Kriteerit

Vastaan sulle niin kuin kunnon Gallupiin kuuluu:

Ikäsi ja sukupuolesi?
mies, 48 v.

Ajatteletko järjellä vai tunteella vai peräti molemmilla kun etsit kumppania pitempiaikaiseen suhteeseen?
Todennäköisesti molemmilla, mutta olen vakuuttunut, että jompi kumpi kusettaa toista pitkin matkaa. Toisaalta, en varsinaisesti ole etsinyt koskaan kumppania tuolla tavoin. Ihastuminen ja rakastuminen ovat langenneet luontaisesti, etsimättä. Mulla ei ole ollut koskaan estoja harrastaa lyhyitä seksisuhteita, en koe itseäni pelimieheksi, enkä naisia lutkiksi. Erilaisten suhteiden kirjossa olen vain rakastunut johonkuhun, ja se on ollut menoa. Olen myös rakastunut ilman seksiä, pelkästään ihanan ihmisen olemassaoloon.

Miten järkeviä aiemmat valintasi ovat olleet asteikolla 4-10?
Silloin kun ihastun tai rakastun, musta on järkevää kuunnella tunteitani. Eli tunteeni kusettavat järkeäni.
Jos kysyn tunteiltani valintojeni järkevyyttä, niin arvosanaksi pätkähtää 9-. Olen aina ollut uskollinen tunteelle, mikä se sitten on ollutkin.
Mutta jos kysyn samaa järjeltäni, niin arvosana on noin 6 . Jälkiviisaus on järjen asia. Jälkiviisauden valossa ihastumiseni eivät ole olleet mitenkään "järkeviä".

Onko ikääntymisesi vaikuttanut valintojesi järkevyyteen positiivisesti vai negatiivisesti? En usko varsinaisesti viisastuneeni iän myötä. Sen minkä tunne-elämän kokemuksen kasvussa voitan, sen saman häviän itsepetoksen taidon kasvamisessa. Ihminenhän aina perustelee valintojaan itselleen. Perustelut paljastuvat usein humpuukiksi, silkaksi itsensä kusetukseksi: tunteet jyräävät järjen.

Keskusteletko tyypin kanssa vakavasti ennen suhteeseen ryhtymistä/jatkatko keskustelua suhteen aikana vai oletko sitä tyyppiä että vasta suhteen jälkeen puhutaan asioista?
Kyllä minä keskustelen vakavasti aina, suhteen kaikissa vaiheissa: olen tosikko. Muu ei ole minulle edes mahdollista.

Kestävätkö valintasi päivänvaloa vai hävettääkö joku juttu?
En ymmärrä tätä kysymystä. Tarkoitatko, että ovatko valintani "moraalisesti arveluttavia" tms? Joo. En ymmärrä kysymystä.

Ongelmani on se, että miehet lähestyvät minua, ennen kuin minä lähestyn heitä. Olin aika pitkään kiltti tyttö, joka jaksoi kuunnella pöhkömpiäkin yrittäjiä, joten muutama mies pääsi ihan liian lähelle ennen lähtöpasseja. Tunteellahan minä olen aina lähtenyt liikkeelle ja kiltin ihmisen tavoin olen käännellyt epäkohtia paremmin päin, mikä sitten myöhemmin lyö väistämättä päin näköä.

Valintani, tai lähinnä ne, jotka ovat tullet valinneeksi minut, ovat olleet siellä nelosen kieppeillä. Ei kai tässä kaikille kenkää lopulta antaneena voi suurempaakaan arvosanaa antaa.

Ikääntyminen on vaikuttanut ehdottoman positiivisesti asiaan: olen pysynyt miehistä loitolla jo vuosikausia.

Keskustelen tyypin kanssa, tietysti, pitkään ja hartaasti. Pahaksi onneksi ihminen pystyy antamaan itsestään ilmi ne parhaat puolet, ja ne huonommat joutuukin sitten se toinen etsimään.

Moni juttu hävettää, ei voi kieltää. Kerron niistä kyllä ihan reilusti, ja kun aikaakin on jo viimeisimmästäkin vuosia, pystyn ihan rehellisesti jo nauramaan omalle hävetykselleni!

Nainen, 27

"Ajatteletko järjellä vai tunteella vai peräti molemmilla kun etsit kumppania pitempiaikaiseen suhteeseen?"

No siis mitä enemmän alan hahmottamaan omaa toimintaani, niin olen ensisijaisesti aika pitkälti aistieni varassa. Jostain syystä tuoksut ja äänet ovat turhankin tärkeitä. Ja vasta sen jälkeen tulee nämä ei-niin-fyysiset-kriteerit. Eli samantyyppinen huumorintaju ja elämänkatsomus.

"Miten järkeviä aiemmat valintasi ovat olleet asteikolla 4-10?"

Yllätyksekseni voin sanoa, että kiitettäviä ovat olleet.

"Onko ikääntymisesi vaikuttanut valintojesi järkevyyteen positiivisesti vai negatiivisesti?"

En osaa sanoa, koska en ole etsinyt seuraa vuosiin,koska nykyinen valintani on sen verran hyvä.

"Keskusteletko tyypin kanssa vakavasti ennen suhteeseen ryhtymistä/jatkatko keskustelua suhteen aikana vai oletko sitä tyyppiä että vasta suhteen jälkeen puhutaan asioista?"

Vakava keskustelu jo ennen ja se jatkuu läpi koko suhteen keston.

"Kestävätkö valintasi päivänvaloa vai hävettääkö joku juttu?"

No, kestävät päivänvaloa. Enpä kauheasti häpeä, mitä sitä virheitä häpeämään, kun ne kerran on tehty.