Toyotani on jossain viranomaisten huomassa mikä ei erityisemmin haittaa, koska se hajosi melkein täysin. Joudun matkustamaan töihin julkisilla kulkuneuvoilla.
On tyylikästä kaahata työpaikan pihaan vartin verran myöhässä ja pysäköidä miten sattuu, kusta jonkun pysäköintimerkin tai tolpan juureen ja kävellä sitten sisälle. Oma auto on aina osoitus hyvästä sosiaalisesta statuksesta.
Sen sijaan on nöyryyttävää seisoskella jossain ratikkapysäkillä ja sen jälkeen ratikassa. Aluksi kärtin, että saisin ohjata raitiovaunua, mutta yksikään kuski ei suostunut ja siniset miehet aina hakivat minut. Jouduin seisomaan ratikassa ja pitelemään kiinni sellaisesta strip tease- tangosta.
Sitä vaan, että mistä se nyt on kotoisin. Seistä ratikassa virttynyt pikkutakki päällä ja ryystää tenttua heti aamutuimaan ja mennä sitten sinisten miesten autolla aivan väärälle puolelle kaupunkia.
Tosin pidän siitä kun pillit soivat.
Joka tapauksessa työmatkasta tuli aivan mahdoton joten päätin siirtyä maan alle. Ryhdyin matkustamaan metrossa. Huomasin että osa matkujista ei suinkaan ollut mitään alaluokkaa ja päätin kohentaa ulkoasuani.
Löysin taloyhtiön jätekojusta vanhan sohvan, jossa oli oiva nahkainen verhoilu. Leikkelin verhoilun irti ja ryhdyin valmistamaan siitä pukua. Halusin ehdottomasi pitkän takin samaan tapaan kuin X-Filesien Smoke Manilla. Sainkin kokoon mainion takin joka ulottui polviin asti. Hihojen kanssa kävi niin kuin aina. Niistä tuli liian lyhyet, mutta sitä vastoin sain housuista tuli mainiot. Askartelin itselleni tiukat mustat nahkahousut. Hommaan ei kulunut juuri nimeksikään aikaa, koska hoidin ompelutyön fiksummin kuin naiset: käytin nitojaa ja jeesusteippiä.
Lankkasin pitkät suipot kenkäni mustalla lankilla ja tahdoin itselleni vielä salkun. Päätin lainata avoliskoni laukkua. Muistin hänen usein sanoneen, että hän ei vihaa mitään niin paljon kuin tätä helvetin gradua. Päätin auttaa. Nakkasin kannettavan parvekkeelta ja myhäilin, sillä voisin illalla nojata reteästi keittiön oveen ja todeta, että olen hoitanut asian. Nyt sinulla ei ole mitään helvetin gradua enää.
Kannettavan laukku oli nuhjuista kangasta, mutta lankkasin senkin. Lankkia kului toista purkillista, koska se imeytyi kankaan sisään ja tarttui kaikkiin tärkeisiin työpapereihin. Laukku löyhkäsi ja muuttui tahmeaksi.
Tarvitsin myös hienon elektroniikkalaitteen. Kännykkä ei enää riitä. Pitää olla kommunikaattori. Ostin Nokian kommunikaattorin, jossa on pelejä.
Oli hienoa matkustaa metrossa. Asetin laukun viereeni istuimelle ja jalkani vastakkaiselle penkille. Ihailin ihonmyötäisiä nahkahosujani ja siemaisin taskumatista. Vieressä seisova mies ihaili myös nahkahousujani ja iski minulle silmää. Iskin sitä takaisin. Kaivoin kommunikaattorin esiin ja pelasin peliä, jossa pitää saada kolme samanlaista hedelmää vierekkäin.
Silloin ilmestyi taas sininen mies. Totesin jälleen että minä tiedän kyllä mikä sinä olet miehiäsi, mutta mutta mitä helvettiä sinä nyt olet vailla. Sininen mies vaati jotain lappua. Minulla ei ollut mitään lappua joten sain sellaisen. Paperin mukaan yksi metromatka maksaa 3OO euroa. Olin otettu, sillä näytin ilmeisen varakkaalta.
Toisin oli lähiöäidin laita, joka kuljetti mukulaansa vaunuissa. Häneltä sininen mies ei tahtonut senttiäkään.
Pidin uudesta elämäntyylistäni, mutta avoliskoni hermostui sen kustannuksista. Hän rähjäsi minulle automaatista ja sanoi minua idiootiksi, niin kuin aina. Sanoin hänelle että nainen hiljaa. Sininen mies ei ole mikään automaatti.
Parin kuukauden kuluttua pankista soitettiin ja jouduin nöyrtymään. Roudasin jätekatoksesta vanhat vaunut ja kävin töissä niiden kanssa ilmaiseksi. Vaunut osoittautuivat käteviksi ja kuljetin mukanani eväitä.
On tyylikästä kaahata työpaikan pihaan vartin verran myöhässä ja pysäköidä miten sattuu, kusta jonkun pysäköintimerkin tai tolpan juureen ja kävellä sitten sisälle. Oma auto on aina osoitus hyvästä sosiaalisesta statuksesta.
Sen sijaan on nöyryyttävää seisoskella jossain ratikkapysäkillä ja sen jälkeen ratikassa. Aluksi kärtin, että saisin ohjata raitiovaunua, mutta yksikään kuski ei suostunut ja siniset miehet aina hakivat minut. Jouduin seisomaan ratikassa ja pitelemään kiinni sellaisesta strip tease- tangosta.
Sitä vaan, että mistä se nyt on kotoisin. Seistä ratikassa virttynyt pikkutakki päällä ja ryystää tenttua heti aamutuimaan ja mennä sitten sinisten miesten autolla aivan väärälle puolelle kaupunkia.
Tosin pidän siitä kun pillit soivat.
Joka tapauksessa työmatkasta tuli aivan mahdoton joten päätin siirtyä maan alle. Ryhdyin matkustamaan metrossa. Huomasin että osa matkujista ei suinkaan ollut mitään alaluokkaa ja päätin kohentaa ulkoasuani.
Löysin taloyhtiön jätekojusta vanhan sohvan, jossa oli oiva nahkainen verhoilu. Leikkelin verhoilun irti ja ryhdyin valmistamaan siitä pukua. Halusin ehdottomasi pitkän takin samaan tapaan kuin X-Filesien Smoke Manilla. Sainkin kokoon mainion takin joka ulottui polviin asti. Hihojen kanssa kävi niin kuin aina. Niistä tuli liian lyhyet, mutta sitä vastoin sain housuista tuli mainiot. Askartelin itselleni tiukat mustat nahkahousut. Hommaan ei kulunut juuri nimeksikään aikaa, koska hoidin ompelutyön fiksummin kuin naiset: käytin nitojaa ja jeesusteippiä.
Lankkasin pitkät suipot kenkäni mustalla lankilla ja tahdoin itselleni vielä salkun. Päätin lainata avoliskoni laukkua. Muistin hänen usein sanoneen, että hän ei vihaa mitään niin paljon kuin tätä helvetin gradua. Päätin auttaa. Nakkasin kannettavan parvekkeelta ja myhäilin, sillä voisin illalla nojata reteästi keittiön oveen ja todeta, että olen hoitanut asian. Nyt sinulla ei ole mitään helvetin gradua enää.
Kannettavan laukku oli nuhjuista kangasta, mutta lankkasin senkin. Lankkia kului toista purkillista, koska se imeytyi kankaan sisään ja tarttui kaikkiin tärkeisiin työpapereihin. Laukku löyhkäsi ja muuttui tahmeaksi.
Tarvitsin myös hienon elektroniikkalaitteen. Kännykkä ei enää riitä. Pitää olla kommunikaattori. Ostin Nokian kommunikaattorin, jossa on pelejä.
Oli hienoa matkustaa metrossa. Asetin laukun viereeni istuimelle ja jalkani vastakkaiselle penkille. Ihailin ihonmyötäisiä nahkahosujani ja siemaisin taskumatista. Vieressä seisova mies ihaili myös nahkahousujani ja iski minulle silmää. Iskin sitä takaisin. Kaivoin kommunikaattorin esiin ja pelasin peliä, jossa pitää saada kolme samanlaista hedelmää vierekkäin.
Silloin ilmestyi taas sininen mies. Totesin jälleen että minä tiedän kyllä mikä sinä olet miehiäsi, mutta mutta mitä helvettiä sinä nyt olet vailla. Sininen mies vaati jotain lappua. Minulla ei ollut mitään lappua joten sain sellaisen. Paperin mukaan yksi metromatka maksaa 3OO euroa. Olin otettu, sillä näytin ilmeisen varakkaalta.
Toisin oli lähiöäidin laita, joka kuljetti mukulaansa vaunuissa. Häneltä sininen mies ei tahtonut senttiäkään.
Pidin uudesta elämäntyylistäni, mutta avoliskoni hermostui sen kustannuksista. Hän rähjäsi minulle automaatista ja sanoi minua idiootiksi, niin kuin aina. Sanoin hänelle että nainen hiljaa. Sininen mies ei ole mikään automaatti.
Parin kuukauden kuluttua pankista soitettiin ja jouduin nöyrtymään. Roudasin jätekatoksesta vanhat vaunut ja kävin töissä niiden kanssa ilmaiseksi. Vaunut osoittautuivat käteviksi ja kuljetin mukanani eväitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pelastit illan Tänks!