Olen alkanut pikkuhiljaa huolestumaan siitä, että ajatusmaailmani on melko synkkä, enkä ole pystynyt löytämään mitään hyvää syytä ylipäätänsä elää. En ole koskaan ollut masentunut, mutta suhtaudun asioihin niin kylmästi, että helposti mietin tälläisiä asioita. Lisäksi olen joutunut myöntämään itselleni, että en ole ilmeisesti koskaan elämäni aika ollut onnellinen.
Eräs ongelma on se, että kouluasiat ei ole sujuneet niinkuin oletin joskus aikoinaan, on jopa mahdollista, että en valmistu koskaan. Työasiat on tosin sujuneet varsin hyvin ja tienaan ihan mukavasti. Nuo kouluun (yliopistoon) liittyvät ongelmat on todella rasittavia, koska tunnen itseni epäonnistujaksi.
Toinen mahdollisesti isohko ongelma on yksinäisyys. Minulla on käytännössä vain pari ihmistä, joita tapaan säännöllisesti ja molemmat on käytännössä perheenjäseniä. Mulla on ollut viimeisen 10v aikana vain yksi hyvä kaveri, mutta nykyään tapaamme harvoin, koska elämme aika erilaista elämää.
No, miten tämä pohdinta sitten sopii sinkkupalstalle? Elämäntyylistäni johtuen olen luonnollisesti ikisinkku, enkä ole ollut koskaan naisten kanssa tekemisissä työelämän kuvioita lukuunottamatta. Itsetuntoni naisiin liittyen on nolla ja lisäksi vihaan monia ominaisuuksia itsessäni. Tästää johtuen en usko että pystyisin tulevaisuudessakaan ottamaan kontaktia naisiin. Parisuhde ei siis tule kysymykseen, kun miettii elämän sisältöä ja yksinäisyyttä.
Kysymys kuuluukin, mistä ikisinkku voi löytää elämäänsä jotain todellista sisältöä. Valtaväestölle perheen perustaminen tuntuu olevan se tärkein asia, mutta meillehän se ei ole vaihtoehto (eikä se edes kiinnosta). Työ ei mun mielestä riitä elämän sisällöksi, tai ei ainakaan palkkatyö.
Eräs ongelma on se, että kouluasiat ei ole sujuneet niinkuin oletin joskus aikoinaan, on jopa mahdollista, että en valmistu koskaan. Työasiat on tosin sujuneet varsin hyvin ja tienaan ihan mukavasti. Nuo kouluun (yliopistoon) liittyvät ongelmat on todella rasittavia, koska tunnen itseni epäonnistujaksi.
Toinen mahdollisesti isohko ongelma on yksinäisyys. Minulla on käytännössä vain pari ihmistä, joita tapaan säännöllisesti ja molemmat on käytännössä perheenjäseniä. Mulla on ollut viimeisen 10v aikana vain yksi hyvä kaveri, mutta nykyään tapaamme harvoin, koska elämme aika erilaista elämää.
No, miten tämä pohdinta sitten sopii sinkkupalstalle? Elämäntyylistäni johtuen olen luonnollisesti ikisinkku, enkä ole ollut koskaan naisten kanssa tekemisissä työelämän kuvioita lukuunottamatta. Itsetuntoni naisiin liittyen on nolla ja lisäksi vihaan monia ominaisuuksia itsessäni. Tästää johtuen en usko että pystyisin tulevaisuudessakaan ottamaan kontaktia naisiin. Parisuhde ei siis tule kysymykseen, kun miettii elämän sisältöä ja yksinäisyyttä.
Kysymys kuuluukin, mistä ikisinkku voi löytää elämäänsä jotain todellista sisältöä. Valtaväestölle perheen perustaminen tuntuu olevan se tärkein asia, mutta meillehän se ei ole vaihtoehto (eikä se edes kiinnosta). Työ ei mun mielestä riitä elämän sisällöksi, tai ei ainakaan palkkatyö.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisin voinut itse kirjoittaa samanlaisen viestin..
Sen verran kumminkin "huonommin" että olen joutunut syömään masennuslääkkeitäkin.
Tässä tilanetta pyöritellyt ja tullut siihen tulokseen että tämä tarkoituksettomuus johtuu siitä, että ei tee sitä mihin on luotu, ei ole löytänyt todellisia kykyjään.
Se jonka elämän tarkoitus ei ole toinen ihminen (avioliitto, perhe), voi saada saman tarkoituksen ja elämyksiä työstään josta oikeasti pitää, harrastuksesta tai kulttuurista (elämyksistä). Näin fiksuja haastaa logoterapia.
Sanoit tärkeitä avainsanoja mm että tunnet itsesi epäonnistujaksi, vihaat monia asioita itsessäsi. Sillä perusteella on hyvin vaikea elää onnellista elämää. Tässä on kaiken pointti.
En usko että voit olla onnellinen ennenkuin olet saanut huonon itsetuntosi kohdalleen, ja sitä kautta löytänyt todelliset voimavarasi.
Helpompi sanoa kuin tehdä.
Mitenkäs se liikuntapuoli? Fyysisessä rasituksessa oppii tuntemaan itseään paremmin myös psyykkisesti, ja endorfiinit tuottaisivat hyvää fiilistä. Auttaa myös opiskelussa.