Olen neljä vuotta sitten eronnut uudessa parisuhteessa elävä nainen. Asumme nykyisen kumppanini kodissa. Hänellä ei ole lapsia ja minun lapseni ovat jo maailmalla. Teen työtä yksityisyrittäjänä, joten työtä riittää välillä kotiin saakka. Kumppanini oli pitkään opiskelija, nyt hän on ollut kk:n töissä. Avioliiton aikoina tein suhteettoman paljon kotitöitä ja päätin, että uudessa suhteessa en suostu kuin töiden tasajakoon. Nyt tuntuu, että riitelemme jatkuvasti töiden teosta. Ennen jako meni luontevasti ,mutta kaikki muttui, kun kumppanini osallistui toimitilani remonttiin. Ne työt minä joudun korvaamaan hänelle työnä ja sen jälkeen töitä on laskettu minuuttimitalla. HÄn tietenkin unohti, kuinka minä olin sitä ennen osallistunut hänen omiin projketeihinsa työntekijänä hyvää hyvyyttäni. Minulla on käybyt entisessä elämässä siivooja, mutta nykyinen kumpppani ei siivoojaa hyväksy. Kun äänet menevät 1-1, hänen katntansa voittaa.Miten sopia? Tuntuu rankalta, kun ei voi omassa kodissa päättää ja toinen määrittelee mikä työ on yhteiesti jaettavaa ja mikä tarpeellista.?
Tasa-arvo
Tasa-arvo
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse voin huonosti, koska en jaksa tehdä kaikkea itse. Käyn työssä, ja vaimoni on kotiäiti, meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja yksi puolivuotias vauva. Ymmärrän hyvin, että lastenhoito vaatii voimia, mutta kun aina kotiin tullessani koti on kuin kaatopaikka, alan kyllästyä ja masentua. Vaimo harrastaa käsitöitä on aktiivisesti mukana monenmoisessa järjestötoiminnassa. Kaikenmailman lankaröykkiöitä ja paperipinoja on olohuone täynnä. Edes sohvalle ei usein mahdu istumaan. Minusta tuntuu, että vaimo mieluummin roikkuu päivät netissä kuin järjestelee kotona mitään. Tosin pyykit hän pesee ja laittaa ruoan, kaikki kiitos siitä, mutta en jaksa enkä pysty rankan työpäivän jälkeen siivoamaan kotona. Tosin jos en sitä tee, ei tee kukaan muukaan. Olohuoneestamme puolet on epämääräistä paperi- ja pahvilaatikkoröykkiötä, vaimon projekteja. Alkaen hänen tietokonepöydästään ja ulottuen koko seinustan päähän. Minä sensijaan haluaisisn että meillä olisi kaunis koti, johon voisi joskus ajatella kutsuvansa vieraitakin. Olen lopen kyllästynyt siivoamaan toisten sotkuja, sitäpaitsi en saa tätä kauheaa tavaramäärää enää mahtumaan mihinkään. Niin kauan kuin olin poikamies, minulla oli siisti asunto ja kaikki järjestyksessä. Sanotaan mitä sanotaan, mutta kyllä nainen on pahin sotkun luoja mitä olla saattaa.
...te viisaammat ja vanhemmat neuvoja tähän: Yhdessä asutaan avoliitossa, kotityöt on jaettu kahteen pekkaan mutta vain toinen toteuttaa. Joka viikko on riita kotitöistä. Perusteluna toisella osapuolella on "että kun ei ehdi/jaksa/kiinnosta" vaikka puhuu muuta. Aikaa on kyllä lojua sohvalla mutta ei esim. siivota kissan laatikkoa. Puhuminen ei auta.
en osaa muuta sanoa
yritin vuosia, ja sitten lakkasin jaksamasta - samaa paskaa
erosin
en mä jaksa elämääni hukata moisen possun takia; eläköön läävässään
Siihen samaan epäkelpojen miesten kasaan kun kaikki muutkin naiset heittävät.
Ääliö miehillä ei mitään tee. Joutavat mennä. On niitä parempiakin jaossa, kun oikein seuloo.