Mua itseäni ahdistaa olla tällainen rasisti.
Tapasin joku aika sitte mukavan turkin kurdin. Ajattelin että mennää ihan lomaromanssi periaatteella, ettei tarvii toista edes ajatella ku pääsee koti-Suomeen. No ensimmäiset päivät kotona oli ihan tuskaa kun ikävä oli kova. Lopulta alko vähän jo helpottaa, ikävä on edelleen, muttei niin sydäntärepivä. Ollaan yhteyksissä oltu joka ikinen päivä.
Mutta silti tunnen itseni rasistiksi, kun mies puhuu että joku päivä mentäis naimisiin ja hankittais lapsia. En voi ikinä kuvitellakaan seisovani alttarilla (näin kuvainnollisesti) jonku mustan miehen kanssa, saati että synnttäisin mustan lapsen (ja mitä sukukin sanoisi; "Mehän sanottiinki että ei toi tyttö ikinä kunnon miestä saa!"). Olen aina pitänyt akkoja, jotka seurustelee tai menee naimisiin mustan miehen kanssa, jotenkin säälittävinä. Mustat miehethän ottaa kenet vaan ne saa? Sen rumimman ja lihavimman ja säälittävimmän (juuri sellainen kuin minä).
Voiko mun asenne muuttua kun kasvan aikuiseksi... Olen nyt siis 19 ja mies samanikäinen. Mies pyytänyt mua varmaan tuhat kertaa hänen luonaan käymään että näkisin hänen sukuaan ja perhettään, sekä elämää siellä. Haluaisin kovasti mennä, mutta se on varmasti jo yksi lupaus hänelle siitä, että haluan elää hänen kanssaan. Toisaalta hän kasaa niin hirveesti paineita minulle sanomalla että hänellä on NIIN hyvät fiilikset tästä meidän jutusta... Mutta mä en edes kykene kertomaan perheelleni tästä miehestä!!!!!
Kun toisaalta häiritsee, kun hän on kertonut rehellisesti (tai rehellisesti ja rehellisesti, vasta kun jäi kiinni valehtelusta) että on ollut kihloissa ruotsalaisen tytön kanssa. Epätoivoinen tyyppi? Kyllä mielestäni.
On puhuttu siitä että en ole vielä valmis mihinkään vakavaan, mies luvannut odottaa vaikka hamaan tulevaisuuteen. On tapeltu aiheista muut naiset / miehet, haluaako hän vain avullani Suomeen, naimisiinmeno, rahankäyttö (mihin käytetään ja kumman rahoja).... Ihan siis perussettii, kun en pysty luottamaan häneen, pidän kaikkia ulkomaalaisia pettäjinä, hyväksikäyttäjinä, jne jne. Ajatuskin siitä että mua pidetään helppona rupee niin ärsyttää.
En ole helppo, vaikka ruma olenkin. Kyllä mulla vähän vientiä ois täällä suomessakin, mutta olen niin huono luottamaan kehenkään. Ja yleensä kun ihastun, niin miestä ei vois vähempää kiinnostaa. Ja sitten kun olen saanut miehen kiinnostumaan minusta, niin mua ei vois se tyyppi enää vähempää kiinnostaa.
Ja koko pienen ikäni olen vain odottanut että joku rakastais mua vaan sellasena ku mä oon. Ja nyt kun rakastaa, niin en silti ole tyytyväinen. Voiko tällanen ihminen kuin minä oikeesti olla ikinä onnellinen, vai löydänkö näin hyvistä asioista aina jotain pahaa, että saisin asian lopetettua?
Eräs suomalainen nainen on poikaystäväni vanhan tutun kanssa naimisissa, molemmat jaksaa jaaritella kuinka hyvä mies poikaystäväni on, että häneen voi luottaa. Monta kertaa poikaystäväni ja tämän naisen aviomies puhuvat mun ja poikaystäväni ongelmista, joka toisaalta naurattaa, mutta toisaalta ahdistaa, kun ei saa rauhassa edes tapella, ilman että koko kylä sitä jaarittelee.
No en enää edes tiedä mikä tän viestin pointti oli...no jaah, olen siis rasisti.
Tapasin joku aika sitte mukavan turkin kurdin. Ajattelin että mennää ihan lomaromanssi periaatteella, ettei tarvii toista edes ajatella ku pääsee koti-Suomeen. No ensimmäiset päivät kotona oli ihan tuskaa kun ikävä oli kova. Lopulta alko vähän jo helpottaa, ikävä on edelleen, muttei niin sydäntärepivä. Ollaan yhteyksissä oltu joka ikinen päivä.
Mutta silti tunnen itseni rasistiksi, kun mies puhuu että joku päivä mentäis naimisiin ja hankittais lapsia. En voi ikinä kuvitellakaan seisovani alttarilla (näin kuvainnollisesti) jonku mustan miehen kanssa, saati että synnttäisin mustan lapsen (ja mitä sukukin sanoisi; "Mehän sanottiinki että ei toi tyttö ikinä kunnon miestä saa!"). Olen aina pitänyt akkoja, jotka seurustelee tai menee naimisiin mustan miehen kanssa, jotenkin säälittävinä. Mustat miehethän ottaa kenet vaan ne saa? Sen rumimman ja lihavimman ja säälittävimmän (juuri sellainen kuin minä).
Voiko mun asenne muuttua kun kasvan aikuiseksi... Olen nyt siis 19 ja mies samanikäinen. Mies pyytänyt mua varmaan tuhat kertaa hänen luonaan käymään että näkisin hänen sukuaan ja perhettään, sekä elämää siellä. Haluaisin kovasti mennä, mutta se on varmasti jo yksi lupaus hänelle siitä, että haluan elää hänen kanssaan. Toisaalta hän kasaa niin hirveesti paineita minulle sanomalla että hänellä on NIIN hyvät fiilikset tästä meidän jutusta... Mutta mä en edes kykene kertomaan perheelleni tästä miehestä!!!!!
Kun toisaalta häiritsee, kun hän on kertonut rehellisesti (tai rehellisesti ja rehellisesti, vasta kun jäi kiinni valehtelusta) että on ollut kihloissa ruotsalaisen tytön kanssa. Epätoivoinen tyyppi? Kyllä mielestäni.
On puhuttu siitä että en ole vielä valmis mihinkään vakavaan, mies luvannut odottaa vaikka hamaan tulevaisuuteen. On tapeltu aiheista muut naiset / miehet, haluaako hän vain avullani Suomeen, naimisiinmeno, rahankäyttö (mihin käytetään ja kumman rahoja).... Ihan siis perussettii, kun en pysty luottamaan häneen, pidän kaikkia ulkomaalaisia pettäjinä, hyväksikäyttäjinä, jne jne. Ajatuskin siitä että mua pidetään helppona rupee niin ärsyttää.
En ole helppo, vaikka ruma olenkin. Kyllä mulla vähän vientiä ois täällä suomessakin, mutta olen niin huono luottamaan kehenkään. Ja yleensä kun ihastun, niin miestä ei vois vähempää kiinnostaa. Ja sitten kun olen saanut miehen kiinnostumaan minusta, niin mua ei vois se tyyppi enää vähempää kiinnostaa.
Ja koko pienen ikäni olen vain odottanut että joku rakastais mua vaan sellasena ku mä oon. Ja nyt kun rakastaa, niin en silti ole tyytyväinen. Voiko tällanen ihminen kuin minä oikeesti olla ikinä onnellinen, vai löydänkö näin hyvistä asioista aina jotain pahaa, että saisin asian lopetettua?
Eräs suomalainen nainen on poikaystäväni vanhan tutun kanssa naimisissa, molemmat jaksaa jaaritella kuinka hyvä mies poikaystäväni on, että häneen voi luottaa. Monta kertaa poikaystäväni ja tämän naisen aviomies puhuvat mun ja poikaystäväni ongelmista, joka toisaalta naurattaa, mutta toisaalta ahdistaa, kun ei saa rauhassa edes tapella, ilman että koko kylä sitä jaarittelee.
No en enää edes tiedä mikä tän viestin pointti oli...no jaah, olen siis rasisti.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ihmettelen lausetta:
En voi ikinä kuvitellakaan seisovani alttarilla (näin kuvainnollisesti) jonku mustan miehen kanssa, saati että synnttäisin mustan lapsen ??
Eihän kurdit ole mustia,vaan hieman ehkä tummaihoisempia kun me suomalaiset.
Miksi haaskaat aikaa pojan kanssa ja annat hänelle kuvitteellista toivoa jos kerran ei kiinnosta?
Lopeta suhde!
Ota valkoihoinen mies,niin perheesi ja ystäväsi ovat varmasti tyytyväisiä??
Kuullostaa oudolta että edellämainitut hallitsevat elämääsi!Miksi?
Kokoa itsetuntosi ja katso vaikka sisäistä kauneuttasi,ei me kaikki mitään malleja ollakkaan!
Varmasti saat jonain päivänä itsellesi rakastettavan aviomiehen ja ehkä lapsiakin!
Ja vielä rasisti asenteesta: Kyllä joka maassa on erinlaisia ihmisiä..suomestakin löytyy pettäjiä ja huijareita!!
Tsemppiä...
Afg.vaimo vuodesta 1999
En usko että kannattaa mennä naimisiin kenenkään kanssa, jota vähääkin tuntee häpeävänsä. Kyllä siinä alttarilla seistessä kuuluu pakahtua onnesta ajatellen, että en olisi ketään toista huolinut kuin tämän ihanan ja rakkaan ihmisen!
Niin ja kysymys kuuluu että häpeänkö?
Lomallani kun käveltiin käsi kädessä, jos tuli jotain pohjoismaalaisia vastaan, mun piti vetäistä käsi pois kun en halunnu et ne ajattelee et oon säälittävä! :O Oon ihan hirvee :(
Ihan normaali reaktio.
Et sinä rasisti ole, kunhan vain olet tiedostanut todellisuuden.
Älä stressaa, käytä poikaa ja kun se sitten alkaa suunnitella niitä häitä heitä pois.
Onnea valitsemallasi uralla.
Et tiedä yhtäkään rasismin määritelmää. Ota selvää ja puhu sitten vasta.
kysyn yhtä asiaa. Kun kerran ajattelet näin: "Olen aina pitänyt akkoja, jotka seurustelee tai menee naimisiin mustan miehen kanssa, jotenkin säälittävinä.", niin mitäs kelaat mun kaltaisista? Mun emäntä kun on vietnamilainen, eli olenko toisin sanoen säälittävä? Vai rajoittuuko inhosi vain naisiin, joilla on musta mies?
Hmm...nyt kun aloin asiaa ajattelemaan, niin en ainakaan samalla tavalla säälittävänä, kuin naisia joilla on musta mies. Juuri kaverille sanoin pari viikkoa sitten, että jos olisin suomalainen mies, niin kyllä minäkin haluaisin tuollaisen pienen sähäkän pakkauksen (ohi käveli kaunis ulkom. nainen ja suomalainen mies)
Oikeastaan, pidän sitä asiaa hienona, mutta väistämättä ajatus että ehkä nainen on vain rahan perässä, tulee väistämättä mieleen...? En tiedä. Vastasinkohan kysymykseesi..
"Oikeastaan, pidän sitä asiaa hienona, mutta väistämättä ajatus että ehkä nainen on vain rahan perässä, tulee väistämättä mieleen...?"
No minulla ei kyllä rahaa niin paljoa ole, että hän siksi minun kanssa olisi. Molemmat opiskellaan ja käydään opiskelun ohella erilaisissa pienipalkkaisissa "hanttihommissa" arki-iltoina, viikonloppuisin ja lomien ajan.
"Vastasinkohan kysymykseesi.."
Vastasithan sinä ainakin jollain tapaa.
On täysin normaalia pitää ulkomaalaisia rosistoina ja pettureina, kyse on eräänlaisesta sisäänrakennetusta (ehkä vähän karkea ilmaisu) psykologisesta itsepuolustusmenetelmästä.
Sanot että olet rakastunut mieheen, mutta se on ristiriidassa periaatteidesi kanssa. Se, että mies ajattelee jo tulevaisuutta rinnallasi ja sinusta se tuntuu oudolta tässä vaiheessa suhdeta, johtuu kulttuurieroista. Sinun on päätettävä, oletko valmis elämään kahden kulttuurin völillä. Kulttuurierot saattaa joissain tapauksissa olla jopa suhteen tuho.
Mitä jos kertoisin omasta kokemuksestani suhteesta mustaan mieheen, ehkä se auttaa sinua. Olin 18 kun tapasin hänet ja olin umpirakastunut, mutta kuten sinäkin, epäröin suhdetta (varsinkin kun isäni on maailman pahin rasisti). En sitten kertonut tästä perheelleni (eivät edelleenkään tiedä, että olen ollut mustan miehen kanssa). Hänelle oli keti alusta itsestään selvää, että me joskus mennään naimisiin ja perustetaan perhe. Alkuhuuman jälkeen, kulttuurierot alkoivat sitten painaa päälle (eikä sitten onneks tarvinnu kertoo vanhemmil). Hän oli ehdoton kristitty ja mä itse ateisti, joten me aina riideltiin uskonnoit. Hän piti niitä asioita, joiden parissa mä elän tyhminä, turhina ja länsimaalaistuneilta. Ristiriitaa oli ihan musiikkimakuun asti. Ja koska miekkoinen oli vielää atleetti, niin hän välillä vihjaili että mulla on joissakin paikoin liikaa rasvaa, vaikka olinkin normaalipainoinen (olihan pikku pömppis, josta olen tosi päässyt eroon). Nyt, kun olen päässyt eroon miehestä, elän onnellisessa suhteessa suomalaisen kanssa (siin nyt olen myös 19). Ei tarvii pelätä perhettä eikä kulttuurieroja, eikä kukaan oo haukkumas kiloistakaan (paitsi et nykyinen sanoo, et olisin kelvannut hänelle vaikka ylipainoisena).
Joten, toivottavasti et alitu suhteeseen, jossa joudut kärsimään kulttuurieroista. Älä missään nimessä luovu kannastasi, tai muuta itseäsi miehen takia, kadut sitä myöhmmin. Suosittelen ottamaan selvää hänen kulttuuristaan ja suvustaan myös, voi olla että koet mukavan yllätyksen ja huomaat ettei kulttuurierot olekaan niin suuret.
PS. Myös keili oli meidän suhteessa esteenä, koska englanti hänellä todella huono (enkä mä pysty monimutkaisista asioista puhumaan englanniks), ja silloin mä vasta aloitin ranskan opiskelut (joka oli sitten hänen kielensä, siihenkin hän mua painosti).
Ennemminkin sulle on sattunut pöljä äijä vastaan. Ei pidä ajatella ja uskoa, että kaikki aina johtuu kulttuurieroista. Kannattais joskus myöntää, että tuli vaan tehtyä huono valinta.
Kulttuurieroilla on kyllä tunnetusti kaikkein helpointa selittää suhteen epäonnistuminen. Ne kelpaa selitykseksi eikä muuta kysellä.
No ei kyllä ole tämän viestin kirjoittajalla hajuakaan ihmisestä, kulttuurista ja psykologiasta. Kulttuurien väliset suhteet ovat aina kivuliaita (mikä ei tarkoita automaattista epäonnistumista), vaikka nykymaailma yrittää kieltää kymmentuhatvuotisen historiansa ja väittää, että maailma on globaalisti vain yhtä ainoaa tosi kulttuuria - amerikkalaista kulutusjuhlaa. Höpö höpö, sanon minä ja jokainen muu asiasta jotain tietävä.
suomalaiset naiset unohtavat yksinkertaisen asian.
Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja kulttuuri, lait tavat, arvot ja arvostukset edustavat tietyn yhteiskunnan enemmistön mielipidettä.
Naisen huono asema muslimi-/arabimaissa johtuu siitä, että enemmistö muslimi-/arabimiehistä kannattaa sitä.
Jonkun tietyn maan miehistä voi siis tehdä jo aikamoisia johtopäätöksiä ja yleistyksiä, kun tarkastelee heidän kulttuuriaan.
"Hän piti niitä asioita, joiden parissa mä elän tyhminä, turhina ja länsimaalaistuneilta. Ristiriitaa oli ihan musiikkimakuun asti. Ja koska miekkoinen oli vielää atleetti, niin hän välillä vihjaili että mulla on joissakin paikoin liikaa rasvaa, vaikka olinkin normaalipainoinen (olihan pikku pömppis, josta olen tosi päässyt eroon). "
Mies joka toimii tällä kerrotulla tavalla on pöljä. FAKTA! Ihan turha tähän on kulttuuria sekoittaa.
Luepa uudelleen, ehkä sitten ymmärrät, että en kieltänyt kulttuurierojen olemassaoloa. Väitän kuitenkin, että jokainen mokusuhteessa elävä voi hyvin selittää yhdellä sanalla epäonnistumisensa. Taikasana on KULTTUURIEROT.
Tämän taas tietää jokainen joka joskus on omassa mokusuhteessaan ongelmia kohdannut ja niistä sattunut jollekin kertomaan. Olisi niin helppoa olla syyllistämättä itseään kun ei parisuhde toimi. Kaiken saa kaataa sen ulkomaalaisen niskaan kun "se ei ymmärrä". KULTTUURIEROT ja Simsalabim, et ole vastuussa edes omista mokistasi;) Ihan oikeesti se on niin helppoa, jos haluaa. Paljon vaikeampaa on myöntää, että on valinnut pöljän kaverin tai itsekään ei ole osannut toimia suhteessaan oikein. Sitähän joutuu silloin tekemään töitä suhteen eteen eikä saa sitä "kunniallista pakotietä" suhteesta pois.
Ja tämän sitten tietää jokainen psykologiaa ja vähänkin kulttuurieroista jotain tajuava. Puhumattakaan niistä jotka omissa mokusuhteissaan ovat olleet edes itselleen rehellisiä.
"Jonkun tietyn maan miehistä voi siis tehdä jo aikamoisia johtopäätöksiä ja yleistyksiä, kun tarkastelee heidän kulttuuriaan."
Eikä vain miehistä vaan myös naisista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ne todella ovat kuten sanoit "aikamoisia johtopäätöksiä ja yleistyksiä". Naisen asemasta muslimimaissakin voi olla montaa mieltä. Minä väitän, että osittain tilanne myös johtuu siitä, että naiset eivät itse ole halukkaita tekemään sen muutoksen eteen mitään.
Ollanpa tässä agressiivisia, vaikka ei itse tiedetä asiasta mitään. Myönnän sen, että olisin voinut itsekin toimia hieman kypsemmin, mutta olin kokematon ulkomaalaisten miesten suhteen. Mut mun kohalla ongelma tosiaankin johtui kulttuurieroista. Kyseisen suhteen aikana tapasin jatkuvasti hänen kavereitaa, jotka ovat tulleet suurnpiirtein samoilta seuduilta. Itse olen taipumaton ateisti ja Afrikassa uskonto on kaikki kaikessa! Sitä ei milloinkaan kyseinalaisteta, Jumalan olemassaolo on niin varma juttu, ettei sitä tarvitse edes selittää. Oman kokemuksen mukaan afrikkalaiset on aika suvaitsematonta väkeä, kun eivät edes ateistien olemassaoloa halua myöntää, vaan siitä uskonnosta täytyy tehdä se iso juttu, jotta mustakin tulis tottelevainen kristitty. Itse hyväksyn muiden uskonnollisuuden tai ateistisuuden, kunhan mua ei yritetä liittää pakolla mihinkään uskontoon. Kyl afrikkalaiset on ihan ok väkeä: huomaavaisia, sosiaalisia ja positiivisia. Mut must ei oo enää suhteeseen toisen samanlaisen kanssa, paitsi, jos hän omaa samanlaiset arvot.
Miksei tää voi siis johtuu kulttuurieroist, jos muidenkin parien ongelmat saattaa johtua eroista ja liiasta erilaisuudesta yleensäkin? Me tosiaankin oltiin liian erilaisia: mä halusin puhua ongelmist, kun toinen pakeni paikalta ja sulki puhelimen; mä en usko asioihin ennenkuin ne perustellaan hyvin, toinen uskoi kaikkeen, mitä kaupattiin uskonon, Jumalan tai raamatun nimellä, saati oli uskomatta perusteluista huolimata; ja niiä riittää. Ok, toi riitajuttu on ehkä yksilöeroista johtuva, mut et uskontokin siitä johtuis? Ja pah!
On sitä aikoja eletty, kun jotkut ei suostu myöntämään kulttuurieroi!
Ja niille, jotka psykologiaan vetoaa: Ehkä jokainen, joka oo psykologiaa likenut PIDEMMÄLLE, kuin lukion 1. kurssin tietää, et ihmisen persoonallisuus syntyy hyvin varhaisessa vaiheessa suurimmaksi osaksi ympäristönsä vaikutteista ja siitä miten nuori yksilö nämä vaikutteet ottaa vastaan. Ihminen kasvaa omaan kulttuuriin, eikä persoonan perusrakenteita mennä noin vain muuntelemaan. Ketään ihmistä ei voi muuttaa, ja sen takia mekään ei opittu hyväksymään toisiamme sen verran, että suhde olis voinu kestää pidempään. Eikö teidän "psykologien" pitäisi tietää, ettei kaikki ihmiset voi yhteen sopia?
"Luepa uudelleen, ehkä sitten ymmärrät, että en kieltänyt kulttuurierojen olemassaoloa. Väitän kuitenkin, että jokainen mokusuhteessa elävä voi hyvin selittää yhdellä sanalla epäonnistumisensa. Taikasana on KULTTUURIEROT."
Pääsikö tämä livahtamaan ohi silmiesi vai unohtuiko vastausta kirjoittaessa?
Osoittaa jonkin asteista hölmöyttä:
1. yrittää muuttaa toista väkisin
"Oman kokemuksen mukaan afrikkalaiset on aika suvaitsematonta väkeä, kun eivät edes ateistien olemassaoloa halua myöntää, vaan siitä uskonnosta täytyy tehdä se iso juttu, jotta mustakin tulis tottelevainen kristitty."
2.pöljää olla puhumatta suhteen ongelmista
"mä halusin puhua ongelmist, kun toinen pakeni paikalta ja sulki puhelimen"
3.tämäkin aikuiselta ihmiseltä kypsymättömyyttä
"toinen uskoi kaikkeen, mitä kaupattiin uskonon, Jumalan tai raamatun nimellä,"
4.luetko ollenkaan viestejä joihin vastaat?
"On sitä aikoja eletty, kun jotkut ei suostu myöntämään kulttuurieroi! "
"Ketään ihmistä ei voi muuttaa, ja sen takia mekään ei opittu hyväksymään toisiamme sen verran, että suhde olis voinu kestää pidempään. Eikö teidän "psykologien" pitäisi tietää, ettei kaikki ihmiset voi yhteen sopia? "
5.Siinäpä se, ketään ei voi toinen muuttaa ellei ihminen itse ole valmis muuttumaan. Sitähän tässä on sinulle yritetty sanoa, ettei kaikki sovi yhteen. Syitä on monia. Mielestäni yksikään kertomasi ongelmia ei ole sellainen, että se ilman muuta olisi selitettävissä kulttuurieroilla. Miksi on niin vaikea myöntää sitä, että on valinnut väärin, erehtynyt ihmisessä? Niinhän siinä on käynyt, te ette sopineet yhteen. Ihmiset tekee virheitä ja niistäkin voi oppia. Ei siinä ole mitään hävettävää eikä välttämättä edes katumisen aihetta. Toki voit selittää asiaa ihan miten haluat, mutta mulla nyt vaan on toinen näkökulma asiaan. Suosittelen pohtimaan asiaa myös tästä vinkkelistä.
"Minä väitän, että osittain tilanne myös johtuu siitä, että naiset eivät itse ole halukkaita tekemään sen muutoksen eteen mitään."
Mitäs ne musliminaiset voi tehdä asemansa parantamiseksi? Ei mitään. Jos yhteiskunnan korkeimmat päättäjät eli lainsäätäjät ovat miehiä, armeija ja poliisi on kokonaan miesten hallussa, niin mitä ihmettä on tehtävissä? Yksilötasollakaan kapina ei toimi, koska miehet ovat fyysisesti vahvempia ja pataan tulee entistä pahemmin niskuroinnista.
Muutamia satunnaisia soraääniä kuuluu musliminaisilta mm. Ayaan Hirsi Alilta, joka tosin on hollantilainen nykyään, mutta muslimimiehiltä satelee tappouhkauksia.
Ainoa keino parantaa naisen asemaa muslimimaissa on se, että muslimimiehet sivistyvät ja korjaavat yhteiskunnalliset epäkohdat, aivan kuten länsimaissa.
Miten tosiaan ajattelet sen sivistymisen tapahtuvan? Pojat ovat äitiensä ja naispuolisten hoitajiensa huomassa ja kouluun mennessä ainakin alaluokilla koulussa opettajat ovat usein naisia. Väitän, että muutoksen lähtee naisista. He kasvattavat pojistaan juuri sellaisia mitä niissä maissa on. Siis ainoa toivo on naisten viisastuminen ja se, että he alkavat kasvattaa poikiaan toisella tavalla. Siis nostamatta jalustalle ylitse itsensä ja tyttäriensä. Siis on tultava lisää niitä soraääniä. Naisten on se muutos tehtävä sillä miehethän ei sitä halua. Vaikka naiset ovat tyytymättömiä hekään eivät aina halua luopua siitä maallisesta hyvästä mitä kohdalle on sattunut. Se saa monen toimimaan perinteiseen tapaan koska omalla tavllaan se on helppoa. Ei ole kerta eikä kaksi kun tämä on ihmisten omissa puheissa tullut esille. Muutosta halutaan, mutta itse ei olla valmiita sitä muutosta aloittamaan.
Avain muutokseen on kasvatus. Mikä muu se voisi olla?
Vaikeeta, pirun vaikeeta ja hidasta, mutta välttämätöntä:)
Että Turkin kurdi, joka on musta mies! HAH HAH HAH!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000430&posting=22000000030164678
Näin junassa pariskunnan joka sopi loistavasti yhteen. Molemmat olivat pyöreitä ja ihonväriltään vaaleanpunaiseen vivahtavia. Sinertävät silmät ja vaaleanruskeat hiukset. Molemmilla oli jopa samantyyliset sangattomat silmälasit nykeröneniensä päällä. Heillä oli valtavan rattoisaa keskenään, he pusittelivat, halailivat ja juttelivat hyväntuulisesti keskenään. Välillä kumpikin hihitti. Siis se mieskin tosiaan hihitti.
Katsoin heitä hyvillä mielin. Siinä oli vakka löytyänyt kantensa, ei edes ulkonäön suhteen ole kummallakaan mitään naputtamista, kun pariskunta on kuin kaksoissisarukset! Lapsistakin tulee varmasti hyväntuulisia vaaleanpunaisia nykerönenäisiä pullukoita :-)
Kirjoituksesi perusteella tämä kuvio sopisi sinullekin paremmin kuin mainitsemasi eksoottisempi versio!
Älä huolestu, et ole rasisti vaan pikemminkin muodin edelläkävijä. Suomessa on pitkän aikaa ollut ylenmääräinen 'ymmärrys' kaikkea ulkomaalaista kohtaan joka selittyy pitkälti omalla epävarmuudell ja alemmuudentunteella. Se aika alkaa olla nyt ohi ja yleinen mielipide Suomen naisten keskuudessa seuraa Euroopassa jo vallalla olevaa trendiä jonka sisältö lyhykäisyydessään on se, että ulkomaalaisiin suhtaudutaan normaalisti tai hiukan ihaillen jos he tulevat länsimaista (ja ovat länsimaalaisia). Sen sijaan esim. arabien ja Saharan eteläpuolisten afrikkalaisten kanssa ei haluta oikeastaan olla minkäänlaisessa tekemisissä. Se selitetään hienosti 'suurella kulttuurierolla'. Käytä sinäkin mieluummin tätä termiä kuin rasismi-sanaa.
ei katsoo mistä toinen on kotoisin tai mitä tekee työkseen, miltä näyttää ym. Jospa ei siis olekaan tosirakkautta? enemmän ihastusta vaan...
Älä heitä hyvää miestä pois. Älä ajattele mitä muut ajattelevat, vaan tee niin kuin sinä ITSE haluat. Älä mene vielä naimisiin ,olet vielä nuori. Seurustele tämän pojan kanssa vielä pari vuotta. Jos tämä poika rakastaa ja todella haluaa olla sinun kanssasi niin hän odottaa kyllä kunnes suostut. Keskustele tästä asiasta tämän pojan kanssa. Älä tee yksin ratkaisuja teidän suhteellenne.