Rakastan samaa sukupuolta olevaa ystävääni.Olemme aina kun mahdollista yhdessä, eli kaiken vapaa-aikamme. Hän painottaa, että meillä on vain ystävyyssuhde. Silti hän on kerran sanonut rakastavansa minua aivan hirveän paljon ja ikävöivänsä minua, jos olemme päivänkin erossa.
Ja että esim. kaupungilla käynti ei tunnu yhtään miltään, jos en ole mukana. Onko hän oikeasti rakastunut, ei vain pysty sitä myöntämään vai voiko ystävyysrakkaus olla näin syvää?
Ja että esim. kaupungilla käynti ei tunnu yhtään miltään, jos en ole mukana. Onko hän oikeasti rakastunut, ei vain pysty sitä myöntämään vai voiko ystävyysrakkaus olla näin syvää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Isekin omistin ystävän jonka kanssa vietin lähes kaiken vapaaaikani.
Ihailin,palvoin ja arvostin häntä ja hän minua.
Olen täysin hetero kuten hänkin vaikka välillä nukuimme lähekkäin, halailimme, aina pöhnässä pussailimme jne.
Se oli todella syvää ystävyyttä ja rakastin häntä ystävänä suuresti.
Ikävä kyllä tiemme erosivat muutaman vuoden jälkeen.
Ikävöin ja näen hänestä unta yhä..
miehiä molemmat, niin väittäisin, että kaveris tykkää susta _sillä_ tavalla...tai no olisitte kyl varmaan kummatkin homoja, kuvauksesi perusteella :)..Mutta oletettavasti olette naisia, ja heillä olen havainnut tuollaisen käytöksen olevan mahdollista ihan kaveripohjaltakin. Sen olen myös havainnut, että yleensä tuollainen "lesbomainen" kaveruus loppuu tai vähenee huomattavasti silloin ku jompikumpi tai molemmat löytää jätkäkaverit itelleen.
Kuulostaa todelliselta ystävyydeltä ja välittämiseltä. Siltä, kuin sinulla olisi hyvä ystävä, joka ei haluaisi sinun unohtavan häntä. Olet varmaan hänelle hirveän tärkeä. Ystäviä voi ikävöidä. Kuka ikävöi ystävää, josta ei ole edes varma, onko hän ystävä vai ei? Kuinka helppoa onkaan ikävöidä todellista ystävää.
Toki nuoruuteen on luonnollista kuulua myös ihastuminen samaan sukupuoleen, vaikka olisi täysin hetero. Mutta tämä ei kuulosta sellaiselta. Tällaiset ihastuksenkohteet saattavat olla myös kaukaisempia, aikuisempia ihmisiä, ihanteita.
Itselläni oli nuoruudessa tällainen syvä ystävyys. en vietä ystäväni kanssa enää paljonkaan aikaa yhdessä, kun emme asu lähekkäin. Vaikka tunne on edelleen vahva ja ikävöin ystävyyttä ja ystävääni silloin tällöin. Olisin nuorempana kaivannut ystäväporukkaa, sellaista kai kaipaan ja haen edelleenkin. Ehkä, jos sellainen olisi ollut, yhdestä ystävästä ei olisi muodostunut niin paljon muita merkittävämpää.