Moro sinne!
Tuli täsä yön hiljaisina tunteina mieleen et miksihän minä olen aina pelännyt sitoutumista? Suhteet eivät ole kestäneet päivää kauemmin, kaikki läpähtäneet siihen että minä en ole soittanut tai en ole vastannut puhelimeen. EI siinä kyllä mittään haittaa ole, ei kiinnostaisi edes suhteessa oleminen. TUntuisi vain, että tyttökaveri/vaimo olisi vain TIELLÄ koko ajan. Voiko tämäntyyppiselle aivotoiminnalle olla selityksenä se, että olen ollut itsenäinen aina? Työ ei ole minulle "elämä", vaikkakin se vie paljon aikaa.
Ulkonäköä löytyy, 188cm pituutta, kroppa on huippukunnossa, rahaa on, sijoitusasuntoja on 4 ja asun itse paritalossa yksin. Kaikki asiat ovat kunnossa, itsetunto hyvä, eikä naisten saannissa ole mitään ongelmaa. MUTTA MIKSI MINÄ TUNNEN KAIKKIA KOHTAAN NÄIN? en halua kenestäkään mitään muuta kuin yhden illan juttuja, eikä ole edes kaipuuta enempään, MIKSI? Olenko kuollut sisältäpäin vai mitä? Olen herkkä persoona, ja hetero. Voisiko olla joku lapsuuden trauma, koska tavallaan haluan suhteen, mutta en kuitenkaan halua. Todella kinkkinen selittää!
Tuli täsä yön hiljaisina tunteina mieleen et miksihän minä olen aina pelännyt sitoutumista? Suhteet eivät ole kestäneet päivää kauemmin, kaikki läpähtäneet siihen että minä en ole soittanut tai en ole vastannut puhelimeen. EI siinä kyllä mittään haittaa ole, ei kiinnostaisi edes suhteessa oleminen. TUntuisi vain, että tyttökaveri/vaimo olisi vain TIELLÄ koko ajan. Voiko tämäntyyppiselle aivotoiminnalle olla selityksenä se, että olen ollut itsenäinen aina? Työ ei ole minulle "elämä", vaikkakin se vie paljon aikaa.
Ulkonäköä löytyy, 188cm pituutta, kroppa on huippukunnossa, rahaa on, sijoitusasuntoja on 4 ja asun itse paritalossa yksin. Kaikki asiat ovat kunnossa, itsetunto hyvä, eikä naisten saannissa ole mitään ongelmaa. MUTTA MIKSI MINÄ TUNNEN KAIKKIA KOHTAAN NÄIN? en halua kenestäkään mitään muuta kuin yhden illan juttuja, eikä ole edes kaipuuta enempään, MIKSI? Olenko kuollut sisältäpäin vai mitä? Olen herkkä persoona, ja hetero. Voisiko olla joku lapsuuden trauma, koska tavallaan haluan suhteen, mutta en kuitenkaan halua. Todella kinkkinen selittää!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Menetät tosi paljon! Elämä on valintoja täynnä..
Olisit vain hiljaa
Itsellä rupee jotenkin ahdistamaan ajatus parisuhteesta. Vähän kuin muovipussia päähän pistettäisiin.
Mulla oli sama tilanne monta vuotta. Kaikki oli hyvin, ei ollut kyse siitä että kukaan ei olisi ollut kiinnostunut, minä en ollut. Useita miehiä tapailin, mutta mikään juttu ei kestänyt pitkään (muutama tapaamiskerta - pari kuukautta). Kukaan mies ei säväyttänyt niin paljoa, että olisin jaksanut kiinnostua alkuhuumaa pidempään. Ulkonäön lisäksi sisältä ei löytynyt tarpeeksi... Ainakaan niitä asioita joita arvostan miehessä. Siihenpä ne aina kaatui. Ja onhan se pelottavaa luopua vapaudestaan, kun on ollut yksin pitkään. Nyt tapasin kesällä mukavan miehen, seurustelemme. Kun tapaa oikeanlaisen ihmisen, niin kyllä sitä hänen kanssaan haluaa olla, oli sitoutumiskammoa tms. Sitä jää niin paljosta paitsi kun on yksin... Mutta toisaalta parempi olla yksin kuin väärän ihmisen kanssa. Kaikki aikanaan!
hyväksikäyttäjä ja tunteilla leikkijä...
osa, joka toteutuu vain suhteessa toiseen ihmiseen. Jos sinulta puuttuu se? Jos sen kasvattaminen vaatii vaivaa, jota et viitsi nähdä? Jos olet itsellesi rehellinen, ja toimitkin oikein? Jospa sinulla on itsesi kanssa vielä kehittelyä kesken, jotain mikä vaatii aikaa ja tilaa, yksinoloa? Jospa sinusta on hiljaisuudessa hiotumassa timantti? OIKEITA ihmisiä suhteeseen ei ole, on vain SOPIVIA, enemmän tai vähemmän SOPIVIA. Jos etsit oikeaa? Jos sinulta puuttuu luottamusta siihen, että maailmankaikkeus järjestää nämä asiat? Ja koekäytä myös mies, ennen kuin edes harkitset suhdetta naisen kanssa. Jos oletkin homo?
platonista yhden illan juttua (ehkä oletkin jo kokeillut). Lapsuuden traumojen osuutta on vaikea lähteä arvuuttelemaan tietämättä niistä mitään. Kaikilla on traumansa, mutta eri ihmisillä ne vaikuttavat eri määrin elämään. Jos ei ole nähnyt onnellista esimerkkiä sitoutumisesta on siihen vaikea uskoa. Ehkä sinulle sopisi nainen, joka on vielä sitoutumiskammoisempi, kuin sinä. Ehtisit ja joutuisit pohtimaan tarkkaan, oletko hänestä kiinnostunut.
Sinänsä musta toi sun tyly tapa dumpata toinen yhden yön jälkeen on herttaisempi, kuin se dumppaus, jonka itse viimeksi koin. Tilanne, jossa joutuu jätetyksi juuri kun on ehtinyt kasvaa sydänjuuriaan myöten toiseen ihmiseen kiinni on aika karmaiseva...
Pelkäät. Mitä pelkäät? Minä pelkään tätä kirjoittaessani, että koko keskustelunaloituksesi on vain provo...
Kuulostat ihan normaalilta mieheltä paitsi, että muut miehet eivät taida ottaa asiasta ongelmaa. Jatka vaan hyvillä mielin elämääsi ja ehkä kasvua vielä jossakin vaiheessa tapahtuu.
Ei kaikkien pidä elää suhteessa, jotkut ihmiset ovat onnellisimpia kun saavat elää yksin. Mieti tarkkaan mitä haluaisit suhteelta, olisitko onnellisempi yksin vai yhdessä. Mikäli päädyt siihen että elämäsi on mielekkäämpää yksin niin sitten se on niin. Ei se tarkoita että olisit sisältä kuollut, se vain sopii joillekin paremmin ja suhdetta on turha lähteä väkisin hakemaan.
Mikäli kuitenkin tunnet kaipuuta saada kumppani rinnallesi niin sinun tosiaan on mietittävä mistä johtuu se että koet toisen ihmisen olevan tielläsi. Koetko että vapautttasi rajoitetaan, et saisi enää tehdä itsenäisiä päätöksiä vai mikä siinä eniten "ahdistaa"? Millainen vanhempiesi suhde oli jne? Kuulostaapa nyt kyökkispykologialta... ;)
Joka tapauksessa, kun tapaat oikeanlaisen ihmisen, hän ei todellakaan vie vapauttasi, ei estä sinua tekemästä mitään vaan päinvastoin antaa elämääsi sellaista sisältöä mitä et voi mistään muualta saada. Toki suhteessa on aina otettava toinen huomioon mutta jos toista todella rakastaa, sen tekee ilolla eikä sitä koe ahdistavaksi. Yhdessä voi olla aivan yhtä vapaa kuin yksinkin.
Niinpä, eikä olisi myöskään reilua naista kohtaan väittää, että haluat suhteen, jos et halua! Ei kaikki halua perusparisuhdetta, miksi pitäisikään! Kunhan olet näille naisille rehellinen!
Mieheni oli ennen samanlainen. Luuli olevansa tunnekuollut, kun mikään ei tuntunut miltään ja keneenkään ei ihastunut nuoruuden rakkautensa jälkeen. Minuun ihastui heti korviaan myöten ja nyt jopa rakastaa. Sen kaveritkin on ihan ihmeissään, kun mies on muuttunut niin paljon.
Mä luulen, että sä et ole vaan vielä tavannut sitä oikeaa, joka sun sisimmän sulattaa :)
mulla samanlainen tilanne. mutta uskon etten ole vaan tavannut sitä oikeaa!!!
Nyt kun sevänä luin tuon minun aloitukseni, niin minusta tulee aikalailla väärä kuva. Kirjotankin tässä, miten asioiden laita oikeasti on! Olen kai(?) sellanen että pärjään paremmin yksin, mutta kyllä sitä kaipuuta suhteeseen monestikin on.
Joku kysyi isä-äiti suhteesta, johon tämä lapsuudentrauma viittaakin. Isä ja äiti olivat kumpikin alkohoisteja, lapsuus yhtä helvettiä kun ei oikeaa "perhe-elämää" ollut! Olin ainoa lapsi, eikä se ollut minulle hyödyksi, niinkuin monille vastaaville. :(
Koen kuitenkin päässeeni tavallaan yli näistä jutuista(joskaan niistä ei tavallaan pääse koskaan eroon), sain apua jo hyvin nuorena. Mitään lääkkeitä en ole syönyt, vain terapiassa käynyt, joka toimi(i) hyvin.
"Suhteet eivät ole kestäneet päivää kauemmin, kaikki läpähtäneet siihen että minä en ole soittanut tai en ole vastannut puhelimeen."
Täsmennetään nyt ettei tästä saa väärää kuvaa. En tiedä miksi kirjoitin, että "en ole vastannut puhelimeen tai en ole soittanut", koska kaikki minun yhdenyön suhteet ovat olleet molemmille osapuolille selviä. Itseasiassa kertaakaan en ole maannut kenenkään kanssa ilman ettei toinen olisi tiennyt. Taitaa olla vuosi jo aikaa viimeksi siitä, kun harrastin "sitä". :) Yksi s-suhde minulla on ollut, joka oli molemmille osapuolille selvä. Tätä kesti vajaan vuoden, jonka jälkeen nainen kertoi, että oli rakastunut minuun. Kamalin tilanne, mitä olisi voinut tapahtua! Minulla ei ollut mitään tunteita häntä kohtaan, oli aivan hirveää särkeä naisen sydän. Juttelimmekin tästä asiasta todella paljon, ja onneksi hän ymmärsi yllättävän hyvin. Tän suhteen jälkeen minulla ei ole ollut mitään säpinää naisten kanssa. Olin itsekin niin rikki kyseisen episodin jälkeen, että parempi oli vain hyväksyä se, että näillä traumoilla ei vain pystytä suhteeseen.
Myös joku kysyi että olenko homo. Mielestäni olen 100% hetero, eikä ole koskaan käynyt edes mielessäni, että olisin homo. Naiset kiihottaa seksuaalisesti, mutta en oikein hyväksy yhden illan suhteita(vakka olen niitä ite harrastanutkin), mutta pakko sitä seksiäkin joskus on saada. :) True?
Eipä mulla tässä mitään ongelmaa ole, turha avaus, koska en saa tästä mitään irti muutenkaan. Terapeutille olen jutellut tästä(kin) asiasta, johtunee rankoista lapsuuden kokemuksista ja kavereiden epäonnistuneista avioliitoista. Olen 28 vuotta jo vanha, totutellut ajatukseen, että asun yksin koko elämäni. Onneksi on paljon kavereita ja pari hyvää ystävää.
Ps. I'll be fine! ;) En olis avannu tätä keskustelua selvinpäin. Hyvää alkavaa joulua kaikille!
Heh, enpä sitten huomannut että olit jatkanut juttuasi...
"En olis avannu tätä keskustelua selvinpäin"
Nyt kuule huijaat itseäsi. Tuo no juuri sitä itsesuojelua, johon sorrut. Kännissä ne syvimmät tunteet purskahtivat pinnalle. Väitätkö, ettet enää sisimmissäsi kaipaakaan aitoa rakkauta elämääsi? nyt onkin ihan ok elää loppuelämä yksin. Tuo on sitä, että uskottelet itsellesi pärjääväsi hyvin, niinkuin varmasti ulkoisesti teetkin. Älä kiellä sisimpääsi, vaikka asioita olisi hyvin vaikeakin kohdata. Ilmeisesti käyt terapeutilla edelleen? Se on hyvä asia.
Millaiset välit vanhemmillasi oli? Millainen parisuhde? Onko jompikumpi hylännyt toisen kun olet ollut lapsi? Onko tunteita näytetty koskaan kotona? Tuon kaltaisilla asioilla on lopulta valtavasti merkitystä parisuhdetta muodostaessa, ja varsinkin siinä eläessä.
Ehkä koet myös paineita, että sinun "pitäisi" vakiintua, koska olet tietyn ikäinen ja taloutesi on kunnossa. Yhteiskunnan mallit tavallaan edellyttävät perheen perustamista luontaisena jatkumona. Kun itse ei välttämättä halua sitä tai ei ole valmis, tulee ahdistus. Ehkä kun vertaat ulkopuolisia odotuksia omaan sisimpääsi, menet vain enemmän sekaisin. Etsi vastausta sieltä sisimmästä, ja unohda sosiaaliset odotukset. Jokaisella ihmisellä on tarve rakkauteen, sen olet varmasti tiedostanut. Jokainen ihminen kaipaa sisimmässään hyväksyntää ja sitä, että on joku, joka on tukena. Mieti, oletko saanut kolauksia näissä asioissa lapsena tai nuorena. Oletko joutunut "selviämään" yksin? Silloin helposti elää siinä harhaluulossa, että minä olen kyllin vahva elämään tämän elämän itsaenäisesti ja erillisenä ihmisenä. Ihminen alkaa kieltää riippuvuutensa toisiin ihmisiin, koska näin yksin eläminen on helpompaa, ja se tuntuu oikeammalta. Kun on vuositolkulla vielä elänyt yksin, asiasta tulee myös tottumuskysymys. On vaikea muuttaa totuttuja kaavoja.
Ennen kun voit kohdata toisen ihmisen tasavertaisena, sinun kannattaa todella tehdä matka itseesi ja omaan elämääsi. Olet sen jo aloittanut, kun mietit näitä asioita. Jätä yhden illan jutut, niillä helposti ylläpidät vanhoja kaavoja. Mitä ajattelet naisesta, joka haluaa kanssasi vain hetken kivaa? Voisitko arvostaa häntä naisena ja mahdollisesti tulevana vaimonasi? Kieltävä vastaus on sangen yleinen yhdenillanjuttuja harrastavien miesten keskuudessa. Paremmat edellytykset suhteen alulle ja orastaville tunteille saadaan, kun tutustut toiseen ihmisenä. Näitä yksinkertaisia ohjeita noudatti eräs miespuolinen tuttuni, joka kärsi siitä, ettei koskaan ihastunut keneenkään. Vain panemista baarin jälkeen, sitä rataa. Lopulta, kun hän jätti tietoisesti tämän elämän, hän alkoi pikkuhiljaa huomaamaan että sen "tavaran" ympärillä on myös ihminen. Hän mietti, kuinka moni baarissakin on lopulta rikkinäinen ihminen, kuinka monella on vaikeuksia sitoutua. Ja kuinka moni täyttää sitä tyhjiötä seksillä vieraan ihmisen kanssa.
Väkisin ei tietenkään voi tunteita nostattaa. Tällainen kehitys vie aikaa ja kärsivällisyyttä. Nuo luettelemasi asiat ovat kaikki ulkoista pintaa tai materiaa. Eivät ne ole edellytyksiä toimivalle parisuhteelle. Tottakai on helpompaa, kun talous on kunnossa ja naiset ainakin baarissa kiinnittää enemmän huomiota, kun on kivan näköinen mies. Mutta kyllä ne syyt ja tunteet lähtevät ihmisen sisältä. Mitä sieltä löytyy? Tunnetko itseäsi? Elätkö tätä elämää suorittaaksesi, vai nauttiaksesi elämästä päivä kerrallaan? Onko huippukuntoinen kroppasi väline itsearvostukseesi, vai onko se muodostunut yksinkertaisesta ilosta liikuntaan ja terveelliseen elämään? Onko sijoitusasuntojen määrällä merkitystä siinä, että alat kiinnostua jostain naisesta tosissaan? Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat katoavia. Rahat perii joku kuollessasi, kroppasi rapistuu aikanaan ja selkä taipuu kumaraan. Mitä silloin jää?
Tarkoitukseni ei ole arvostella, vaan antaa ainoastaan ajattelun aihetta. Helposti ihmiset ajattelevat elämänsä olevan kunnossa, kun ulkoiset puitteet ovat näyttävät tai vähintään "odotusten mukaiset". Luulen, ettei sinun tuleva naisesi halua sinua näiden ulkoisten seikkojen vuoksi, vaan siksi kuinka arvokas ja hieno ihminen olet pohjimmiltasi. Sinun täytyy vain itsekin ensin löytää se.