mennä kylään?

Elikkäs...miun exä oli aika paljon isoveljessään kiinni ja siel piti käyvä tyyliin joka päivä. Sama koski hänen vanhempia, jossa mies kävi aika usein syömässä vaikka yhteisessä kodissa ruokaa oli tarjolla.

En miekä joka päivä jaksanu miehen mukaa lähtee, ko ne aina sen veljesä kanssa puhu jotai urheilujuttuja. Olin vähä niiku lastenhoitajana, jos lapsen äiti ei ollu paikalla. Ärsyttävää.

Miu mielestä se siu miehes vois iha hyvin sanoa et sie et halunnu tulla ja PISTE. Ei sitä tartte sen enempää selitellä. Mie en ymmärrä mix ihmiset tekee kaikesta nii vaikeeta? Jos ei haluu kyläillä, ni ei siihe ketään voi pakottaakaan.

Sukurakas olen mieki. Nykyään käyn harvemmin kylässä, mut eipä noita sukulaisia näy miunka luona. Mix siis vaivautuu miunka?

Ensin avioidutaan miehen kanssa, joka on "henkeen ja vereen sukurakas".

Sitten kysellään ihmisiltä (ei siis siltä omalta aviomieheltä) Suomi24.keskustelupalstalla että "pitääkö minun mennä kylään?".

Ei ihme, että suomi on avioerojen luvattu maa. Vaikiaa on ihmisillä ees vähän joustaa toisen onnen hyväksi.Ku ei ny huvita. Ku en ny halua.

entinen poikaystävä rakasti siskoaan kanssa yli kaiken. olisi halunnut että olisin ystävystynyt sen siskon kanssa paremmin tyyliin että meistä olisi tullu parhaat kaverit.
jotenkin meijän kemiat ei vaan kohdannu. poikaystäväni käski mua usein sen siskolle kylään.
sanoin aina jtn valkosia valeita siihen etten voi mennä.
kerran hermoistuin kumminkin poikaystäväni ruikutukseen ja menin sen siskolle kylään.
eihän siittä mitään oikein tullu. poikaystäväni ja sen siskon mies puhui autoista ym.
ja meidän naisten olisi ilmeisesti pitäny jutella jtn tyttöjen juttuja mutta armoton pitkä hiljaisuus siittä vain tuli. sen jälkeen en siellä pahemmin kyläilly. todella ahdistava kokemus.
mutta kokemus kumminkin. ei toista voi pakottaa,
mutta joskus sun siellä on varmasti käytävä.

Isoveljen vaimo tapasi aikoinaan odottaa aina pihalla autossa kun veli kävi nopsasti moikkaas vanhempiaan ja meitä sisaruksiaan.

Kukaan ei hennonut ääneen ihmetellä että miksi se siellä istuu kun veljellä muutenkin kai kestämistä kun vaimo otti vierailusta aikaa kellollaan.

Meidän perhe oli aika tavallinen ja tämän veljen vaimon perhe tosi varakas. Kuulin vuosia myöhemmin että oli päivitellyt työpaikallaan lähes päivittäin että ahdistaa kotimme likaisuus ja sotkuisuus niin paljon että ei kestä kyläilyjä.
Oltiin kyllä ihan ok tavallisia, siistejä ihmisiä.

Joskus on hyvä ihan velvollisuudestakin tehdä vierailuja vaikka "ällöttäisi" toisen omaiset.
Velvollisuus on olla mun mielestä kiva sille elämänkumppanilleen siis, vaikkei aina hotsittaisi. Miksi pahoittaa rakkaimpansa mieltä?

oli just äsken, kun eka kertaa lähes 30 v avioliiton aikana uskalsin viimein kieltäytyä miehen sukujuhlista.

Syynä oli viime kesänä oman äitini syöpään sairastumista seuratessani anopilta saamani haukkumiset ja puhelinkeskustelun päätteeksi lataus:- En halua tavata enkä kuulla sinusta tämän elämän aikana.

Ei ole kanssa kemiat kohdanneet ikinä anopin kanssa, eikä aina muidenkaan miehen sisarusten kanssa. Ovat kovia sanomaan. Kehuvatkin, että he sanovat totuuden aina päin naamaa, eivätkä puhu takana. Siinä on vaan välillä kestämistä sillä, joka niitä "totuuksia" joutuu vastaanottamaan.

Olin tosi rentoutunut ja pystyin tukemaan miestäni hänen lähtövalmisteluissaan, autoin lapset hänen mukaansa, huolehdin juhlavaatteet ja lahjat yhdessä tyttären perheen kanssa.

Kysyjille mies ja lapset olivat sanoneet, että äiti on töissä - mikä oli osaksi tottakin, koska tein rästitöitä työpaikalla osan aikaan. Anoppi oli "unohtanut" jo omat sanomisensa, niinkuin aina ennenkin. He eivät halunneet tuottaa juhlissa kenellekään pahaa mieltä muistuttamalla pahoista sanoista.

Sain viettää vapaan päivän toisten ollessa juhlissa, tehdä omaan tahtiini kotihommat. Olin iloisella tuulella juhlijoiden saapuessa illalla kotiin, ja kuuntelin juhlapalautteet (jotka tietenkin sisälsivät moitteita minulle) hermostumatta, koska oli helppoa ne unohtaa ja antaa anteeksi ja jättää omaan arvoonsa.

Mieskin oli iloisella tuulella, koska ei tarvinnut kotimatkalla kuunnella autossa vaimon nyyhkytyksiä ja toisteluja pahoista sanomisista. Hän oli vain nauranut sukulaistensa hurjimmille vihjailuille.

Päätinkin, että saavat tulla meille kylään, jos välttämättä haluavat, mutta minä en enää mene vapaaehtoisesti kiusattavaksi. Ja ihmettelin itsekseni, miksen tehnyt tätä jo ainakin 10 vuotta sitten, kun lapset olivat isompia, eivätkä tarvinneet suojelustani sukuvierailulla.

Jos todella kärsit ja Sinua kohdellaan huonosti, etkä äkkiseltään pysty muistamaan yhtään mukavalta tuntunutta vierailua, niin minusta Sinun ei tarvitse mennä.

Kun jo etukäteen tiedät, mitä tuleman pitää, ja ettei miesreppanasi sinua puolusta, niin miksi menisit vielä kerran piikiteltäväksi? En keksi yhtään hyvää syytä. Joku tuossa yritti syyllistää sinua siitä ettet muka ole huomaavainen miestäsi kohtaan ellet mene. Mutta on toki hänen kontollaan silloin pitää huolta siitä, ettei sinua kohdella huonosti. Ei hän voi vaatia, että menet kiusattavaksi hänen takiaan ja kestät mitä vain.

Rohkeutta nyt vain sanoa kerta kaikkiaan ei!