Seurusteltu nyt neljä vuotta, ikäeroa kuusi vuotta. En ole koskaan asunut yksin ja nyt on alkanut parisuhde ahdistaa ja halu olla yksin ja kokea painaa päälle. Onko tällaiset tunteet normaaleja pitkässä suhteessa vai onko ainoa ratkaisu muuttaa erilleen? Asumme yhteisessä asunnossa. Kuinka selvitä siihen asti että löydän uuden asunnon...
Vapaudenkaipuu
parisuhteessa
92556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Seurustelua 5 vuotta takana. Erosimme samoista syistä, mies ei halunnut ymmärtää ja minä olin ihan masentunut asiasta.
Huomenna muutan omaan asuntoon. Kaksi kuukautta olen asunnut äidin luonna (onneksi oli sellainen mahdollisuus).
Välillä ajattelen, mitäköhän on tullut tehdyksi, mutta en kadu ainakaan vielä päätöstäni.
Mieti tarkkaasti, ennen kun teet päätöksen!
Tsemppia
Parisuhteessa täytyy olla tilaa monenlaisille tuntemuksille. Kirjoituksestasi ei käy ilmi, minkä ikäinen olet. Nyt minä (30-v) myös parisuhdekriisissä, yhteisiä vuosia takana 12. Ero taitaa olla tuloillaan meillä. Toivottavasti teille on parempaa luvassa. Mielestäni jokaiselle ihmiselle tekee hyvää elää jokunen aika elämästään ihan vain yksinään. Jos kumppanisi ei tilannettasi tajua, haistata pitkät ja muuta yksinään asumaan. Tietenkin tuonkaltaiset tuntemukset kuin sulla nyt kuulostaa tutulta, ja tietyllä tapaa kuuluvatkin parisuhteeseen. Rehellisyys maan perii, kerro kumppanillesi tuntemuksistasi. Toivottavasti asianne selkiytyvät! :)
Terve!
Mulla 6 vuoden suhde takana, aloin seurustella saman henkilön kanssa jo teininä ja pikkuhiljaa hän sitten asui minun kanssa vanhempieni luona kunnes muutettiin yhteen...en siis ole koskaan saanut elää yksin ja huolehtia vain itsestäni. Nyt on parin kuukauden aikana iskenyt kamala tarve päästä asumaan yksin olla ihan itsenäinen mutta päätöksen tekeminen tuntuu kamalan vaikealta. Mies ei ole huomannut mitään ongelmia suhteessa, muistelee vain hyviä asioita...muutin 3 viikkoa sitten vanhemmilleni ja nyt olen luvannut mennä kotiin takaisin vielä yrittämään.
Lupasin itselleni että menen takaisin vain jos oikeasti siltä tuntuu, jos tulee kova ikävä toista tms. ei ole yhtään ikävä enkä edes halua takaisin, kuitenkin menen. Kamala syyllisyyden tunne siitä että jättää toisen, ihan niinkuin olisin hänelle velkaa vielä yhden yrityksen, vaikka tuntuu että ei siitä mitään tule. Toisaalta tuntuu että meidän ongelmat on niin pieniä että ei ole oikeutta erota että olen liian itsekäs. Ihan hirveesti ahdistaa mutta kun ei oikein uskalla tehdä mitään asialle on vain niin helppo jatkaa samaa, vaikka ei olisikaan onnellinen.
Jos olet minua rohkeampi niin etsi oma kämppä ja lähde, voihan sitä sitten mennä takaisin jos huomaa tehneensä ison virheen?! Koita kestää, niin minäkin...kai asioilla on tapana kääntyä parhain päin? Toivotaan niin.
takaisin menä, jos haluaa..." Eipä kannata toista ihmistä pitää niin itsestäänselvyytenä.
Pelkkä vapauden kaipuu on kyllä lapsellinen ja itsekäs syy muuttaa pois.Vapaa voi olla myös parisuhteessa.Rakkauden loppuminenkin voi olla loppujen lopuksi ihan jotain muuta.Asioita kannattaa todella miettiä ja puhua toisen kanssa juurta jaksaen ennenkuin mitään lopullista päättää!!Kämppää ei todellakaan kannata vain ottaa ja muuttaa pois hetken mielijohteesta.
Itse koin vaikean kipeän eron suuresti rakastamastani miehestä.Meillä oli paljon ongelmia ja liian vähän puhetta, joten ajauduimme erillemme.Päätös tuli pitkän kipuilun ja veivaamisen myötä.Mutta....yksin kun asuimme, asioita mietimme,sinkkuelämän kurjuus ja ihanuus koettiin ja nähtiin...palattiin takaisin toistemme luo, koska tajusimme molemmat, ettei elämästä mitään tullut ilman toista...
siltikin, voi olla ettei näin hyvin käy kaikille.Paluuta ei ehkä olekaan, vaikka sen myöhemmin tajuaisi, ettei halua elää ilman rakastaan.Ehkäpä siksi tosiaan parasta puhua ja puhua toisen kanssa ennenkuin pakkaa kamansa.Tilanne tekee kipeetä jossain vaiheessa aivan takuulla, vaikka elämä saattaisikin ensin olla suurta helpotusta ja uutuuden viehätystä täynnä.Ainakin kannattaa miettiä, onko aivan varmasti valmis luopumaan toisesta.Koska ei se satavarmasti mene niin, että aina voi palata!!!
"Pelkkä vapauden kaipuu on kyllä lapsellinen ja itsekäs syy muuttaa pois." -------------
Ja ei ole. Mutta riippuu niinpaljon kaikesta. Jos ei oikesti rakasta toista, niin lapsellista ja itsekästä on jäädä suhteeseen! Jos haluaa kokea vapauden niin viisainta on kyllä lähteä... ja kokea se. Kerran täällä vaan eletään!
Sanon mä, joka olen juuri eronnut vajaa 4 vuoden suhteesta.-------------
On tä niin ihanaa, että voin kyllä lämpimästi suositella tätä kaikille, jotka vähänkään harkitsee/ elää huonossa suhteessa.
Niih mitenköhän sitä meilläkin.. olemme vielä reilusti alle 30v mutta palkat huomattavasti yli suomalaisen keskiarvon - kulissit muutenkin kunnossa työasioihin panostamisemme johdosta.
Mutta näiden 7 vuoden jälkeen ei silti kiinnosta oikein enää, ei osaa arvostaa toista.. Mietin enimmiten eroajatuksissa tuota että miten raha- ja tavara-asiat jaetaan mitä on tullut hankittua.
Ydin on ehkä tuossa vapaudenkaipuussa, nainen haluaa jo lapsia pikkuhiljaa, itse en osaa arvostaa tuota maailmaa vaan haluan eteenpäin työssä, rahassa jne jne.
Ja en ole elänyt sinkkumiehenä päivääkään kotia muuttamisen jälkeen.
tunne.Ota jätä ja lähde turha enää miettiä kun ajatukset ovat noin pitkällä.Niin teki minunkin tyttöystäväni tässä pari päivää sitten.Minä oon aika romuna se onnensa kukkuloilla kun taas pääsee kinttua nostaan ilman mitään selittelyjä.
Tai mieti kuitenkin
Olis voinut nainen sitten puhua mullekin näistä asioista eikä vaan ihmetellä niitä ittekseen tai sitten täällä keskusteluissa. Tällanen tulee vastaan selaimen historiassa kun yrität selvitellä sertifikaattiongelmaa ja tottakai siitä sitten sota syntyy. Kannattaa hakea omaa asuntoa selän takana jne niin tulee varmasti sopuisa ero.