Avioerohakenus toimitettu käräjäoikeuteen 1,5kk sitten, mutta vaimo asunu uudessa asunnossaan vasta muutaman viikon.
Ystävien ongelmat ja niistä keskustelu (aivan kuin omia ei olisi)kääntyi taas kerran minua vastaan ja riitahan siitä syntyi. Pyysin saada avaimen pois asuntooni (siihen entiseen yhteiseen) ja sanoin auttavani hänen loppujen tavaroiden pois viennissä vielä tänään.
Yllättäen vaimo hyökkäsi kasvoihini kiinni ja kynsi sen verinaarmuille. (Nyt on tukka pystyssä, naama verillä ja mökki tyhjänä.)
Soitin hälytyskeskukseen ja kysyin mitä teen kun hän meinataan viedä kaikki tavarat ja mulle jäisi vain tyhjät seinät. Ei saanu lupaa viedä kuin henkilökohtaiset tavaransa ja loput pitää jakaa osituksessa. Nyt oikein vituttaa kun mietin mitä kaikkea hän on päiväsaikaan, mun ollessa töissä, vienyt täältä pois. (puolet astioista, vuodevaatteista, sohvan, kaapin...)
Mitä helvettiä mä nyt teen, jokin aika sitten vielä toivoin että asiat voisi sopia yhdessä ja yhteistuumin... nää naarnut tais herättää. Sanan säilällä on satutettu molemmin puolin, mutta kiinni en koskaan ole käyny.
Ihmetyttää suuresti sekin, että vaimon siirtäessä oman osotteen uuteen asuntoonsa siirsi samalla yhteisen lapsemme osoitteen sinne ja mulle ei ole tullut mistään virallista tietoa tästä...jos en itse arvannut niin tuskin mistään olisin saanut tietoonkaan...
Sekavaa vuodatusta, mutta niin on sekaisin mieskin... Täytyy koota palaset ja yrittää sitten keksiä mitä seuraavaksi teen että jatkossa edes saan oikeudenmukaista kohtelua..
Ystävien ongelmat ja niistä keskustelu (aivan kuin omia ei olisi)kääntyi taas kerran minua vastaan ja riitahan siitä syntyi. Pyysin saada avaimen pois asuntooni (siihen entiseen yhteiseen) ja sanoin auttavani hänen loppujen tavaroiden pois viennissä vielä tänään.
Yllättäen vaimo hyökkäsi kasvoihini kiinni ja kynsi sen verinaarmuille. (Nyt on tukka pystyssä, naama verillä ja mökki tyhjänä.)
Soitin hälytyskeskukseen ja kysyin mitä teen kun hän meinataan viedä kaikki tavarat ja mulle jäisi vain tyhjät seinät. Ei saanu lupaa viedä kuin henkilökohtaiset tavaransa ja loput pitää jakaa osituksessa. Nyt oikein vituttaa kun mietin mitä kaikkea hän on päiväsaikaan, mun ollessa töissä, vienyt täältä pois. (puolet astioista, vuodevaatteista, sohvan, kaapin...)
Mitä helvettiä mä nyt teen, jokin aika sitten vielä toivoin että asiat voisi sopia yhdessä ja yhteistuumin... nää naarnut tais herättää. Sanan säilällä on satutettu molemmin puolin, mutta kiinni en koskaan ole käyny.
Ihmetyttää suuresti sekin, että vaimon siirtäessä oman osotteen uuteen asuntoonsa siirsi samalla yhteisen lapsemme osoitteen sinne ja mulle ei ole tullut mistään virallista tietoa tästä...jos en itse arvannut niin tuskin mistään olisin saanut tietoonkaan...
Sekavaa vuodatusta, mutta niin on sekaisin mieskin... Täytyy koota palaset ja yrittää sitten keksiä mitä seuraavaksi teen että jatkossa edes saan oikeudenmukaista kohtelua..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä edes kuvittele saavasi missään instanssissa tasapuolista kohtelua, niin et pety niin pahoin. Sitä ei tipu, ei takuulla.
Näissä asioissa naiset päättävät lähes kaiken aivan yksipuolisesti.
Sossu ei välitä paskaakaan isästä jos äiti ei ole täysi narkkari. (Jos sattuu olemaan, ota lakimies, muuten ei kannata haaskata rahaa.)
Älä edes haaveile lapsesi osoitetta itsellesi. Sitä ei sulta kysytä. Saat kouraan vain tilinumeron jonne saat laittaa joka kuukausi rahaa lapsesi elättämiseen. Siinä kaikki.
Et sinä sitä roinaa tarvitse mitä naiset salaa vievät.
Aikas ihme muuten jos olet sitä mieltä, että hän on vienyt vain puolet. Ole tyytyväinen.
Nauti vapaudestasi nyt kun voit.
Oletan, että ex:si on teillä se k*sipää. Hänellä tulee olemaan vielä paljon, paljon valitettavaa sinusta puolisona ja varsinkin lastaan laiminlyövänä isänä, kunhan ensin tekee tapaamiset mahdollisimman vaikeaksi. Tulee yllättäviä menoja, että "juuri nyt pitäisi sitä tai tätä", kun lapsesi pitäisi tulla sulle.
Rahaa hän tulee kerjäämään vuosikausia mitä erilaisimmin verukkein.
Tähän on joku viisas joskus kirjoittanut oikein kaavankin, jonka mukaan kaikki vaiheet menevät.
Kun kinaatte sossussa lapsen huoltajuudesta kuulet aivan uusia ominaisuuksia itsestäsi.
Minäkin olin väkivaltainen juoppo vaikka olen lähes absolutisti, enkä ole koskaan ikinä aikonutkaan lyödä ketään. Sossulle riittää kun äidistä tuntuu siltä.
Ainoa keneltä saat oikeudenmukaista kohtelua, on uusi naisystävä. Kunnollisiakin naisia on! Löytäminen voi olla vain kiven takana, mutta nyt osaat varoa vääränlaisia.
Älä tee niinkuin naiset, eli sorru renttuihin, niin teet ison palveluksen lapsellesi!
Eipä asia ihan noinkaan ole - et kerro mitään taustoja -
jos vaimo ´yrittää viedä jonkun kuppasen pyyhkeen´kaatuuko sun maailma tosiaan siitä.
Mekin erosimme, mies sanoi, että ota ihan mitä haluat - yhteistä kaikki on - jaoimme tavarat ilman minkäänlaista riitaa tai eripuraa.
Omat tavarat ( vanhemmiltani saatuja) otin mukaani ja vähän jotain muuta pikkukrääsää - arvelin ja arvelen että kun edessä on niin järisyttävä muutos kuin avioero - mitä helvetin väliä roinalla siinä vaiheessa on?
Yhden neuvon annan:
älä mene vaihtamaan lukkoja ennen kuin kaikki on sovittu, jaettu, se on nimittäin lainvastaista.
Sitäpaitsi, jos vaimosi haluaa, hän saa asua yhteisessä kodissa koko harkinta-ajan.
Ja oikeus voi jopa miettiä, kumpi teistä tarvitsee enemmän sitä asuntoa.
Kummallista elämää teillä kyllä on ollut, viestisi sen kertoo; mikähän olisi vaimon versio?
Hei mies! Käy kuvauttamassa terveyskeskuksessa pahoinpitelyjäljet. Ei sinun tarvi tästä mitään poliisiasiaa nostaa, kunhan käyt "dokumentoimassa" terveyskeskuksessa pahoinpitelysi, ts. siitä jää "todistusaineisto". Ihan siltä varalta, että jos nainen alkaa myöhemmin uhkailemaan esim. huoltajuuskysymyksillä. Tällöin sinulla on dokumenttiä, ettei ex-vaimosi ole niin kunnon kansalainen kuin mitä väittää!
raapimisjäljille on taatusti käyttöä tulevaisuudessa.
taustalla henkistä väkivaltaa ja uhkailua monenmoista
kun tuli nyrkistä niin siltä istumalta menin terveyskeskukseen ja sieltä poliisi asemalle tekemään ilmoituksen ja koska siltä päivältä aika loppui niin avioeron jätin seraavana päivänä. samana iltana asunto hakuun ja sain ajan sossuun seuraavalle päivälle koska olen pitkällä sairaslomalla ja pariin kuukauteen en ole saanut mistään rahaa. sain asunnon ja nyt olen muuttamassa kuun vaihteessa.
elämä meni kertaheitolla mullin mallin, ei rahasta tietoakaan ja avioero ja lähden tyttäreini kanssa ( ei yhteinen) lähes tyhjin käsin uuteen aloitukseen. hyvä kun saan edes jotain hekilökohtaista mukaan ja tyttö tietenkin omansa, vielä ei ole muuttopäivä joten sitten nähdään mitä saadaann ja mitä ei.
en haluaisi miehelleni enää enempää vaikeuksia koska hänelläkin on selviämistä jatkossa 2 lapsen kanssa ja apua ei kuulemma mistään saa mutta minkä minä asialle mahdan.
olisi miettinyt enne kuin alkoi nyrkkiä heiluttaa koska tuosta muusta käytöksestä mua kohtaan on kyllä ollut jo pidempään puhetta mutta ei usko mua ja tykkää että minä olen se joka aiheutan kaikki ongelmat.
nyt ei päästäis irti ja jauhaa että mun pitää muuttaa omat juttuni ym ym mutta mitä hän tekee näin huonolla ja osaamattomalla ihmisellä jossa ei ole kuin vikaa. luulis että helpottaa kun eroon pääsee. saa vapauden etsiä sitä täydellistä ihmistä mutta tuskimpa niin täydellistä onkaan että hän on tyytyväinen. hänen luonteellaan on aina huomauttamista vaikka tekis mitä tai jättäis tekemättä. mikään ei ole hyvä, teki niin tai näin.
meitä on niin moneen junaan ja loput jää asemalle.