meillä oli ihan samoja kuin missä tahansa perheessä täällä. Ainoana ihan ongelmana voi pitää sitä, että aina löytyy perheen ulkopuolelta viisaampia jotka tietävät paremmin ne olemattomatkin ongelmat.
Kuitenkin, onnea perheiden etsintään ja työn tekemiseen.
Eikö sekin ole tutkimisen ja julkaisemisen arvoinen tulos, että niitä ongelmia ei suuren yleisön yllätykseksi olekaan niin paljon kuin kuvitellaan?
Näkökulma tutkimuksessa lähtee tietysti ongelmakeskeisyydestä, se on ymmärrettävää kun on kysymys tutkimuksesta.
Uskoisin kuitenkin, että ongelmat ovat hyvin arkisia joita jokaisessa ns. normiperheissä ilmenee, kulttuurieroista riippumatta.
Tietysti olisi hauskaa lukea tutkimus jossa lähtökohtana olisi monikulttuurisen perheen vahvuudet suhteessa lapsen kasvatukseen ja lapsen käsitykseen ympäröivästä maailmasta ja ihmisten eroavaisuuksista. Sitä odotellessa, onnea tutkimukselle!
Kiitos vinkistä ja lisääkin vinkkejä ja ideoita otan vastaan. Voisinkin laittaa tutk. aiheeksi monikulttuurisen perheen vahvudet lapsen kasvatuksessa, enkä vain etsiä mitä ongelmia sellaisissa perheissä on.
Toivottavasti en nyt vie tätä keskustelua liikaa alkuperäisestä asiasta toiseen suuntaan, mutta vahvuuksista puheen ollen mieleen tulee seuraavia asioita:
Kaksikielisyys. Eli kielellinen rikkaus ja ilmaisutaito (eli millä tavoin voi ilmaista itseään ja tunteitaan - tässä on eroavaisuuksia kulttuurien välillä, esimerkiksi tunteiden näyttäminen, huumori, lasten leikit, musiikki, lasten tv-ohjelmat, jne.)
Perheyhteisöllisyyden merkitys. Lapsi kuuluu laajempaan yhteisöön, sillä hänellä on sukulaisia kahdessa maassa ja täysin erilaisissa kulttuureissa.
Suvaitsevaisuus. Monikulttuurisessa perheessä kasvanut lapsi ammentaa ympäristöstään käsityskykyään laajentavia elementtejä suhteessa kansainvälisyyteen mm. matkatessaan kahden maan välillä ja vertaillessaan maiden olosuhteita ja elintapoja.
Kun tutkimusta lähestyy poikkeuksellisesti myönteisyyden kautta, eli kartoittamalla juuri vahvuuksia, niin tutkimusmateriaalia varten tarvittavaan haastattelu-otantaan saattaa olla tungos.
On paljon toimivia, onnellisia monikulttuurisia perheitä joilla olisi paljon tietoutta jaettavanaan. Tuntuu vain että myönteistä tietoa ei koeta "validina" , vaan tutkijan on kaivettava negatiivisia asioita joihin haetaan "ratkaisuja" ja "parannuksia".
Osaksi tästä syystä onnelliset perheet ovat hiljainen vähemmistö jotka joutuvat varoittelujen kohteeksi tyyliin "ahaa, sulla on ulkolainen puoliso. Oletko lukenut Liza Marklundin kirjan "Uhatut"?".
Tyytyväiset perheet eivät koe tarvetta tulla esiin siinä määrin kun taas sellaiset monikulttuurisen perheen jäsenet joille on tullut suuria vaikeuksia liitossaan.
Hei! luettelit tuossa monia tärkeitä asioita, joita voisin ottaa esille tutkimuksessani.Otan vastaan lisää "monikulttuurisen lapsen vahvuuksia", jos teillä tulee mieleen niitä lisää.
Kaksikielisyys, perheyhteisöllisyys ja suvaitsevuus eivät kuitenkaan ole mitään itsestään selvyyksiä. Näihinkin asioihin vaikuttaa monet seikat. Parhaimmillaan ne ovat vahvuuksia, mutta eivät aina. Ja siksi juuri minusta aihe on vaikea ja suuritöinen, jos sen haluaa tehdä kunnolla. Aina vaikeammaksi aihe käy, jos perheet ovat taustaltaan kovin erilaisia. Kannattaisi miettiä muitakin kriteerejä kuin se "suomi-turkki".
Tarkoitukseni on vain sanoa, että "sudenkuoppia" on ja niihin on helppo langeta.