Vuosikausia takaperin mieheni ja minun alkutaipale oli melko rankka.Psyykkisesti minä olin vahva,mieheni ei.Hänen edellinen liittonsa oli psyykkisesti ja joskus myös fyysisestikin väkivaltainen,vaimonsa tarttui kättä pitempään kun hermostui.Mieheni ei koskan lyönyt exäänsä.
Silloin kun aloimme olla yhdessä mieheni kanssa hän oli aiva jumissa psyykkisesti,ja oman vahvuuteni ansioista hän löysi oman vahvuutensa(ainakin osittain) takaisin.
No,tokihan tuli sitten suvantovaihettakin...Mieheni alkoi käyttäytyä minua kohtaan aggressiivisesti,se alkoi fyysisesti.Ei mitään pahempaa koskaan sattunut,"vain" kahdesti tuuppasi ja tukisti.
sanoin silloin hänelle että en ala sellaisen kanssa olemaan joka tekee tuollaista.Hatuksi siihen lisäsin vielä että entäpäs jos annankin takaisin??? Hän meni siitä hämilleen...mutta pitihän hänen aikojen päästä kokeilla kepillä jäätä pari kertaa..ja minä annoin takaisin niin että tuntui.
Väärinhän sekin oli minun puoleltani mutta siihen loppui läpsiminen sun muut.Mies meni lyömätön-linja ryhmään ja varmasti sieltä tarttui jotain mukaan.
Nyt meillä ei kosketa enää toisiimme riidan aikana,vaan asiat selvitetään puhumalla tai huutamalla.
Pyrimme myös välttämään toistemme haukkumista,yleensä se onnistuu,mutta aina ei.Mutta parempi kuitenkin kun osataan olla nostamatta kättä toisiamme vastaan.Kerran kuussa riidellään railakkaasti kun olemme kahden,ja sitten on taas ihan kivaa.Tosin osaamme kahdenkeskiset ajat toki muuhunkin käyttää kuin vain riitelemiseen ;-)
Särmät on melkosen hyvin hiottu meidän 10-vuoden liiton aikana. :-)
Aina ei arki ole välttämättä mitenkän erityisen kivaa,muttei sen tarttekaan olla.Arki maistuu kuiteskin elämältä ja meidän perhe voi ihan hyvin.
Silloin kun aloimme olla yhdessä mieheni kanssa hän oli aiva jumissa psyykkisesti,ja oman vahvuuteni ansioista hän löysi oman vahvuutensa(ainakin osittain) takaisin.
No,tokihan tuli sitten suvantovaihettakin...Mieheni alkoi käyttäytyä minua kohtaan aggressiivisesti,se alkoi fyysisesti.Ei mitään pahempaa koskaan sattunut,"vain" kahdesti tuuppasi ja tukisti.
sanoin silloin hänelle että en ala sellaisen kanssa olemaan joka tekee tuollaista.Hatuksi siihen lisäsin vielä että entäpäs jos annankin takaisin??? Hän meni siitä hämilleen...mutta pitihän hänen aikojen päästä kokeilla kepillä jäätä pari kertaa..ja minä annoin takaisin niin että tuntui.
Väärinhän sekin oli minun puoleltani mutta siihen loppui läpsiminen sun muut.Mies meni lyömätön-linja ryhmään ja varmasti sieltä tarttui jotain mukaan.
Nyt meillä ei kosketa enää toisiimme riidan aikana,vaan asiat selvitetään puhumalla tai huutamalla.
Pyrimme myös välttämään toistemme haukkumista,yleensä se onnistuu,mutta aina ei.Mutta parempi kuitenkin kun osataan olla nostamatta kättä toisiamme vastaan.Kerran kuussa riidellään railakkaasti kun olemme kahden,ja sitten on taas ihan kivaa.Tosin osaamme kahdenkeskiset ajat toki muuhunkin käyttää kuin vain riitelemiseen ;-)
Särmät on melkosen hyvin hiottu meidän 10-vuoden liiton aikana. :-)
Aina ei arki ole välttämättä mitenkän erityisen kivaa,muttei sen tarttekaan olla.Arki maistuu kuiteskin elämältä ja meidän perhe voi ihan hyvin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.