Olemme olleet naimisissa parisenkymmentä vuotta.Kaksi jo melkein aikuista lasta,molemmat opiskelemassa.
Parisen vuotta sitten vaimoni aloitti suhteen sinkku mieheen ja rakastuivat.Seksillä tietysti suhde alkoi ja voimistui ajan kanssa tunnepuolelle.He tapasivat pari kolme kertaa viikossa ja kävivät risteilyillä jne yhdessä.Jälkeenpäin vaimoni on kertonut halunneessa että saisin tietää heidän suhteestaan ja lopettavani liiton suutuspäissäni.
Sain kuulla heidän suhteestaan mutta en aluksi edes uskonut moista vaimostani.Kun sitten viikkojen päästä sain tietää lisää niin pakkohan se oli uskoa.
Shokki oli musertava.En olisi millään halunnut luopua vaimostani ja yhden päivän keskustelujen ja riitojen jälkeen sain hänet lupaamaan jättämään salarakkaansa ja yrittämään pelastaa liittomme.En tiedä rakastanko häntä vai oliko kyseessä vain luopumisen tuska.
Hän on sen jälkeen jäännyt kiinni kolmesti yhteyksistään salarakkaaseensa.Ovat tavanneet ja viestejä vaihdellaan useita päivittäin.Mistä minä tiedän kuinka usein ovat todella tavanneet ja mitä tehneet.
Vaimoni on ollut hyvin itkuinen ja kotona ilmapiiri on raskas.Täytyy varoa mitä sanoo ettei pahoita toisen mieltä.
Kaiken huipuksi vaimolleni tärkeä seksielämä on kuihtunut täysin.Vaikka tästä kiinni jäämisestä on kulunut parisen kuukautta en pysty koskemaan vaimooni ja hänen yrityksensä rakasteluun kaatuvat minun inhooni.
En nyt sitten oikein tiedä mikä olisi paras ratkaisu.Vaimoni tuntuu odottavan minun kyllästymistäni jatkuviin kiinni jäämisiin.Hän ei uskalla ottaa tulevaisuutta omiin käsiinsä vaan tavallaan haluaa ajautua ratkaisuun ilman omaa aktiivisuutta.
Alan pikkuhiljaa kyllästyä narrin osaani ja nyt kun ensi shokki on ohi haluaisin kenties erilaisen ratkaisun.
Kannattaisiko nyt todella nostaa kissa pöydälle ja aloittaa eroprosessi kun vaimoni ei näemmä pääse irti suhteestaan toiseen mieheen.Minunkin olisi helpompi jäsennellä asiat ja jatkaa puhtaalta pöydältä uutta elämää.Lapsetkin ovat tässä epätietoisuuden ja riitelyn aikana nähneet ja kuulleet kaikenlaista,luulis heillekkin olevan parempi kaksi vanhempaat jotka tulevat jotenkin toimeen vaikka asuvatkin eri osoitteessa.
Parisen vuotta sitten vaimoni aloitti suhteen sinkku mieheen ja rakastuivat.Seksillä tietysti suhde alkoi ja voimistui ajan kanssa tunnepuolelle.He tapasivat pari kolme kertaa viikossa ja kävivät risteilyillä jne yhdessä.Jälkeenpäin vaimoni on kertonut halunneessa että saisin tietää heidän suhteestaan ja lopettavani liiton suutuspäissäni.
Sain kuulla heidän suhteestaan mutta en aluksi edes uskonut moista vaimostani.Kun sitten viikkojen päästä sain tietää lisää niin pakkohan se oli uskoa.
Shokki oli musertava.En olisi millään halunnut luopua vaimostani ja yhden päivän keskustelujen ja riitojen jälkeen sain hänet lupaamaan jättämään salarakkaansa ja yrittämään pelastaa liittomme.En tiedä rakastanko häntä vai oliko kyseessä vain luopumisen tuska.
Hän on sen jälkeen jäännyt kiinni kolmesti yhteyksistään salarakkaaseensa.Ovat tavanneet ja viestejä vaihdellaan useita päivittäin.Mistä minä tiedän kuinka usein ovat todella tavanneet ja mitä tehneet.
Vaimoni on ollut hyvin itkuinen ja kotona ilmapiiri on raskas.Täytyy varoa mitä sanoo ettei pahoita toisen mieltä.
Kaiken huipuksi vaimolleni tärkeä seksielämä on kuihtunut täysin.Vaikka tästä kiinni jäämisestä on kulunut parisen kuukautta en pysty koskemaan vaimooni ja hänen yrityksensä rakasteluun kaatuvat minun inhooni.
En nyt sitten oikein tiedä mikä olisi paras ratkaisu.Vaimoni tuntuu odottavan minun kyllästymistäni jatkuviin kiinni jäämisiin.Hän ei uskalla ottaa tulevaisuutta omiin käsiinsä vaan tavallaan haluaa ajautua ratkaisuun ilman omaa aktiivisuutta.
Alan pikkuhiljaa kyllästyä narrin osaani ja nyt kun ensi shokki on ohi haluaisin kenties erilaisen ratkaisun.
Kannattaisiko nyt todella nostaa kissa pöydälle ja aloittaa eroprosessi kun vaimoni ei näemmä pääse irti suhteestaan toiseen mieheen.Minunkin olisi helpompi jäsennellä asiat ja jatkaa puhtaalta pöydältä uutta elämää.Lapsetkin ovat tässä epätietoisuuden ja riitelyn aikana nähneet ja kuulleet kaikenlaista,luulis heillekkin olevan parempi kaksi vanhempaat jotka tulevat jotenkin toimeen vaikka asuvatkin eri osoitteessa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
näetkö suhteellanne tulevaisuutta? Uskotko pääseväsi inhosi ylitse vai onko se jäänyt tavaksi rankaista vaimoasi suhteesta?
Jos vaimosi tosiaan haluaisi erota muttei vain uskalla, valitettavasti täytynee ääneen todeta ettei mitään taida enää olla pelastettavissa.
Ehdottomasti parempi vaihtoehto kaikille on kaksi hyvin keskenään toimeentulevaa ihmistä eri osoitteissa ja hyvissä väleissä, kuin riitelevät ja kaunaiset saman katon alla.
***
Ainakin aihetta olisi.
Sepäs oli järkevä vastaus. Ketä aioit ehdottaa?
***
Harmi kun asia on sinun kohdalla paljastunut. Jos suhteesi vaimoon muuten pelaa, eli kaveruus ja yhteispeli on kunnossa, niin mitä noista häntäheikeistä välittää. Aikansa panevat ja pitävät vaimon tyytyväisenä so what.
Enkä haluaisi että minua loukattaisiin näin paljon. En ikinä voisi luotaa vaimooni jos näin tekisi ja en ikinä unohtaisi.
Kyselyjen mukaan enemmistössä avioliittoja jompi kumpi pettää, siis se on reaaliteetti. Väitän että 90% matkahommissa olevista ukoista pettää (seurannut alaa). Elämä on vain tätä, so what.
Kun miehet pettää puolisoaan ne tekee sen tyydyttääkseen juuri sen hetkiset seksuaaliset tarpeensa ja voivat panokumppaninsa unohtaa saman tien.
Nainen on jo pitkään ollut tyytymätön liittoonsa ja sopivan tilaisuuden tullen ottaa itselleen sivusuhteen joka vastaa hänen tarpeitaan pitkällä aikavälillä.Kenties tarkoituksenaan erota kun aika on kypsä.
Avioero on iso asia ja siihen liittyy aina myös tuomitsevia mielipiteitä ja epäonnistumisen tunneeta.Ystävät ja tuttavat reagoivat kukin omalla tavallaan ja heillä on siihen oikeus.Kaikkein syvimmät syyt eroon tietävät vain asianomaiset itse ja he sen päätöksen tekevät.
Parasta minun mielestäni olisi rehellisyys ennenkaikkea itseä kohtaan ja tunnustaa asiat omassa mielessään sellaisina kuin ne sydämessään kokee ja tehdä sen pohjalta ratkaisunsa.Tässä maassa on paljon onnellisia avioliittoja mutta väittäisin kulisseissa eläviä pareja olevan ainakin samanverran.Meillä kaikilla on vain yksi rajattu elämä ja jos sen pystyy elämään loppuunsa ilman katkeruutta ja sellaisena kuin sen on toivonut olevan niin voidaan sanoa ihmisen olleen onnellinen.
Päätös omasta elämästä on tehtävä niin ,että sen kanssa voi vilpittömästi elää.Kun päätös erosta on kypsynyt niin kaikki siihen liittyvä hoituu kyllä,oli sitten kyse lapsista tai omaisuudesta.Päätös antaa uuden suunnan elämälle johon edelleen liittyvät tuleva exä ja lapset.
Minulla sama tilanne paitsi mieheni pettää minua. Tietääkseni yhden kerran yöpynyt naisensa luona,mutta nyt tulossa pikkujoulu-risteily työporukalle johon tämä nainenkin kuuluu. Ja sinnehän on kuulemma mentävä. Minun mieheni taas on hirveän äksy ja ilkeä minulle. Tämä on toivotonta aion hakea eroa en taida jaksaa. Onnea sinulle.
Vaimo vaihtoon. Kukaan ei siitä tule onnelliseksi jos asiat ovat menneet siihen että toinen inhoaa ja toinen haluaa. Se on kidustusta kummallekin jos ei todella halua ja toisen on ymmärrettävä että ei voi loukata toista tällä tavalla. Onko vaimosi saamaton vai pelköölö että se uusi ei haluakaan häntä muuksi kuin seksikaveriksi. Kuka tietää. Jokaisen on omat jälkensä siivottava ja sinun on ehdottomasti vaidettava vaimoa. Good luck.
"Alan pikkuhiljaa kyllästyä narrin osaani ja nyt kun ensi shokki on ohi haluaisin kenties erilaisen ratkaisun."
Tuossahan tuon olet todennut. Ei se elämä eroon pääty vaikka siltä tuntuu. Joskus vaihtoehdot ovat vähissä mutta minä eroaisin sinun asemassa. Älä vaan ala etsimään syyllisiä tapahtuneeseen, se on hölmöintä tässä vaiheessa.
Eiköhän vaimosi ole valintansa tehnyt, ei kylläkään aikuismaisesti.
Tsemppiä sulle....kyllä sinä selviät.
kyllä mä jos mun avovaimo jää kerrankin kiini pettämisestä en voi antaa anteeksi enkä edes haluis yrittää vaikka olis lapsiakin(meil on 1)kyllä mä eroisin heti koska jos kerran pettää pettää toisenkin kerran.naiset on katalampia kuin miehet.mut tsemii sulle ja toivottavasti teet oikein et on itelläs loppu peleis parempi olla.
siitä kärsii vain lapsi.
on myös pettäjän teko.
on kuin venho tyynessä vedessä,ei siitä jälkeä jää.!
Tuo nainen tietoisesti ja harkiten on ja jatkuvasti rikkoo kaikista kalleinta lupausta teidän yhteisellä taipaleella.
Voi kuvitella miten se sattuu sinuun, mutta nyt sinun on annettava naisen mennä omia teitään. Ole kuitenkin varma että pidät puolesi mitä tulee kodin pitämiseen. (jos pystyt ja haluat siinä vielä asua)
Olisi vain reilua jos kodin rikkojapuoli joutuisi ainakin taloudellisesti maksamaan kieroudestaan. Tunnepuoltahan rahalla ei voi korvata.
Kyllä sinun täytyy kohdata totuus ja punnita eri vaihtoehtoja rauhassa.Parasta olisi jos voisitte asua hetken erillään,viikon pari.Saisitte molemmat itsenäisesti päättää tulevaisuudestanne ilman toisen luomaa painostuksen tunnetta.Tottahan toki yhteyttä voi pitää ja kyllä se vaimo kertoo miten teevetesi keität ettei pala pohjaan.Vaarana on tietysti vaimon käytös,jos tapaakin jatkuvasti salarakastaan vaikka pitäisi olla mietintäaika.Sille sinä et voi sitten mitään.
Mielestäni teiltä molemmilta puuttuu rohkeutta katsoa eteenpäin.Olette pitkän liittonne aikana tottuneet tiettyihin kaavoihin ja varsinkin mies on usein tyytyväinen ja uskoo vaimonkin olevan jollei ole eripuraa ja riitelyä.Siitä se miehen shokki tuleekin,luulee kaiken olevan ok vaikka kaikki muut ovat eri mieltä.
Eroa pidetään epäonnistumisen merkkinä.Minun mielestäni se on mahdollisuus kasvuun.Jos ja kun päätätte erota niin tehkää se kunnolla.Siitä vaiheesta kun päätös on tehty asiat etenee omalla painollaan ja molemmilla riittää puuhaa ja mielenkiintoa järjestää itselleen oma uusi elämä.
Lasten asemaa erossa korostetaan joskus liikaakin.Teilläkin jo isot ja varmasti ymmärtäväiset lapset.Istutte rauhassa kaikki saman pöydän ääreen ja aikuiset kertovat yhdessä missä mennään ja mikä on lasten asema uudessa järjestelyssä.Lapset saavat olla kiukkuisia ja sanoa omat mielipiteensä ja esittää mielipiteensä ja halunsa.Puhumalla asiat selviää.Ei äiti tai isä mihinkään katoa vaikka asuvatkin eri osoitteissa.Parempi lapselle on vanhempien laihempikin sopu kuin perheessä vallitseva jännittyneisyyden tila.Ei lapset tyhmiä ole ja vaistoavat helposti tällaiset asiat.
Syitä eroon on varmasti monia eikä vaimosi salasuhde ole kuin se asian laukaiseva tekijä.Yleensähän petetty kuulee suhteesta ns viimeisenä ja hänelle tulee häpeän tunne.Kaikki muut tietävät ja naureskelevat selkäni takana,totta sekin,sen kanssa on joko elettävä tai näytettävä oma mielipiteensä ja jos se on ero niin sitten erotaan eikä jahkailla.
Lohdutuksena voin sanoa.Katso ympärillesi ja huomaat tuntevasi paljon pareja jotka ovat eronneet ja löytäneet uuden rakkaan vierellensä tai seikkailevat sinkkuna mutta kaikki suurinpiirtein hengissä.Lapsetkin voivat hyvin ja elämä jatkuu.
Menneisyys on historiaa mihin emme voi vaikuttaa,tulevaisuutta voimme ainakin yrittää muokata.
Minä eroaisin pitkän kaavan kautta..
Jos teillä sinulla on omaisuutta enemmän kuin vaimolla alkaisin heti toimenpiteisiin..
Kun vaimo tekee väärin ja vain odottaa että lopulta se iso kakkupala vaan kellahtaa hänelle. Ilman noita pettäjän kuormia. Tekisin asiat selväksi itselleni.
maailmahan on täynnä muitakin ihmisiä. Ala matkustella sinäkin. Ole viikonloput poissa ja tule takaisin yllättäen.
Voi ollakin että yllätyksesi laittaa pallon pyörimään sitten lopulta niin päin että tajuaa erota.
Vaikka tulisit tulokseen että annat anteeksi, siltikin pieni erillään asuminen tekee vain hyvää..
epävarmuus tulevasta kun kummasti asettaa sinut samalle kiinnostavuus asteelle kuin tämän nykyisen
rakastajan..
Kun on omassa taskussa vähän enemmän painoa on helpompi ratkaisuistakin sitten puhua.
Loppujen lopuksi eroahan voi pitkittää vaikka 2 vuodella asumalla erillään.
Jätä vaimolle lappu pöydälle, että olet HIV-testissä ja mene heti testiin. Kannattaa tsekata kaikki mahdolliset taudit samalla. Häntäheikithän kantavat monenlaisia pöpöjä oireettomina mukanaan.
Melkein kuin omaa tekstiä lukisi. Alkuun kanssa yritin uskotella ettei ole totta tai ainakin olisi päättynyt jo. Kuvittelin rakastavani ja muuta. Lopulta kyllästyin ja laitoin eropaperit vetämään. Kesti aika kauan hyväksyä, että tämä on nyt tässä. Heti muuttopäivänä helpotti ja hoksasin, että turhaan tilannetta pitkitin.
ainoa ja oikea tapa minun mielestäni on erota jos itseltä siltä tuntuu ja mitä nopeammin sen parempi.
Vaimosi ei piittaa sinusta tippaakaan kun ei malta olla ilman salarakastaan.
Vaimosi ei ilmeisesti halua olla se, joka hakee eroa tai pelkää että salarakas menettää mielenkiintonsa kun hän yllättäen onkin vapaa..se kun on paljon mahdollista. Usein eronhakijaa sanotaan syyliseksi puoleksi..vaikka harvoin syy on yksin kummassakaan..poikkeuksiakin on kannattaa jo lasten takiakin hoitaa asia nopeasti ja siististi..ilman turhia riitoja..niitä kun tulee se pakollien määrä vaikka toinen ei osaisi edes riidellä..usein kuulee että lapset sanovat vanhemmilleen että teidän olisi pitännyt erota jo aikaa sitten ..miksi siis pitkittää jos lapsetki ovat jo omillaan..ei inho katoa jos tunteet ovat päässeet sille tasolle..loppu mikä loppu..hoitakaa ero loppuun