Ongelmana on riitelyssä sopimuksien pitämättömyys. Haluaisin asiasta muidenkin mielipiteitä.
Suhteen kuvaus:
Eletään etäsuhteessa, tosin samalla talousalueella ja välimatkaa on noin 30km. Yhteyttä pidetään pääasiassa tekstiviestein. Viestejä lähetellään useita päivässä ja tällä konstilla monesti riidelläänkin. Riidat alkaa aina pikkuasioista ja on pääasiallisesti väärin käsityksiä, johtuen kirjoitusmerkkien rajallisuudesta.
Mielikuvituksellinen tilanne:
On sovittu että haetaan kumppanille pesukone, johon tarvitsee kuljetukseen sukulaiseni pakettiautoa...
Ennen kuin pesukoneen hakupäivä on käsillä on käynnissä tekstiviestiriita.
Olen matkalla hakemaan pakettiautoa ja saan kumppaniltani tekstiviestin,miltei viime tipassa, jossa hän ilmoittaa ettei tarvitse apua. Hän hoitaa homman omalla tavallaan(tilaa liikkeestä kuljetuksen).
Minä olen itse jo matkalla hakemaan pakettiautoa ja olen asiasta sopinut sukulaiseni kanssa. Olen mukavassa välikädessä setviessäni sotkua omalta osaltani.
Tässä oli yksi kuvitteelinen esimerkki asiasta. Siltikin kumppani tarvitsee silloin tällöin apua joissain asioissa ja minä aina auliina tarjoudun, koska olen auttamishaluinen.
Olen sitä mieltä, että ihmiset riitelee, ei asiat. Asiat pitää pystyä hoitamaan aikuismaisesti ja tällöin unohtaa hetkeksi riitely. Tarvittaessa vaikka jatkaa riitaa, kun asia(t)on saatu hoidettua.
Nyt kuitenkin olen päättänyt etten tarjoudu auttamaan, vaikka hän pyytäisikin.
Mitähän muuta voisin käyttää painostuskeinona, jotta asiantila muuttuisi aikuismaisemmaksi??
Suhteen kuvaus:
Eletään etäsuhteessa, tosin samalla talousalueella ja välimatkaa on noin 30km. Yhteyttä pidetään pääasiassa tekstiviestein. Viestejä lähetellään useita päivässä ja tällä konstilla monesti riidelläänkin. Riidat alkaa aina pikkuasioista ja on pääasiallisesti väärin käsityksiä, johtuen kirjoitusmerkkien rajallisuudesta.
Mielikuvituksellinen tilanne:
On sovittu että haetaan kumppanille pesukone, johon tarvitsee kuljetukseen sukulaiseni pakettiautoa...
Ennen kuin pesukoneen hakupäivä on käsillä on käynnissä tekstiviestiriita.
Olen matkalla hakemaan pakettiautoa ja saan kumppaniltani tekstiviestin,miltei viime tipassa, jossa hän ilmoittaa ettei tarvitse apua. Hän hoitaa homman omalla tavallaan(tilaa liikkeestä kuljetuksen).
Minä olen itse jo matkalla hakemaan pakettiautoa ja olen asiasta sopinut sukulaiseni kanssa. Olen mukavassa välikädessä setviessäni sotkua omalta osaltani.
Tässä oli yksi kuvitteelinen esimerkki asiasta. Siltikin kumppani tarvitsee silloin tällöin apua joissain asioissa ja minä aina auliina tarjoudun, koska olen auttamishaluinen.
Olen sitä mieltä, että ihmiset riitelee, ei asiat. Asiat pitää pystyä hoitamaan aikuismaisesti ja tällöin unohtaa hetkeksi riitely. Tarvittaessa vaikka jatkaa riitaa, kun asia(t)on saatu hoidettua.
Nyt kuitenkin olen päättänyt etten tarjoudu auttamaan, vaikka hän pyytäisikin.
Mitähän muuta voisin käyttää painostuskeinona, jotta asiantila muuttuisi aikuismaisemmaksi??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Painostuksen liittäminen keinovalikoimaan ei ainakaan muuta tilannetta aikuisemmaksi, tai mitenkään muutenkaan paremmaksi. Teidän pitäisi kommunikoida hieman täsmällisemmin ja ottaen huomioon hieman laajempia kokonaisuuksia. Mitä jos vaikka aloittaisitte puhumalla puhelimessa tekstiviestien sijaan?
Jos riitoja on paljon, kannattaa miettiä syytä. Jos on yksi riita silloin tällöin (2-3krt vuodessa, kärjistettynä)on silloin yleensä kyse itse asiasta mistä riidellään, mutta jos pikkuriitoja on jatkuvasti, kannattaa miettiä mikä on perimmäinen syy riitoihin ja pyrkiä eliminoimaan se. Se miten riidat keneenkin vaikuttavat, on taas asia josta voi sopia. Mikäli kumppanisi tyyli on se mitä kirjoitit, yksinkertaisesti sano hänelle, että mikäli hän haluaa voida luottaa sinuun riitojenkin keskellä, on myös sinun voitava luottaa häneen.
Se, ettet enään tarjoa apuasi, on yksi keino selvittää asiaa, samoin kun se, jos hän apua pyytää, niin varmistat erikseen että asia pysyy ennallaan riidasta huolimatta. Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan, joskus yksi tapa saada toinen ymmärtämään se, on osoittaa epäluottamusta.
Muutenkin jos välimatkaa on 30km ja yhteydenpito tapahtuu suurimmaksi osaksi tekstiviestein (asia jossa et edes kuule äänensävyjä, ilmeiden ja eleiden näkemisestä puhumattakaan), kannattaa ottaa puheeksi suhteen tulevaisuus, mitä siinä tulee tapahtumaan. Jos suhteeseen jää tietty "riidan kaava", on siitä todella vaikea, joskus jopa mahdoton lähteä opettelemaan pois.
Olen edellisten vastaajien kanssa samoilla linjoilla, että puhuakin pitäisi.
Olipa tekstarit ja muu sähköinen viestintä kuinka helppoa tahansa, on siinä riskinsäkin. Ihmisen eleet ja ilmeet ovat hyvin tärkeitä, joiden pohjalta voi paljonkin päätellä miten asia menee livenä eteenpäin. Joten jos nyt ajatellaan aikuisuutta ja kypsyyttä suhteessanne, on teidän pystyttävä hoitamaan asiat myös puhumalla ja toisianne katsomalla. Eritoten, jos kyse on jonkin sopimisesta.
Puhun kokemuksesta omassa työssäni. Meilaaminen on todella kivaa ja kätevää, mutta viime aikoina on ollut pakko muuttaa tapojaan. Viestien tulkinnat ovat välillä niin uskomattomia puolin sekä toisin, joten ikivanha tapa kohdata ihminen livenä on osoittautunut yllättävän käteväksi ja hermoja säästäväksi taktiitaksi saada hommmat hoitumaan.
Kuten epäilinkin, monet puuttuivat tapaamme kommunikoida. Totuus on kuitenkin se, että riidat alkaa tekstiviestein ja selviävät tapaamalla tai puhumalla puhelimessa. Se ei ollut ongelma, miten kommunikoimme. Tapamme sopii meille,olosuhteiden pakosta, ihan mainiosti.
Se mikä oli ongelmana, oli tuo luottaminen riidan hetkellä. Olen itse sitä mieltä että ihmiset riitelee, ei asiat.
Tein asiaan oman ratkaisun, jossa selitin asiani erittäin tarkasti ja monin esimerkein, sekä monelta eri kannalta. Selitin viestillä, puhelimessa ja kasvokkain. Yritin olla mahdollisimman diplomaattinen ja selkokielinen, ilmoittaessani toiveeni.
Sain kuulla että asia on hänen osaltaan mahdoton toteuttaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi minun ilmoittaa oma tyylini tästä eteenpäin. Olen olemassa, olen seurana, ole mukana ilossa ja tukena surussa, mutta ongelmatilanteissa minua ei ole. Sellaisissa ongelmissa, joissa vaaditaan minun jotain henkilökohtaista osaamistani. Pyysin ettei edes kysyisi, jottei minun tarvitsisi kieltäytyä, koska se ei ole minun tapaistani. Enkä ole hyvä kieltäytymään. (todellisuudessa tuosta päätöksestä on jo lipsuttu, mutta ongelma oli niin suuri, etten olisi jättänyt edes pahinta vihamiestäni tuossa tilanteessa pulaan.)
Tällaiseen tilanteeseen jouduin ja toivon että tämä on helpomaa kuin kumipallona oleminen.
Terveisin Selkäranka..