Hiukan vielä itsemurhan oikeutuksesta
Ensimmäiseksi todettakoon, että olen ateisti eli en usko mihinkään jumaliin tai sielunvaelluksiin tai buddhiin vaan minulle ihminen on vain ja ainoastaan elukka. Ihminen on täsmälleen samanlainen eläin kuin kaikki muutkin eläimet ja kuoltuaan ihminen häviää olemattomiin eli annihiloituu. Kun krematorion uuni on kerran tehnyt tehtävänsä, mitään ei jää enää jäljelle.
Elämä on siis vain lyhyt tietoisuuden jakso kahden olemattomuuden välillä. Me tulemme olemattomuudesta ja häviämme olemattomuuteen, ja kun olemme kuolleet, emme edes tiedä että olemme joskus olleet olemassa.
Ihminen on siis elukka eikä elukkana sen kummempi kuin lehmä, rotta, meduusa tai ameeba. En näe ihmisellä mitään eritysisasemaa tai erityisarvoa muihin eläimiin nähden. Me olemme geeniemme tuote ja ihmisiä syntyy nussimalla. Geenimme määräävät mitä meistä tulee eli jokaisen ihmisen ominaisuudet on ennalta säädetty. Ihmisiä on tällä pallolla kuusi miljardia, eli se ainutlaatuisuudesta tai ihmisarvosta. Ihmisen erityisasema muihin eliöihin nähden johtuu yksinoman siitä, että ihminen on paljon vahvempi kuin muut ja nokkimisjärjestyksen huipulla, joten ihminen kykenee ottamaan itselleen etuoikeuksia.
Kuolema siis on kaiken loppu ja merkitsee olemattomuuteen häipymistä. Koska mitään jumalia ei ole, minua on turhaa pelotella helveteillä tai rangaistuksilla tai jälleensyntymillä. Itsemurha merkitsee siis vain pelkästään kohtalon ottamista omiin käsiin ja lopullisen kohtalon (olemattomuuteen häviämisen) omaehtoista jouduttamista.
Nyt on niin, että suurin osa ihmisistä täällä maailmassa on joko täysin yhdentekeviä tai vain haitaksi. Tilastollisten tosiasioiden mukaan maailman ihmisistä vain 20% on mitenkään merkityksellisiä. He ovat ne, jotka omistavat, osaavat, tekevät, vaikuttavat ja menestyvät. 70% ihmisistä on yhdentekeviä - he vain roikkuvat mukana ja tekevät rutiinitöitä ja heidät voidaan korvata toisilla samanlaisilla koska tahansa. 10%:sta ihmisiä on pelkkää riesaa - rikollisia, vähämielisiä, kroonisesti sairaita, pummeja, työnvieroksujia jne. Heistä pitäisi kaiken järjen mukaan päästä eroon, mutta uskovaisille ihmiselämä, täysin arvoton ja muiden kannalta jopa haitallinenkin, on pyhä lehmä, jota ei sovi kyseenalaistaa edes järkiperustein.
Samoin on selvää, että suurimmalle osalle ihmisistä elämä on pelkkää kärsimystä. Tuo sama 20/70/10 sääntö pätee tässäkin: 20%lle elämä on bailua ja ruusuilla tanssimista, 70%:lle se on paskaa tuulettimeen ja 10% tekee omansa ja muiden elämän kurjaksi.
Eli koska a) suurin osa ihmisistä on joko täysin yhdentekeviä tai heistä on vain pelkkää haittaa ja b) suurimmalle osalle ihmisiä elämä on joko kärsimystä tai täyttä paskaa, niin mikä on se juttu minkä vuoksi ketään pitää pakottaa olemaan tässä maailmassa vasten tahtoaan? Järkikulta sanoo, että silloin jos elämä on pelkkää paskaa eikä toivoa paremmasta ole, ja koska kuolet joka tapauksessa, niin mielekkäintä on lopettaa se kaikki kertarutinalla heti, koska lopputulos on aivan sama. Ei kukaan saa mitään bonuspisteitä kärsimällä vähän enemmän ja vähän pitempään.
Tarkastellaanpa sitten hiukan vastaväitteitä:
1. Itsemurha on pelkuruutta.
Tämä väite on äärimmäisen helppoa kumota. Kuolemanpelko on yksi ihmisen suurimmista peloista ja itsemurhaa harkitseva joutuu kohtaamaan tämän pelon yksin. Itsensä tappaminen ja kuolemanpelon voittaminen vaatii äärimmäisen määrän päättäväisyyttä, rohkeutta ja uskallusta.
Voidaan väittää myös, että itsemurha on pelkuruutta koska itsemurhan tekijä ei uskalla kohdata tulevia haasteita. Tämäkin väite on helppo kumota. Kaikessa on kyse todennäköisyyksistä. Yleensä itsemurhaa ajatteleva ja harkitseva miettii sitä, mitkä ovat todennäköisyydet selvitä em. haasteista ja mitkä ovat todennäköisyydet vain nujertua entistä pahemmin niiden alle ja menettää vielä sekin vähä, mikä jo on. Jos häviämisen todennäköisyys on suurempi kuin voittamisen, tällöin sinnittely johtaa vain entistä pahempaan kuseen - ja mitä pahemmin ihminen on siellä pohjilla, sitä mahdottomampaa sieltä enää on nousta. Siksi itsemurha riittävän aikaisessa vaiheessa merkitsee välttymistä entistä pahemmilta kärsimyksiltä, koska lopputulos joka tapauksessa on sama. Kyse ei siis ole pelkuruudesta, vaan todennäköisyyksien ymmärtämisestä.
2. Itsemurha on itsekkyyttä
Ensinnäkin joka ainoa olento tässä maailmassa on itsekäs, joten sillä on turhaa jeesustella. Toiseksi kumpi on itsekkäämpää: pakottaa joku, jonka elämällä ei ole enää mitään arvoa tai joka on olemassa vain muiden nyrkkeilysäkkinä tai sylkykuppina, nokkimisjärjestyksen siellä pohjilla, elämään väenväkisin vaiko antaa tämän olla oman elämänsä herra ja päättää se itse. Mielestäni sellaisen ihmisen pakottaminen elämään, joka ei itse koe elämäänsä enää mitenkään mielekkäänä, on todella itsekästä.
3. Elämä on lahja Jumalalta eikä sitä sovi heittää menemään.
Ensinnäkään mitään jumalia ei ole ja toiseksi lahjan antamisella on aina jokin taka-ajatus. Mikä on ollut Jumalan taka-ajatuksena sen lahjan antamisessa? Toiseksi, kun aikuiset ihmiset antavat lahjoja, heillä on siihen aina jokin motivaatio, ja kun lahja on rikki, epätäydellinen tai aiheuttaa saajalleen pelkkää riesaa, voidaan kyseenalaistaa Jumalan motiivit. Miksi Jumala haluaa aiheuttaa tämän lahjan saamisella riesaa vastaanottajalle? Haluaako Jumala kiusata ihmisiä ja rääkätä heitä ja tietoisesti tuottaa heille kärsimystä?
Entäpä, jos Jumala onkin äärimmäisen _paha_ olento, ja on luonut ihmiset vain rääkätäkseen, kiduttaakseen ja kiusatakseen heitä, ja saa sadistista nautintoa saadessaan nähdä luotujensa kärsivän. Miten tällaiseen jumaluuteen pitäisi suhtautua? Eikö itsemurha ole äärimmäisin tirpanflippaus tällaista kosmista paskiaista kohtaan?
4. Itsemurhaaja joutuu helvettiin
Ensiksi haluan todisteet siitä ja toiseksi jos näin on, on se merkki siitä, että Jumala on paatunut sadisti. Viittaan sillä tuohon edelliskohtaan: ensin tuo Jumala antaa lahjan, josta saajalleen on pelkkää riesaa ja sitten se sama Jumala rankaisee lahjan saajaa siitä eroonhankkiutumisesta. Jumalan motiivit ovat hyvin oudot. Voidaan myös väittää, että on parempi olla olemassa - edes jossakin muodossa - kuin olematon. Tämä väite on täysin kestämätön. Olemattomuuden tila on täysin neutraali - olematon ei kykene kokemaan onnea tai iloa, muttei varsinkaan myöskään tuskaa eikä kärsimystä. Nyt jos elämä on pelkkää kärsimystä, tuskaa, muitten pilkkaa ja kiusantekoa, siis sanalla sanoen helvettiä, tällöin olemassaolon itseisarvo on alhaisempi kuin olemattomuuden. Tuhoamalla itsensä tämä ihminen kyllä poistaa itseltään mahdollisuuden olla koskaan onnellinen, mutta kaikki hänen kärsimyksensä lakkaavat samalla. Kaikessa on jälleen kyse todennäköisyyksistä. Mikäli todennäköisyys sille että kärsimykset jatkuvat kertaa kärsimyksen nettomäärä on suurempi kuin todennäköisyys sille että onni kääntyy kertaa odotettavissa olevan onnen nettomäärä, tällöin kaikkein mielekkäintä on tehdä itsemurha.
Mietitäänpä. Elämä on kuin pokeripeli. Kaikki saavat jotkut kortit alussa, ja jotkut saavat paremmat kuin toiset. Teini-iässä saa sitten vaihtaa. Jotkut saavat paremmat kortit kuin toiset, jotkut pysyvät omillaan ja jotkut menettävät senkin vähän. Nyt kaikki pokeria pelanneet tietävät, että jos kortit ovat huonot eikä bluffi mene läpi, mielekkäintä on luovuttaa. Luovuttamalla riittävän aihaisessa vaiheessa minimoidaan tappiot. Eli jos elämässä ei voi voittaa ja odotettavissa on pelkkää kärsimystä - työttömyyys, ilman puolisoa jääminen, kiusatuksi tuleminen, köyhyys jne - mielekkäintä on luovuttaa ja surmata itsensä riittävän varhaisessa vaiheessa, niin tällöin kärsimys minimoituu.
Kuten totesin, lopputulos on joka tapauksessa sama. No matter if you are king or a street sweeper, in the end you will dance with the Grim Reaper. Me kaikki häviämme lopulta olemattomiin. Miksi kärsiä ennen sitä?
Kärsimyksessä on mieltä vain, jos siitä on odotettavissa itselle jotain positiivista. Esimerkiksi opiskelija voi odottaa vuosikausien köyhyyden ja lukemisen jälkeen oppiarvoa ja parempaa työpaikkaa kuin ilman. Mutta sellaisen kärsimyksen kokeminen, josta ei ole odotettavissa mitään positiivista itselle, on pelkkää typeryyttä. Kärsimyksentäyteinen elämä, josta ei ole odotettavissa mitään mielekästä tulevaisuudessa, on yhtä järkevää kuin olla käyttämättä lämpimiä vaatteita talvipakkasessa.
Eli mikä se pointti itsemurhassa ja sen vastenmielisyydessä oikein on? Minun mielestäni ihmisen suvereniteettiä itseensä on kunnioitettava, ja elämässään epäonnistuneelle ihmiselle on annettava mahdollisuus lopettaa se kaikki kertalaukauksella.
Ensimmäiseksi todettakoon, että olen ateisti eli en usko mihinkään jumaliin tai sielunvaelluksiin tai buddhiin vaan minulle ihminen on vain ja ainoastaan elukka. Ihminen on täsmälleen samanlainen eläin kuin kaikki muutkin eläimet ja kuoltuaan ihminen häviää olemattomiin eli annihiloituu. Kun krematorion uuni on kerran tehnyt tehtävänsä, mitään ei jää enää jäljelle.
Elämä on siis vain lyhyt tietoisuuden jakso kahden olemattomuuden välillä. Me tulemme olemattomuudesta ja häviämme olemattomuuteen, ja kun olemme kuolleet, emme edes tiedä että olemme joskus olleet olemassa.
Ihminen on siis elukka eikä elukkana sen kummempi kuin lehmä, rotta, meduusa tai ameeba. En näe ihmisellä mitään eritysisasemaa tai erityisarvoa muihin eläimiin nähden. Me olemme geeniemme tuote ja ihmisiä syntyy nussimalla. Geenimme määräävät mitä meistä tulee eli jokaisen ihmisen ominaisuudet on ennalta säädetty. Ihmisiä on tällä pallolla kuusi miljardia, eli se ainutlaatuisuudesta tai ihmisarvosta. Ihmisen erityisasema muihin eliöihin nähden johtuu yksinoman siitä, että ihminen on paljon vahvempi kuin muut ja nokkimisjärjestyksen huipulla, joten ihminen kykenee ottamaan itselleen etuoikeuksia.
Kuolema siis on kaiken loppu ja merkitsee olemattomuuteen häipymistä. Koska mitään jumalia ei ole, minua on turhaa pelotella helveteillä tai rangaistuksilla tai jälleensyntymillä. Itsemurha merkitsee siis vain pelkästään kohtalon ottamista omiin käsiin ja lopullisen kohtalon (olemattomuuteen häviämisen) omaehtoista jouduttamista.
Nyt on niin, että suurin osa ihmisistä täällä maailmassa on joko täysin yhdentekeviä tai vain haitaksi. Tilastollisten tosiasioiden mukaan maailman ihmisistä vain 20% on mitenkään merkityksellisiä. He ovat ne, jotka omistavat, osaavat, tekevät, vaikuttavat ja menestyvät. 70% ihmisistä on yhdentekeviä - he vain roikkuvat mukana ja tekevät rutiinitöitä ja heidät voidaan korvata toisilla samanlaisilla koska tahansa. 10%:sta ihmisiä on pelkkää riesaa - rikollisia, vähämielisiä, kroonisesti sairaita, pummeja, työnvieroksujia jne. Heistä pitäisi kaiken järjen mukaan päästä eroon, mutta uskovaisille ihmiselämä, täysin arvoton ja muiden kannalta jopa haitallinenkin, on pyhä lehmä, jota ei sovi kyseenalaistaa edes järkiperustein.
Samoin on selvää, että suurimmalle osalle ihmisistä elämä on pelkkää kärsimystä. Tuo sama 20/70/10 sääntö pätee tässäkin: 20%lle elämä on bailua ja ruusuilla tanssimista, 70%:lle se on paskaa tuulettimeen ja 10% tekee omansa ja muiden elämän kurjaksi.
Eli koska a) suurin osa ihmisistä on joko täysin yhdentekeviä tai heistä on vain pelkkää haittaa ja b) suurimmalle osalle ihmisiä elämä on joko kärsimystä tai täyttä paskaa, niin mikä on se juttu minkä vuoksi ketään pitää pakottaa olemaan tässä maailmassa vasten tahtoaan? Järkikulta sanoo, että silloin jos elämä on pelkkää paskaa eikä toivoa paremmasta ole, ja koska kuolet joka tapauksessa, niin mielekkäintä on lopettaa se kaikki kertarutinalla heti, koska lopputulos on aivan sama. Ei kukaan saa mitään bonuspisteitä kärsimällä vähän enemmän ja vähän pitempään.
Tarkastellaanpa sitten hiukan vastaväitteitä:
1. Itsemurha on pelkuruutta.
Tämä väite on äärimmäisen helppoa kumota. Kuolemanpelko on yksi ihmisen suurimmista peloista ja itsemurhaa harkitseva joutuu kohtaamaan tämän pelon yksin. Itsensä tappaminen ja kuolemanpelon voittaminen vaatii äärimmäisen määrän päättäväisyyttä, rohkeutta ja uskallusta.
Voidaan väittää myös, että itsemurha on pelkuruutta koska itsemurhan tekijä ei uskalla kohdata tulevia haasteita. Tämäkin väite on helppo kumota. Kaikessa on kyse todennäköisyyksistä. Yleensä itsemurhaa ajatteleva ja harkitseva miettii sitä, mitkä ovat todennäköisyydet selvitä em. haasteista ja mitkä ovat todennäköisyydet vain nujertua entistä pahemmin niiden alle ja menettää vielä sekin vähä, mikä jo on. Jos häviämisen todennäköisyys on suurempi kuin voittamisen, tällöin sinnittely johtaa vain entistä pahempaan kuseen - ja mitä pahemmin ihminen on siellä pohjilla, sitä mahdottomampaa sieltä enää on nousta. Siksi itsemurha riittävän aikaisessa vaiheessa merkitsee välttymistä entistä pahemmilta kärsimyksiltä, koska lopputulos joka tapauksessa on sama. Kyse ei siis ole pelkuruudesta, vaan todennäköisyyksien ymmärtämisestä.
2. Itsemurha on itsekkyyttä
Ensinnäkin joka ainoa olento tässä maailmassa on itsekäs, joten sillä on turhaa jeesustella. Toiseksi kumpi on itsekkäämpää: pakottaa joku, jonka elämällä ei ole enää mitään arvoa tai joka on olemassa vain muiden nyrkkeilysäkkinä tai sylkykuppina, nokkimisjärjestyksen siellä pohjilla, elämään väenväkisin vaiko antaa tämän olla oman elämänsä herra ja päättää se itse. Mielestäni sellaisen ihmisen pakottaminen elämään, joka ei itse koe elämäänsä enää mitenkään mielekkäänä, on todella itsekästä.
3. Elämä on lahja Jumalalta eikä sitä sovi heittää menemään.
Ensinnäkään mitään jumalia ei ole ja toiseksi lahjan antamisella on aina jokin taka-ajatus. Mikä on ollut Jumalan taka-ajatuksena sen lahjan antamisessa? Toiseksi, kun aikuiset ihmiset antavat lahjoja, heillä on siihen aina jokin motivaatio, ja kun lahja on rikki, epätäydellinen tai aiheuttaa saajalleen pelkkää riesaa, voidaan kyseenalaistaa Jumalan motiivit. Miksi Jumala haluaa aiheuttaa tämän lahjan saamisella riesaa vastaanottajalle? Haluaako Jumala kiusata ihmisiä ja rääkätä heitä ja tietoisesti tuottaa heille kärsimystä?
Entäpä, jos Jumala onkin äärimmäisen _paha_ olento, ja on luonut ihmiset vain rääkätäkseen, kiduttaakseen ja kiusatakseen heitä, ja saa sadistista nautintoa saadessaan nähdä luotujensa kärsivän. Miten tällaiseen jumaluuteen pitäisi suhtautua? Eikö itsemurha ole äärimmäisin tirpanflippaus tällaista kosmista paskiaista kohtaan?
4. Itsemurhaaja joutuu helvettiin
Ensiksi haluan todisteet siitä ja toiseksi jos näin on, on se merkki siitä, että Jumala on paatunut sadisti. Viittaan sillä tuohon edelliskohtaan: ensin tuo Jumala antaa lahjan, josta saajalleen on pelkkää riesaa ja sitten se sama Jumala rankaisee lahjan saajaa siitä eroonhankkiutumisesta. Jumalan motiivit ovat hyvin oudot. Voidaan myös väittää, että on parempi olla olemassa - edes jossakin muodossa - kuin olematon. Tämä väite on täysin kestämätön. Olemattomuuden tila on täysin neutraali - olematon ei kykene kokemaan onnea tai iloa, muttei varsinkaan myöskään tuskaa eikä kärsimystä. Nyt jos elämä on pelkkää kärsimystä, tuskaa, muitten pilkkaa ja kiusantekoa, siis sanalla sanoen helvettiä, tällöin olemassaolon itseisarvo on alhaisempi kuin olemattomuuden. Tuhoamalla itsensä tämä ihminen kyllä poistaa itseltään mahdollisuuden olla koskaan onnellinen, mutta kaikki hänen kärsimyksensä lakkaavat samalla. Kaikessa on jälleen kyse todennäköisyyksistä. Mikäli todennäköisyys sille että kärsimykset jatkuvat kertaa kärsimyksen nettomäärä on suurempi kuin todennäköisyys sille että onni kääntyy kertaa odotettavissa olevan onnen nettomäärä, tällöin kaikkein mielekkäintä on tehdä itsemurha.
Mietitäänpä. Elämä on kuin pokeripeli. Kaikki saavat jotkut kortit alussa, ja jotkut saavat paremmat kuin toiset. Teini-iässä saa sitten vaihtaa. Jotkut saavat paremmat kortit kuin toiset, jotkut pysyvät omillaan ja jotkut menettävät senkin vähän. Nyt kaikki pokeria pelanneet tietävät, että jos kortit ovat huonot eikä bluffi mene läpi, mielekkäintä on luovuttaa. Luovuttamalla riittävän aihaisessa vaiheessa minimoidaan tappiot. Eli jos elämässä ei voi voittaa ja odotettavissa on pelkkää kärsimystä - työttömyyys, ilman puolisoa jääminen, kiusatuksi tuleminen, köyhyys jne - mielekkäintä on luovuttaa ja surmata itsensä riittävän varhaisessa vaiheessa, niin tällöin kärsimys minimoituu.
Kuten totesin, lopputulos on joka tapauksessa sama. No matter if you are king or a street sweeper, in the end you will dance with the Grim Reaper. Me kaikki häviämme lopulta olemattomiin. Miksi kärsiä ennen sitä?
Kärsimyksessä on mieltä vain, jos siitä on odotettavissa itselle jotain positiivista. Esimerkiksi opiskelija voi odottaa vuosikausien köyhyyden ja lukemisen jälkeen oppiarvoa ja parempaa työpaikkaa kuin ilman. Mutta sellaisen kärsimyksen kokeminen, josta ei ole odotettavissa mitään positiivista itselle, on pelkkää typeryyttä. Kärsimyksentäyteinen elämä, josta ei ole odotettavissa mitään mielekästä tulevaisuudessa, on yhtä järkevää kuin olla käyttämättä lämpimiä vaatteita talvipakkasessa.
Eli mikä se pointti itsemurhassa ja sen vastenmielisyydessä oikein on? Minun mielestäni ihmisen suvereniteettiä itseensä on kunnioitettava, ja elämässään epäonnistuneelle ihmiselle on annettava mahdollisuus lopettaa se kaikki kertalaukauksella.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen kanssasi täysin samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit. Kerrankin joku osasi pukea sanoiksi sen mitä ajattelen.
Mitä ajat tällä takaa..? Haluatko antaa meille lausuntosi asiasta, ettet saa pahaa mieltä ennen itsemurhaa?
tavalla olen samaa mieltä kanssasi.
Vaikea minun on hyväksyä itsemurhaa, mutta perustelet mielipiteesi hyvin. Pakko myöntää, ettei oikein löydy vastaväitteitä.
Pelkuruudesta, Jumalan lahjan pois heittämisestä ja helvetistä ollaan ihan samaa mieltä. Itsekkyydestäkin... onhan itsemurha äärimmäisen itsekäs teko, mutta itsekkäitähän me kaikki olemme. Enemmän tai vähemmän.
Miksi minun siis edelleenkin on vaikea hyväksyä itsemurhaa? Sinunkin, tuntemattoman itsemurha tuntuisi kuitenkin ihan turhalle. Liekö pelkkää hölmöyttä, mutta jaksan kaikesta huolimatta yhä uskoa siihen, että huominen voi olla parempi. Ja että elämä voi parantua vielä senkin jälkeen, kun täytyy 35v. Uskon kuitenkin, että omalla asenteellakin on pikkuisen merkitystä ja saattaa olla, että merkityksellistä ihmissuhdetta on hieman hankala luoda "jokainen-on-pohjimmiltaan-paha-ja-haluaa-vain-loukata"-asenteella. Mutta mistäs minä tiedän? Eipä tietysti sitten satuta itseään, kun ei odota mitään. Ihan pelkkää uteliaisuuttani kysyn, että kun nyt olet päättänyt tehdä ratkaisusi tämän vuoden aikana, niin miten ajattelit vuoden käyttää? Vai annatko mennä vaan entiseen malliin?
Lueskelin vähän.Hyvä alustus asiasta.
Itsemurha on tähän saakka ollut tabu,eikä siitä ole pystytty keskustelemaan.
Asiallista keskustelua kaivataan.Yleensä perustelut itsemurhan vastustamiseksi eivät kestä kritiikkiä.
Itse olen sitä mieltä,että useimmat itsemurhat ovat olleet turhia.Mutta jossakin vaiheessa asia voi olla ajankohtainen.Ja silloin on hyvä,jos sitä voi järkiperäisesti pohtia,ilman turhaa syyllisyyttä.
Ps.Joskus on myös kysytty,että tekivätkö Sokrates ja Jeesus tarkoituksellisen itsemurhan ajaessaan omaa asiaa.Kumpikinhan olisi voinut välttää kuolemansa?
Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun korskuu.
Toteaa eräs paidankuluttaja.
totean, että porsku sinä vain tänään, huomenna joku toinen syö kuitenkin sinutkin.
sen ajan murhe. Katsos, elän kuin taivaanlintu enkä murehdi turhia, niin kuin isossa kirjassa sanotaan.
Nooh, itsemurha on suurta pelkuruutta. Luikkii kuin koira häntä koipien välissä karkuun pieniä vastoinkäymisiä. Kun ei tämä elontie olekkaan aina niin ruusuilla tanssimista. Parantumattomasti sairaat kovia tuskia kärsivät on eri asia.
Itsemurhat keskittyvät enimäkseen tiettyihin sukuihin, eli lienee joku geenivirhe. Lajittelit ihmisiä tekstissäsi, niinpä taidat kuulua siihen 10% ryhmään muiden hukkaihmisten joukkoon.
Darvinismia nääs.
Sellaista se vain on. Jos on hukkaihminen tai tuntee itsensä sellaiseksi, niin silloin moraalinen velvollisuus on tehdä itsemurha. Ainoa syy, miksi en koe itseäni sellaiseksi, on se että nettotuottavuuteni maksamieni verojen muodossa on yhteiskunnalle positiivinen.
En aio sääliä itseäni yhtään sen enempää kuin ketään muutakaan, jos sitä ihmettelet.
Ja mitä vastoinkäymisiin tulee, todettakoon että esimerkiksi koulukiusaaminen vastaa henkisiltä vaikutuksiltaan psykologien mukaan täysin keskitysleirivankien kokemuksia. Lähdetään siitä.
kyllä avautui monta asiaa lukiessa tota sun kirjoitusta.Jatka vielä samaan tyyliin,älä lähde palstalta mihinkään.Mulle ainakin selkes monta asiaa,missä mennään tänäpäivänä.On nimittäin sen verran raskas vaihe elämässä menossa.
Siis aivan upea kirjoitus!
100prosenttisesti samaa mieltä kanssasi!
Minä itse olen elämäni pilannut, ei ole mahdollisuutta korjata asioita, joka päivä on pahempi päivä. Ikävät asiat pyörivät mielessä 24/7
elämä oli ok kunnes pilasin sen...ikävä homma.
Ja kuolema on ainoa keino pelastaakseni minut.
Se pelastaa minut tältä kivulta.
Onhan elämässä varmaan tulossa hyviäkin juttuja
tulevaisuudessa mutta kun se on pilattu.
ITSE ITSENI pilannut. Rasittavaa koska kaikki kaverit yms. että kyllä se elämä siitä mutta kun tiedän että en jaksa enää jatkaa tätä.
"olet itsekäs jos tapat itsesi"
sehän se vasta itsekästä onkin jos joudun elämään muiden takia kituen ja kärsien toiset 20v.
Jokainen hengen veto ja jokainen liike on minulla yhtä rasitusta olen pian niin pohjalla etten varmaan jaksa edes kävellä. Mietin kuolemaa jo 7vuotta sitten, päätin antaa itselleni elinaikaa jos asiat korjautuisi. Ja kappas vain nehän korjaantui ja olin ainakin 6vuotta ajattelematta kuolemaa itsetuhoa yms.
mutta nyt ihan tässä vuoden sisään olen mennyt pilaamaan elämäni ja olen täysin varma että nyt on mahdotonta antaa elinaikaa itselle jos asiat korjautuisi, ne EI korjaudu nyt. Olen siitä aivan varma. Joten olen päättänyt lopettaa itseni.
Ainoa oikea keino on joskus se=itsemurha.
Jumala jos se elämän loi on jotain aika outoa.
Jos syntyy tänne vain kärsimään ja ainoa keino parantua on kuolla ja kun tappaa itsensä joutuisikin helvettiin. Aivan uskomatonta.
On kuin eläin häkissä rääkättävänä:
jos ei enää halua kokea rääkkäystä ja kidutusta ja lopettaa itsensä niin saa rangaistuksen=helvetti.
On kuin vankilassa. Kyllä jumala on käyttänyt voimiaan todella itsekkäästi ja luulenpa että se on todella pahahenki se jumala. Pitäisin häntä hyvänä henkenä jos olisi antanut mahdollisuuden että kun kipukynnys ylittyy ja ei yksinkertaisesti jaksa enää elää saa poistua oman käden kautta ettei kukaan jäisi suremaan yms. että olisi luonut ihmisen että kuolema/itsemurha on normaali asia ettei ihmistä jäädä suremaan. Mutta ei. Jumala on antanut ihmiselle aivan typerät aivot.
Saatana ei polvistunut ihmistä koska ymmärsi että ihminen on kaikkein surkein lelu mitä voi olla ja jumala antoi potkut saatanalle taivaasta. Itsekästä touhua. Olisi pitänyt herran tajuta minkälaisen surkimuksen on luonut. Ihminen on niin surkeaa kun voi vain olla.
Suurin syy miksi pidän ihmistä surkeana on se kun synnytään tahtomattaan ja sitten jos elämä on pilattu joutuisi sen elämään loppuun muiden mieliksi. Kukaan ei ainakaan määrää minun elämää, itse ohjaan itseäni ja elin hyvää elämää kunnes pöljä menin pilaamaan sen. Niin saan minä myös sen elämän viedä poiskin. "Pilalla oleva ruoka roskiin" on kait paras kuvaus.
Vielä kerran minä olen itse itseni pilannut eikä kukaan muu. Joten minulla on oikeus lopettaa itseni.
Ei sen kumm..Kerrankin löytyy kaveri joka uskaltaa,sanoa niin kuin asiat on.Vielä sanon sinulle,että ihailen rohkeuttasi vastaat niin nasevasti takaisin.Ai että olen ihan kateellinen sinun rohkeudellesi.Itse kun satun oleen tälläinen heikko luuseri,joka antaa potkia päähän niin että joka puolella tuntuu.
tosiaan poistaa nämä itsemurhaa ihannoivat viestit täältä.
Kauheeta elämää tosiaan, kun ehtii ennen itsemurhaa vähän netissä jutteleen. Hei, ootte naurettavia!!
Apua, apua, joku sanoo jotain ikävää, sensuuri hoi, äkkiä pois!
Suomessa on kuule sananvapaus jonka perustuslaki takaa. Se tarkoittaa sitä, että meillä kaikilla on täysi oikeus sanoa ihan mitä itse haluamme, kunhan emme sanomisillamme loukkaa sananvapaudesta säädettyjä lakeja.
Se, että sinä et satu tykkäämään sananvapaudesta tai et hyväksy jonkun toisen mielipiteitä ns. perimmäisistä kysymyksistä, ei ole mikään syy alkaa sensuroimaan niitä.
ikävää. Vaan lapsellista! Tää palsta vaan ei oo oikea. Menkää jonnekin psykiatriselle palstalle miettimään sitä, että koskahan ehtis sen itsarin tehdä. Te tarvitte oikeasti apua!
Keksi hyvä Ýstävä parempaa kirjoitamista.
Sinulla tuntuu olevan sana hallussasi. Olisi ikävää, jos lähtisit pois!!! Mene vaikka politiikkaan ja sano sanottavasi.
Hän tuhosi oman elämänsä lisäksi koko lopun perheen elämän.Hänen veljensä elämä on ollut sen jälkeen yhtä kriisiä, lahjakas nuori on menettänyt elämän halunsa. Mieletön suru on vienyt meiltä kaikilta elämän halun, kaipaamme häntä suunnattomasti. Elämästä on oikeastaan hävinnyt kaikki elämä. Hänen paras kaveri ei ole opiskellut eikä tehnyt töitä sen jälkeen.
Itsemurha aloitti tuhon kierteen joka ei ole vielä pysähtynyt. Mutta ehkä joku päivä.
Sinulla on oikeus lähteä jos kukaan ei rakasta sinua, mutta jos sinusta välitetään sinulla on myös velvollisuuksia.
ET ole ehkä ihan omilla ollut koko elämääsi. Mistä on kiitollisuutesi.
Turha sitä on peittää turhan teoria paskan alle.
Kiinnitin huomiota tuohon kohtaan, kun väität, että työttömyys, puolisotta jääminen olisi aina mukamas kärsimystä? Mistä sinä sen tiedät, että onko esim. työttömyys kaikille työpaikkaansa vailla oleville kärsimystä? Ei varmasti ole. Jotkut ovat tietoisesti valinneet työttömyyden työn sijaan. Eivät kaikki ihmiset kärsi työttömyydestään, vaan he kääntävät asiasta hyvät puolet esille. Eivätkä kaikki puolisotta ilman elävät kärsi. Yksinelämisenkin voi valita. Miten voit ollakin noin yksisilmäinen; mukamas kaikki työttömät kärsisivät; salli minun nauraa ja lujaa. Itsemurha on kylläkin kärsimystä jäljellejääville lähiomaisille; se on faktaa.
Tuli vaan mieleen,mahtoiko tämän ketjun aloitus ,olla P-E Auvisen tuotosta?
Jollain tavalla tulee vahvasti ko. henkilö mieleen,sen perusteella mitä asiasta olen lukenut.
Mutta voi olla,että olen erehtynytkin.
Kun tuo Jokelan ikävä tapahtuma tuli julki, ja esiin tuli tämä Auvisen kuuluisa kirjesepustus YouTuben sivuilla, niin heti luettuani Auvisen tekstin, muistui mieleeni tämän ketjun aloitusteksti, jonka olin vasta saman viikon alkupuolella lueskellut, ihan vaan mielenkiinnosta. Ketjun aloittajalla on ainakin samankaltaisia ajatuksia ko. asioista. Ainakin sinnepäin kallistuvaa tekstiä kuten Auvisellakin.