Tapasin vähän aikaa sitten baarissa erään miehen, jonka kanssa oli pientä peliä. Yhtäkkiä mies mainitsikin olevansakin varattu ja kihloissa: sormusta ei sormessa ja silti yhä olisi halunnut viettää yön kanssani. Mulla loppui kiinnostus siinä samalla. Vaikka etsinkin vain pientä flirttiä, en mitään kummempaa, niin alkoi lähinnä oksettamaan koko äijä. Ja tunsin suurta syyllisyyttä jo suudelmista, vaikka mies olikin ensin antanut olettaa olevansa sinkku. Olin harvinaisen humalassa tuona iltana, mitä yleensä en ole, mutta silti tuo sana kihloissa ja varattu sai mut vihaiseksi tuolle miehelle humalatilastani huolimatta. Ja kun itse käänsin selän miehelle niin oli hänellä jo toinen nainen kiikarissa.
Olen kai jokin muinaisjäänne, mutta en koskaan pystyisi olemaan varatun kanssa. Ajatuskin puistattaa. Mieluummin hoidan hommat oman käden kautta kuin sekaannun varattuun ihmiseen. En saa mitään kiihoketta siitä, että miehellä on toinen nainen kotona (tai jossakin) odottamassa.
Hävettää vain se, että ylipäätänsä alunperinkään koko miehen kanssa mitään peliä pelasin. Hän kai luuli olevansa joku suurikin naisten mies, vaikka aika luuserihan sellainen mies on, joka pettää.
Olen kai jokin muinaisjäänne, mutta en koskaan pystyisi olemaan varatun kanssa. Ajatuskin puistattaa. Mieluummin hoidan hommat oman käden kautta kuin sekaannun varattuun ihmiseen. En saa mitään kiihoketta siitä, että miehellä on toinen nainen kotona (tai jossakin) odottamassa.
Hävettää vain se, että ylipäätänsä alunperinkään koko miehen kanssa mitään peliä pelasin. Hän kai luuli olevansa joku suurikin naisten mies, vaikka aika luuserihan sellainen mies on, joka pettää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eikö ole vähän naiviia muka "tietää" jonkun baarikeikan perusteella ettei varattu voi koskaan kiinnostaa. Elämä on pikkasen monimutkasempaa. Joskus ihmiset tapaavat muissakin yhteyksissä kuin varta vasten seuraa etsien. Silloin voi hyvinkin käydä niin, että sydän lämpenee varatulle. Ei se ole harkittua eikä merkki pahuudesta tai moraalittomuudesta. Se on merkki normaalista tunne-elämästä. Toinen asia on se, miten tilanne etenee.
mutta tunnen hyvin itseni. Mutta naivia voi myös olla se, että hyppii varattujen perässä uskoen, että siinä on se oikea. Ja tämä varattu lupailee kuuta taivailta kunnes hyppää takaisin sen oikean puolisonsa luokse.
Myönnän, että siinä on eroja, missä tapaa. Jos tapaa jonkun varatun esimerkiksi työpaikalla ja huomaa, että siinä on joku jonka kanssa synkkaa erinomaisesti monella tapaa, niin eihän sille minkään voi jos ihastuu. Ehkä en ilmaissut ihan osuvasti itseäni. Tarkoitin enemmänkin varatulla sellaista ihmistä, joka pettää ihan pettämismielessä.
Ehkä nykyajan ongelma on siinä, ettei ihmisillä ole minkäänlaisia periaatteita. Tehdään, mitä halutaan ja mikä tuntuu hyvältä. Seurauksista välittämättä.
Mielestäni erottelin viestissäni aika selvästi tunteet ja teot. Enkö? Aloituksesi otsikko oli "eivät kiinnosta". On turhaa omahyväisyyttä väittää, että ei koskaan voi kiinnostaa. Teot ovat toinen juttu. Väitän vielä, että "moraalittomuuksiin" päätyvät helpoiten ne, jotka eivät osaa näitä kahta asiaa erottaa.
on hyvä ajatella, ettei todella koskaan kiinnosta varatut missään mielessä. Pistää sellainen lukko päälle ja periaate. Se toimii monessa asiassa, niin miksei tässäkin.
Elämässä on niin paljon muitakin ihania miehiä ja naisia kuin varattuja. Ylipäätänsä elämässä on niin paljon hyviä asioita, että miksi tuhlata sitä jonkun varatun ihmisen miettimiseen.
Niinhän minäkin luulin - monta vuosikymmentä - että tuollainen lukko toimii. Mutta eipä toimi, ja sen tietää aika moni. Ja tiedoksi: minulla ei ole suhdetta varattuun eikä ole koskaan ollut. Mutta kiusaukseen - todella kovaan - olen joutunut. Siihen karisi tuollainen omahyväisyys.
ongelma nykyään on, että periaatteita pidetään omahyväisinä. Hyvä on, olen naivi ja viaton ehkä monella tapaa, mutta miksi se viattomuus pitäisi tappaa nyt? Ehkä se kuolee aikanaan, mutta toivottavasti ei koskaan.
On hienoa pitää kiinni siitä periaatteesta, että ei ryhdy suhteeseen varatun kanssa. Se ei ole naiivia eikä omahyväistä. Se on arvostettava asia. Omahyväistä on väittää, ettei voisi koskaan kiinnostua. On turha kuvitella, että tunteitaan voi täysin kontrolloida. Paremmin pystyy periaatettaan noudattamaan, kun tekee itselleen selväksi, että tuohon en ryhdy vaikka kiinnostuisinkin. Se on eri asia.
Vaikka en ikääsi tiedäkään, uskallan sanoa: Sinun iässäsi minäkin olisin voinut kirjoittaa kuten sinä. Mutta elämä opettaa. Olen pahoillani, jos olin kovin jyrkkäsanainen. Jokaisen pitää kai oppia itse.
nuori kun tod.näk. luulet. Mutta se täytyy sanoa, että väitit äsken ajatuksiani omahyväiseksi, mutta eikö sinun oma nimimerkkisi ole aika omahyväinen? Sehän vie pohjan kaikilta sanomisiltani. Miten minä voisin elämänkokemustasi vastaan taistella?
Ihmiset on erilaisia. Itse pyhästi uskon ja tiedänkin, etten koskaan tule kiinnostumaan varatuista. Ehkä joskus joudun sanomaan, että olin väärässä. Mutta tämä on se, miten tällä hetkellä asian ajattelen.
"Ehkä joskus joudun sanomaan, että olin väärässä. Mutta tämä on se, miten tällä hetkellä asian ajattelen."
Tämä osoittaa jo tiettyä realismia. Ehkä reagoin niin voimakkaasti kirjoitukseesi juuri siksi, että tunnistin siinä itseni joitakin vuosia sitten. Tuollaista asiaa vaan ei voi tietää etukäteen, sen olen oppinut.
Ei nimimerkkini tarkoita sitä, etteikö muillakin elämänkokemusta olisi. Kaikilla on, nuoremmilla yleensä vähän vähemmän kuin vanhemmilla. Luonnollisesti.
nyt taidan poistua koneen ääreltä.
Mukavaa päivänjatkoa :)
Arvostan todella Sinua ja esittämääsi mielipidettä. On helppo olla kanssasi samaa mieltä ja ainakin omaa sydäntä lämmitti, että todella otit tuon asian esille.
Jotain periaatteita ja arvoja on hyvä olla olemassa!
Minäkin arvosta sitä, että pitää kiinni periaatteista. Mutta sinullekin haluan todeta, että tunteet ja teot ovat eri juttu. Sellainen, joka ei erota tunteita (kiinnostusta) ja tekoja, päätyy kovan paikan tullen paljon todennäköisemmin (kauniista periaatteistaan huolimatta) suhteeseen varatun kanssa, kun sellainen joka tajuaa tunteiden ja tekojen eron. Tunteet eivät teet kenestäkään moraalitonta, teot voivat tehdä.
Samaa mieltä, varatut eivät ole koskaan kiinnostaneet. Vaikka olisin katsellut henkilöä "sillä silmällä", olen antanut asian olla siinä vaiheessa kun on ilmennyt että hän on varattu. Omasta mielestäni on vain inhimillistä ja reilua kunnioittaa toisten parisuhdetta vaikka siinä suhteessa elävät eivät itse sitä arvostaisi. Mikään ei ole naurettavampaa kuin selitykset jolloin "vahingossa" on alettu suhteeseen varatun kanssa ja rakastuttu ja petetty, luuseripuhetta! Jatka samaa rataa, mukava tietää että en ole ainut ajatusteni ja tekojeni kanssa vaikka niin monesti tuntuukin..
KAIKKI naiset todella käyttäytyisi.
miehet?