Mitä on mielestäsi suvaitsevaisuus?

äläkä tuomitse tai edes epäile. Sitä on suvaitsevaisuus.

Itseä kohtaan voi olla suvaitsevainen antamalla itselleen asioita anteeksi ja olematta liian ankara itselleen.

muille ihmisille, itselleni en niinkään. Muille sallin kyllä paljonkin kaikkea, mutta itseäni kohtaan tulee oltua turhankin kriittinen välillä.

se voisi olla. Suvaitsevaisuus ymmärtää miksi. Suvaitsevaisuus hyväksyy. Suvaitsevaisuus ei tuomitse. Suvaitsevaisuus suvaitsee myös suvaitsemattomuuden. Suvaitsevaisuus antaa anteeksi.

Suvaitsematon= ei hyväksy jotain asiaa.
Kaikki normaalin oikeustajun omaavat ovat jossain määrin suvaitsemattomia. Minäkin olen, en esim suvaitse pedofiilejä.
Alhaalla juuri vastasin etten alkaisi seurusteleen alkoholistin, narkin tai peliongelmaisen kanssa, ja minut voitaisiin taas luokitella suvaitsemattomaksi. Mutta itse en pidä itseäni tuossa asiassa suvaitsemattomana niin kuin tuo sana antaa ymmärtää.
He saavat tehdä noita mun puolestani muttei minun tarvitse niitä katsella ja kestää ongelmia.

Itse pidän itseäni kohtuullisen suvaitsevaisena.

Uskoisin olevani kohtuullisen suvaitsevainen sekä itseäni että muita kohtaan. Mutta kohtuus kaikessa. Joskus se, mitä suvaitsevaisuudeksi kutsutaan, on vain naamiopukuista välinpitämättömyyttä. Suvaitsevaisuuden nimissä ei tule ihan kaikkea sietää, siinä pelissä heikkoimmat tulevat helposti tallatuiksi.

että kaikki tähän vastaamatta jättävät rekatut ovat suvaitsemattomia tai vieläkin pahempaa, väkivaltaa ja voimaa ihannoivia *FASISTEJA*

Nykyisin suvaitaan liikaa asioita.

Kaikenlainen moraalittomuus ja selkärangattomuus on saanut jalansijaa liian suvaitsemisen ansiosta. Tulisipa 70-luvun roti takaisin Suomeen.

Suvaitsevaisuutta käytetään lyömäaseena kun pitäisi muka sietää kaikkea epänormaaliutta, sotkemista ja häiriökäyttäytymistä. Heti jos et siedä jotain olet suvaitsematon.

Kuten jo arvaattekin, olen ankara ihminen. Olen ankara myös itselleni, vaadin tiettyjä tuloksia tietyissä asioissa tietyllä aikataululla. Koska olen itselleni tiukka, myös usein saavutan nämä asiat ja ne tuottavat minulle mielihyvää.

Eli en ole suvaitsevainen.

erilaisuuden hyväksymistä ja kunnioittamista.

Suvaitsevaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pahat ja moraalittomat teot pitäisi hyväksyä.

Itse olen mielestäni erittäin suvaitsevainen, toisinaan liian ankara itseä kohtaan.

tai mistä asiasta on kyse. Suvaitsen oikein hyvin sen, että ihmiset ovat eri mieltä asioista kuin minä. Ihmiset ovat erilaisia. Toisaalta, tuskin suvaitsisin parisuhteessa miestä, jolla olisi aivan eri arvot, tavoitteet ja mielipiteet elämässä kuin mulla. Sen sijaan parisuhteen ulkopuolella semmoinen ihminen voisi olla jopa hyvä ystävä. Siksi mielestäni onkin erinomaisen tärkeää tietää miehestä nuo asiat ennen kuin mitään parisuhdetta on edes olemassa. Siinä säästyy suvaitsemattomuuden "taakalta" sekä antaa paremmat mahdollisuudet suhteen kehkeytymiselle.

Livessä on ainakin empaattiseksi usein sanottu. Luulisin olevani jokseenkin suvaitsevainen siinä määrin, etten ole ainakaan 1.) rasistinen, 2.) omaa ahdasmielisiä katsantokantoja esim. uskiksiin etc, vaikken itse olekaan uskonnollinen, 3.) elän ja annan elää, eli mua ei koskaan ole jaksanut erityisesti kiinnostaa esimerkiksi naapurieni tulot & autot & elämäntyylit.


En kuitenkaan salli itseäni kohdeltavan huonosti. Netissäkin jos siis esim. kymmenen tyyppiä ankäsee solvaamaan mua ja hölisemään perättömyyksiä palstakäytöksestäni, totta h-vetissä mä suutun sellaisesta. Kai syystä, etten sallisi vastaavaa käytöstä itselleni koskaan.


Yleisellä tasolla jos suvaitsevaisuutta ajattelis, niin se on kenties ennen kaikkea _ymmärrystä_. Kykyä eräällä tavalla hyväksyä toisen ihmisen "toiseus", eriävyys itseen nähden. Se on kenties myös aitoa halua nähdä sitä, mitä on pinnan alla. Lisäksi ehkä kykyä kyseenalaistaa.


Suvaitsevaisuus on musta luonteeltaan aina hyväntahtoista, suvaitsemattomuus ei. Jos ajateltais vaikkapa janaa, jonka toisessa päässä on negatiivisuus & antipatioihin perustuva ajattelu, ja toisessa positiivisuus & luottamus, on suvaitsevaisuus on musta jotain sellaista, mikä on janan viimeksi mainitussa päässä. Elävä & tilannesidonnainen käsite, jokatapauksessa.

on hyväksymistä muut ihmiset semmoisina, kuin he ovat, vaikkei itse itselleen hyväksyisikään tai tekisi samoin. Suvaitsevainen ihminen on avoin kuuntelemaan ja ottamaan selvää esim.toisesta kulttuurista/uskonnosta vaikkei itse ajattelisikaan saatika toimisi niin, mutta toisella maaperällä/alueella kunnioittaa ja noudattaa sääntöjä/tapoja.

Omasta mielestäni olen suvaitsevainen ihminen esim.arkipäivän tilanne; naapurit pitäkööt bileensä, eipä minun perhettäni häiritse. Meillä nukutaan vaikka rumpusoolossa. Naapuri paskattakoon koiraansa kuin lystää, kunhan ei meitsin pihalle paskata. Naapuri hoitaa lapsensa miten lystää, paitsi jos ryhtyy käyttämään fyysistä/psyykkistä väkivaltaa, niin suvaitsevaisuus katoaa sen sileän tien...jne...

Itseäni kohtaan olen aika suvaitsematon tiukkis. Hyväksyn muilla paljon semmoista, joita en itselläni hyväksy.

ryhmiä, vaikka globalisaatio on jo pitkällä. Esimerkkinä rasistit, uusnatsit ja feministit.

Suvaitsevaisuus on sitä, että hyväksyy toisen ihmisen, vaikka tämä on eri mieltä tai tekee asiat toisin kuin itse tekisi...tai tekee virheitä. Suvaitsevaisuus liittyy kykyyn rakastaa.

Eri paikoissa ja tilanteissa voi olla suvaitsevaisuudella rajoja.

Suvaitsemattomuutta ei välttämättä myönnetä tai peitellään asiaa. Mielestäni pitää olla kykyä eritellä syyt. Paljastuu monesti, että ollaankin avoimen vihamielisiä toisia ihmisiä kohtaan! Luulen, että tuommoisilla loppujen lopuksi syyt ovatkin hiukan liian ongelmallisia itselle kohdata. Ei pysty käsittelemään kaikkia asioita itsessä tai ei osaa puhua asioista. Suvaitsematon löytää syyt toisesta ihmisestä, jolle sitten on helppo kääntää selkänsä. Eikä todellisia syitä suvaitsemattomuudelle ehkä löydykään...

Itse olen haavoittunut juuri toisten ihmisten suvaitsemattomuudesta...tunnen itseni hylätyksi. Se on kestämätön tila. Tästä seuraa minulla välinpitämättömäksi heittäytyminen. Kait ulkopuolista negatiivista painetta jollain pitää saada väistää?

Koen suvaitsemattomuuden negatiiviseksi asiaksi... se on kuin henkistä väkivaltaa. Tällä hetkellä koen itseni liian turvattomaksi myöntääkseni olevani suvaitsevainen...olen avoin...en tuomitse. Väkivaltaa ja toisten ihmisten kaltoin kotelua en hyväksy. Tämän uskallaan sanoa ääneen ja pystyn toimimaan asian puolesta.

"mitä on mielestäsi suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus.Oletko itse mielestäsi suvaitsevainen itsellesi ja muille ihmisille? "

Suvaitsevaisuus on ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan, joilla on toisenlaiset arvot kuin itsellä. Yleensä tieto lisää ymmärrystä...

Suvaitsemattomuus taas on ymmärtämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan joilla on erilaiset arvot kuin itsellä.

Sellaisia ihmisiä kohtaan joiden arvot vahingoittaa itseä, ihmiset ovat suvaitsemattomia.

Suvaitsemattomuus voi olla usein tietämättömyyttä ja pelkoa sitä kohtaan mitä ei tunne.

Itse olen suvaitsematon niitä kohtaan joiden uskon vahingoittavan itseäni tai läheisiäni tavalla tai toisella Toisaalta suvaitsevainen olen niitä kohtaa joiden en usko vahingoittavan itseäni tai läheisiäni.

kai kykyä hyväksyä erilaisuutta.

Jos joku hyväksyy minut, niin mäkin oon valmis hyväksyyn sen, jos taas ei, niin mä vitut siitä, se on sen murhe.

Mä luulen, että suvaitsemattomuus on jollakin tavalla meihin ihmisiin sisään rakennettu. Ehkä se on ollut historian aamuhämärissä selviytymistä edistävä ja ominaisuus, joskin samaan aikaan se on saattanut haitata selviytymistä.

Jos joku on erilaista, se voi olla ollut vaarallista, toisaalta poikkeaminen totutusta on saattanut johtaa edistysaskeliin ihmisen kehityksessä.

Suvaitsevaisuus on mielestäni lyhyesti sitä että hyväksyy erilaisuutta kokematta itseään uhatuksi.

Yleisesti ottaen pidän itseäni suht suvaitsevaisena, jokainen eläköön ja olkoon omalla tavallaan kunhan ei satuta ketään tai mitään. Minua ei haittaa jos joku toinen elää elämäänsä eri tavalla kuin minä.

Tuossa toisten satuttamisessa on se vaihe, jossa minusta tulee suvaitsematon. En millään pysty hyväksymään esim naisten silpomisia. Olkoonkin vaikka kuinka eri kulttuuri ja eri ajatusmaailma mutta minä en pysty kuittaamaan tuollaisia asioita vetoamalla siihen että "erilaisuus on rikkautta".

se riippuu ihan mielialasta.
jos päähän ottaa, en katsele ketään hyvällä...hyvällä päällä ollessani olen kaikkien kaveri.
en dumaile etukäteen ihmisiä(paitsi somalit, nistit, dokut..jne loiset). mulle tärkein suvaitsevaisuuden juttu on se, ettei puutu muiden asioihin

on erilaisten asioiden ja henkilöiden sietämistä ja hyväksymistä yleensä ja etenkin oman elämän piirissä.

Suvaitsemattomuus voi paitsi vaikeuttaa rinnakkaiseloa ja aiheuttaa mielipahaa, myös saada aikaan väkivaltaisuutta erilaisten ihmisten välillä.

Olen muita kohtaan suvaitsevainen hyvin pitkälle, ja suvaitsevaisuus on ollut eräänä kantavana voimana kanssakäymisessä muitten ihmisten kanssa. Itseäni kohtaan taas en ole niin suvaitsevainen, välillä tunnen että on paljon parantamisen varaa..

Toisaalta tunnen suvaitsemattomuutta asioita tai henkilöitä kohtaan, jotka aiheuttavat ihan selkeää harmia muille, rikolliset
yms..