Kerronpa tässä yhden sinkkunaisen tarinan: Mä asun keskisuuressa kaupungissa etelä-Suomessa. Työ oli mulle kauan elämäntäyte joka vei kaiken ajan johtuen siitä, että mä tykkäsin työstäni. Siinä hurmoksessa sitä ei osannut ajatella, että koittaa vielä se päivä, että tämäkin mamma vanhenee ja vauhti hidastuu. Nyt sitten on tullut se vaihe elämässä joskin vapaaehtoisesti vähensin töitä ja päätin antaa aikaa itselleni. Mutta mutta...tässä sitä nyt kärvistellään yksinään, plääh... Kaverit ovat nykyisin perheellisiä ja luonnollisesti tuo perhe nyt sitten on se ykkösasia. On myös sellaisia kavereita jotka seurustelevat ja luonnollisesti sekin suhde on ykkösasia elämässä jos hyvin pyyhkii.
Sitten vielä kun mä tavallaan väsyin ainaiseen menoon (tarkoitan noista töistä johtuviin) niin nyt mä nautin kun saan olla kotona. Siinä vaan on se huono puoli, että täältä neljän seinän sisästä kun ei kukaan tule hakemaan eikä pyytämään mihinkään;-)
Nyt mä kysyisinkin teiltä neuvoja/ohjeita mitä voisi tehdä ettei täysin erakoituisi. Ravintoloissa mä en jaksa käydä, se vaan jotenkin ei huvita, sitä on tullut aikoinaan tarpeeksi tehtyä. Shoppailu musta on kivaa, mutta eipä siellä nyt kummoisia kontakteja luoda kun eihän kaupoissa sovituskopit ole kahden yht´aikaisesti käytettäviä;-) Liikuntaharrastuksen mä otin nyt "vanhalla" iällä, mutta tietty senkin valitsin sellaisen mikä on vain naisille tarkoitettu. Olen mä tunkenut itseäni eri pelikatsomoihinkin, mutta sielläkin jengi on kaveriporukoissaan, eli taas mä olen yllättänyt itseni olemasta "Liisa Ihmemaassa".
Netin kautta olen tutustunut ihmisiin, ja siihen joukkoon on mahtunut enemmistö mukavia, tavallisia ihmisiä. Mutta - yksi mun mielestä outo piirre niissä tuttavuuksissa on ollut: miehet joihin olen tutustunut ovat olleet toiselta paikkakunnalta. He haluaisivat sitten heti tulla mun kotiini ensitreffeille ja on muutama jopa esittänyt kutsun kotiinsakin. Mä vaan jotenkin en uskalla tuollaiseen mukaan lähteä, nykyään kun niin paljon varoitetaan nettituttavuuksista. Eikä varmaan suotta, täällä kun voi anonyyminä esiintyä niin itsestään voi antaa juuri sellaisen kuvan kuin haluaa.
Nyt jos joku jaksoi tämän mun tekstini lukea loppuun, niin olisin kiitollinen jos saisin vinkkejä siitä mitä mun pitäisi tehdä toisin, mihin mun pitäisi mennä tutustuakseni ihmisiin (kai muitakin paikkoja olis kuin kapakit?).
Ja sitten vielä tähän loppuun kun huomasin noissa toisissa teksteissä, että täällä saattaa olla aika tiukkapipoista ja tosikkoakin porukkaa näitä viestejä lukemassa: Tuo mun nimimerkkini ei ole mitään itserakkautta vaan sille on olemassa "tarina"... Ennen vanhaan puhuttiin ikäneidoista. Ajan myötä heitä alettiin puhuttelemana vanhoiksipiioiksi. Niinpä kun kerran esittelin itseni eräälle henkilölle vanhaksipiiaksi hän totesi "Voi neiti hyvä, ette te ole vanhapiika, tehän olette Löytämätön aarre". Ja jos tässä rehellisiä ollana, niin kyllähän tuo korvassa paremmalta kuulostaa;-)
Sitten vielä kun mä tavallaan väsyin ainaiseen menoon (tarkoitan noista töistä johtuviin) niin nyt mä nautin kun saan olla kotona. Siinä vaan on se huono puoli, että täältä neljän seinän sisästä kun ei kukaan tule hakemaan eikä pyytämään mihinkään;-)
Nyt mä kysyisinkin teiltä neuvoja/ohjeita mitä voisi tehdä ettei täysin erakoituisi. Ravintoloissa mä en jaksa käydä, se vaan jotenkin ei huvita, sitä on tullut aikoinaan tarpeeksi tehtyä. Shoppailu musta on kivaa, mutta eipä siellä nyt kummoisia kontakteja luoda kun eihän kaupoissa sovituskopit ole kahden yht´aikaisesti käytettäviä;-) Liikuntaharrastuksen mä otin nyt "vanhalla" iällä, mutta tietty senkin valitsin sellaisen mikä on vain naisille tarkoitettu. Olen mä tunkenut itseäni eri pelikatsomoihinkin, mutta sielläkin jengi on kaveriporukoissaan, eli taas mä olen yllättänyt itseni olemasta "Liisa Ihmemaassa".
Netin kautta olen tutustunut ihmisiin, ja siihen joukkoon on mahtunut enemmistö mukavia, tavallisia ihmisiä. Mutta - yksi mun mielestä outo piirre niissä tuttavuuksissa on ollut: miehet joihin olen tutustunut ovat olleet toiselta paikkakunnalta. He haluaisivat sitten heti tulla mun kotiini ensitreffeille ja on muutama jopa esittänyt kutsun kotiinsakin. Mä vaan jotenkin en uskalla tuollaiseen mukaan lähteä, nykyään kun niin paljon varoitetaan nettituttavuuksista. Eikä varmaan suotta, täällä kun voi anonyyminä esiintyä niin itsestään voi antaa juuri sellaisen kuvan kuin haluaa.
Nyt jos joku jaksoi tämän mun tekstini lukea loppuun, niin olisin kiitollinen jos saisin vinkkejä siitä mitä mun pitäisi tehdä toisin, mihin mun pitäisi mennä tutustuakseni ihmisiin (kai muitakin paikkoja olis kuin kapakit?).
Ja sitten vielä tähän loppuun kun huomasin noissa toisissa teksteissä, että täällä saattaa olla aika tiukkapipoista ja tosikkoakin porukkaa näitä viestejä lukemassa: Tuo mun nimimerkkini ei ole mitään itserakkautta vaan sille on olemassa "tarina"... Ennen vanhaan puhuttiin ikäneidoista. Ajan myötä heitä alettiin puhuttelemana vanhoiksipiioiksi. Niinpä kun kerran esittelin itseni eräälle henkilölle vanhaksipiiaksi hän totesi "Voi neiti hyvä, ette te ole vanhapiika, tehän olette Löytämätön aarre". Ja jos tässä rehellisiä ollana, niin kyllähän tuo korvassa paremmalta kuulostaa;-)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerrankin joku älykäs kirjoittaa tännekin!
Oletpa todellakin aika erikoinen ( ei huorausta, ei piilottelua, ei "minulla täytyy olla mies joka on hyvä silloin kun ei hakkaa" jne jne)
Mutta nyt kysymykseesi mistä tavata muita saman arvon omistavia. Et kerro minkä alan ammattilainen olet,mutta:
- voisitko kenties ottaa alaasi liittyviä kursseja, aivan omaksi iloksesi. Siellähän tapaa uusia tuttavuuksia.
- alappa käymään eri kirkoissa tutustumiskäynneillä sunnuntaisin, saat huomata että nykyisin toimintaan liittyy paljon ,paljon muutakin kuin sunnuntainen Jumalanpalvelus. Yleensä sinne osallistuu hiukan korkeamman älykkyysosamäärän omistavia ihmisiä.
-liity soutu-, hiihto-,pallopeli-, valokuvaus-, suunnistus-, taidemaalaus, -veisto -,musiikin harrastajien-, vieraskieli-,kokkaajien-, seuramatkojen- (EI EI Tallinan juopporyhmiin!!!), mihintahaansa ryhmään.
On totta ettei "Löytämätöntä aarretta" kukaan keksi neljän seinän sisältä. Sinun täytyy tulla ulos sieltä kertomaan etttä sinunlaisiakin ihmisiä on olemassa.
Hei, kiitos kivasta viestistäsi. Mä olen nyt muutaman kerran käynyt eri luentotilaisuuksissa joita on järjestetty kaupunkimme kirjastossa. Ne ovat olleet aika kivoja tilaisuuksia, siellä on kehkeytynyt keskustelua tilaisuuden puitteissa ja sen jälkeen. Mutta usko tai älä, mun tuurillani mä olen ollut ainoa sinkku siellä!!! Mutta enhän mä periksi anna, tarpeeksi kauan kun siellä käyn niin kyllä sinne joku muukin "orpo piru" eksyy.
Tuo matkailujuttu on kyllä hyvä, kiitos vaan siitä vinkistä. Mun työni liittyy matkailuun, joten sitä on tullut jo koettua.
Tuo pitkähkö lista jonka annoit, siitä ilahduin myös. Siinä oli sellaisia asioita joita en ole tullut edes ajatelleeksi.
Olen joskus ajatellut, että jos asuisi esim. pk-seudulla, niin siellä varmaan olisi vaihtoehtoja ja toimintaa jokaiseen makuun ja lähtöön. Pienemmän paikkakunnan miinuksia on juuri tuo tarjonnan puute, mutta kyllä meillä täällä aina jotakin on, ei sentään aivan eristäytyneitä olla.
Kun vaan vielä jostain löytäisi sen virta-avaimen tai -kammen millä itseensä saisi puhtia. Joskus tekisi mieli hakata päätä kunnolla seinään kun on tällainen saamaton nahjus;-)
Oleellinen kysymys ei mielestäni ole se missä voisit
tavata mielenkiintoisen, sinua kiinnostavan miehen
vaan se missä paikassa uskallat itsekin olla niin
rohkea että lähestyisit tuntematonta miestä.
Naisella on mielestäni koodi: lupa lähestyä
miestä kaikkialla, koska naisten tekemät
aloitteet ovat kuitenkin paljon harvinaisempia.
Itse opiskelen Saksaa iltaisin ja ilahduin kovasti
kun tässä muutama viikko sitten tuiki tuntematon
nainen tuli kahvilassa viereeni juttelemaan ja
kyselemään että: moi, mitäs kieltä sä opiskelet,
siitä se juttu lähti sitten mukavasti omalla
painollansa luistamaan.
Kyllä mulla rohekutta riittää, olen hyvin avoin ihminen. En oikein osaa vierastaa ketään, antaudun juttuun hyvin helposti ventovieraiden kanssa. Eli "ongelma" on se kun en keksi mihin menisin ja mistä sen mielenkiintoisen ihmisen löytäisin. Mutta - ei tämä mulle mikään big problem ole, kunhan kerroin täällä pätkän omasta elämästäni. Ihan kiva jos se saa juttua aikaan ja jos joitakin vinkkejä tulee, kiitollisuudella vastaan otan.