Minun ongelmani on, etten osaa ilmaista tunteitani. Olen ollut jo vuosia sinkku ja kaipaisin jo suhdetta. Nyt tapasin mukavan miehen, johon olen ihastunut. Ihastuminen on molemminpuolista, mutta en osaa omaa ihastumistani ilmaista muuten kuin vastaamalla hänen aloitteesta tuleviin hellyydenosoituksiin. Ääneen en osaa sanoa mitään. Pelkkä ajatuskin jostakin lepertelystä saa minut tuntemaan itseni idiootiksi.Vaivaannun myös hänen kehumisistaan. Ne ahdistavat, koska en osaa itse sanoa mitään. Nyt olenkin alkanut epäillä omaa ihastumistani. No asiassa kyllä epäilyttää suuri ikäero, mutta toisaalta olen edellisissäkin suhteissa pitänyt sanoja vain tyhjänä puheena ja että tunteet ilmaistaan teoilla, jos ne on tosia, eikä millään lässytyksellä. Mutta tämä suhde ei tule etenemään jos en löydä tapaa kertoa tunteistani, koska etäisyyttä on satoja kilometrejä ja yhteyttä voi pitää vain puhelimessa, tekstiviesteillä ja sähköpostitse.
Miten ihmeessä voisin ilmaista itseäni romanttisesti?
Miten ihmeessä voisin ilmaista itseäni romanttisesti?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä olen aina sanonut,että on lällyn näköistä,kun lehdestä katsoo hääkuvia ja miehetki on ihan suu maireana ja ollaan niin pehmoja, mutta sitten se romantiikka loppuu kuin kanan lento.Nähdäänhän se näillä avioliittopalstoilla ongelmina. Turha sinun on romantisoida turhia,sanot vaan niinku asia on,eli ettet oikein ole lepertelijätyyppiä mutta olet kyllä aika mukava tyyppi ja sun kanssas olis mukava elää onnellisena elämä loppuun ja PISTE.
mä voin lainaa mun miestä seki opetti mut tunteelliseks ja romanttiseks kyl mä voin sitä lainaa
Marry me !
Sinä olet mitä olet, Rakastettava.
Ajattelit, kirjoitit ja kysyit; siksi Sinä olet
romanttisten haaveideni kohde. Taj Mahalia en rakentanut, mutta Sinut sinne mielelläni veisin, puistonpenkille istumaan...
Ihan totta on että jossain vaiheessa teot eivät yksin riitä. mutta eihän se tarkoita että joutuisit päivittäin lörpöttelemään ja lässyttämään puhelimessa. olet ehkä niin epävarma itsestäsi että pelkäät mitä mies vastaa, mutta usko pois todennäköisesti saat vain itsellesi mahtavaa mielihyvää kun uskallat tunnustaa mitä tunnet.
rakkauteen kuuluu hellät sanatkin,eihän toinen voi tietää rakastatko sinä.mies haluaa kuulla hellyttäviä sanoja,niin kuin koskettelua samalla kertaa.silloin kun olette yhdessä,laita romanttinen illallinen.sie voit lähettää rakastavan tekstarin,kokeile kyllä sie osaat.
Epälörpölle: selkeästi osaat ilmaista itseäsi ja analysoit itseäsi. Meillä jokaisella on oma tapansa puhua, kertoa ja ilmaista. Äänensävykin kertoo paljon. Ota vastaan ihastuksesi kehut ja puheet: opettele nauttimaan niistä ja hyväksymään ne.
Joku kehotti sanomaan, ettet pysty vastaavaan (ainakaan vielä). Minusta se oli hyvä neuvo. Kerro, ettet ole lepertelijä ja sinun on vaikeaa ilmaista tiettyjä asioita. Mutta että tahtoa sinulla on (eikö?). Moni asia tulee tutuksi opettelun myötä.
Tunteista ja välittämisestä kertoo esimerkiksi se, että kyselet miten ihastuksesi päivä meni, miltä tuntuu päivän päätteeksi, mitä mieltä on jostain ajankohtaisesta tai mikä teitä molempia kiinnostaakaan tai vaikkei hänen harrastuksensa kiinnostaisikaan, mutta osoittamalla mielenkiintoa sitä kohtaan, kerrot välittämisestä. Ei tarvitse leperrellä, mutta välittämistä se on ja halua kuulua toisen elämään.
Kuulostanpa isovanhempimaiselta, mutta arkisista asioista se suhde lopulta rakentuu.
totta puhut....arkisista asioista se suhde rakentuu....eikä se ole häpeä sanoa mitä tuntee...jokapäiväisiä asioita ,tunteita
no...jokainen kait erottaa " lepertelyn" joka ei tarkoita mitään.......
hei onhan se totta, että pienet teot merkitsevät enemmän kuin suuret sanat...mutta kyllä sanojakin tarvitaan eikä sen tarvii olla mitään lepertelyä tai lässytystä, jos jotain kivaa tai ihanaa toiselle sanoo. sitten sanot että sun on vaikea ottaa vastaan hyviä asioita/kehuja, joita sulle sanotaan...missä vika? kyllä sun vaan on parempi kertoa millanen olet ja myös se, että hänen kohdallaan yrität "parantaa tapojasi" (jos todella hänestä välität), mutta sehän ei tietystikään tapahdu yhdessä yössä! Siis pienin askelin onneen...osaat kyllä kunhan vaan rohkaiset mielesi ja kerrot sen mitä HÄN sinulle merkitsee
Tuo kuulostaan ihan minun elämältäni. Siis minäkin juuri tavannut miehen ja meilläkin aikalailla ikäeroa jne. sekä välimatkaa. Tapailemme kyllä lähes viikottain. Joka tapauksessa, minulla on ihan sama ongelma. Ymmärrän kyllä osittain oman kyvyttömyyteni ilmaista tunteitani, mutta nyt on alkanut pelottaa, että entä jos hän jättää minut sen takia. Se olisi aika kova paukku. Haluaisin kuitenkin antaa hänelle kaikkeni, mutta jotenkin ne sanat jumittuvat kurkkuuni ja teot jäävät ajatusten tasolle.
Olen myös samaa mieltä kanssasi, että teot kertovat enemmän, sanat on niin helppo sanoa vaikkei niitä tarkottaisikaan. Haluan olla erilainen, haluan oppia ilmaisemaan tunteitani ja olen kertonutkin sen hänelle. Nyt vain minua hieman epäilyttää jaksaako hän odottaa tuota muutosta minusta tai entä jos en muutu tarpeeksi. Olen päättänyt kuitenkin tarttua härkää sarvista ja yrittää vain toimia. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ymmärrän että hänelläkin on oikeus kuulla olevansa rakastettu ja oikeus tulla kosketetuksi.
Tiesin toki jo ennen suhteeseen ryhtymistä, että kyseessä oli romanttinen mies, mutta osittain se ehkä tuli yllätyksenä. Hassua tässä on juuri se, että nyt hän on sillä tavalla naisen roolissa, että kysyy miksi nainen (eli minä) "ei puhu eikä pussaa". No ihmiset ovat niin erilaisia. Olen myös ymmärtänyt, että näin oli kenties tapahduttava, että kohtaan tuollaisen miehen, jonka kanssa joudun kohtamaan omat solmukohtani. On sitten oma asiani haluanko oppia vai kääntää selkäni.
Tsemppiä sinulle, niinkuin minullekin :)