Ei tässä maassa uskalla olla naisellinen. Jos pukeutuu kauniisti, hoitaa itseään ja meikkaa, niin saa rumia katseita muilta naisilta ja miehet luulevat että on lupa tulla lähentelemään. Siksi aloin minäkin pukeutua arkisesti ja annan tukan hapsottaa. Eipä erotu massasta niin paljoa.
Eihän täällä uskalla olla naisellinen
Kumisaapasmuija
181210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mitä sitten vaikka saisit niitä ilkeitä katseita naisilta? Eivätkös he juuri toivo silloin, että palaisit takaisin maan pinnalle, etkä veisi heidän miehiänsä? Ja nyt teet juuri niin kuin nämä tahtovat? Ei, ei. Korjaappas asenteesi ja mene ulos niissä kauniissa korkokengissä ja pikkumekossa.
Mitä miehiin tulee niin tuskin nyt jokainen mies tulee lähentelemään. Katseella saattaa monikin, mutta onko siitä haittaa? Itse lähinnä nautin seksikkään naisellisesta pukeutumisesta ja en minä muilta naisilta mitään ilkeitä katseita saa:He hakevat vain lisävinkkiä omaan pukeutumiseensa. Miesten katseista ei ole mitään harmia, sillä flirttailuhetket piristävät kummasti vain päivää.
naiset ovat myös samaa mieltä, että heidän on alettava pukeutumaan "maanläheisemmin", jotta eivät erottuisi massasta ja saisi ilkeitä katseita naisilta ja kiusallisia katseita miehiltä, mutta sama pätee myös suomalaisiinkin naisiin; ei voi erottumatta nauttia pukeutumisesta.
Sitä päivää et näe, että ulkomaalaiset naiset vähäänkään ajattelee mitä Suomalaiset naiset heistä piittaa. He uskaltavat olla oma itsensä ja se näkyy naisellisessa pukeutumisessa.
Itse ainakin huomaan heti kuka on ulkomaalainen Helsingin katukuvassa. Ja mielestäni on ikävää, että he erottuvat selvästi edukseen. Siis miksi suomalaiset harvoin käyttää edes korkokenkiä? Lenkkarithan kuuluu pururadalle. Yksikään oikeasti kaunis nainen tai ulkomaalainen ei kävele tasapohjaisilla kengillä ellei sääolosuhteet sitä vaadi. Heistä kannattaa ottaa oppia, muuten voipi käydä, että vievät vielä miehesi :(
Jos miehelle on tärkein asia maailmassa se että minä kävelen korkokengissä ja klenningissä tissit tyrkyllä, niin eipä taida olla minunlainen mies. Minun mieheni viihtyy siellä metsän keskellä ja ihan kanssa niissä lenkkareissa taikka jopa vaelluskengissä.
Ja siitä että ulkomaalaiset naiset erottuvat Helsingin katukuvassa... Saattaapi olla paljon mahdollista kun he kulkevat sen soittimen ja karvahattunsa kanssa ihmisiltä rahaa kerjäämässä. Kävin muutama viikko sitten ihan Tukholmassa asti ja aivan samannäköistä porukkaa siellä oli. Niin miehissä kuin naisissa.
Mutta ilmeisesti minua ei ole tarkoitettu sinulle ja sinua minulle. Kumallakin oma arvomaailmansa. Arvomaailma kun ei ole ihmisillä koskaan samanlainen.
Ilmeisesti kukaan ei kertonut sinulle, että ne kerjäläiset ovat Romaniasta tulleet tänne, eivätkä luota viranomaisiin. Outo ja surullinen tilanne.
Mutta luultavasti käsitit pointin ulkomaalaisista naisista Suomessa. Hyvä että on miehillä valinnanvaraa: haluaako näyttävän vai käytännöllisen naisen, vaikkapa.
kunhan vaan sanoin oman mielipiteeni siitä, ketkä naiset erotan sieltä Helsingin väkijoukosta varmuudella ulkomaalaisiksi. Ihonvärikään kun ei nykypäivän tee välttämättä ulkomaalaiseksi.
Saatoin jopa olla vähän veemäinenkin... Joten siitä pahoitteluni!
"Lenkkarithan kuuluu pururadalle. Yksikään oikeasti kaunis nainen tai ulkomaalainen ei kävele tasapohjaisilla kengillä ellei sääolosuhteet sitä vaadi."
Asun yhdessä Euroopan suurimmista kaupungeista. Lenkkarit näyttävät kuuluvan monenkin kauniin ja hyvin pukeutuvan naisen jokapäiväiseen asuun.
Merkkikassi olalla viiletetään menemään aamuruuhkassa viimeistä huutoa olevissa lenkkareissa.
Monet merkit on tajunneet tehdä naisille naisellisia lenkkareita joiden rahallisen arvon näkee. Jos ei ole varaa ostaa aitoa niin feikkejäkin voi ostaa ihan niin kuin merkkilaukkujakin nykyään ostetaan.
Itse viiletän myös töihin öky lenkkareissani mutta vaihdan siistimpiin parin kympin korkkareihin sitten perille päästyäni :)
On se kummallista, kun ei voi pukeutua kauniisti. Olin tässä juuri pari päivää sitten baarissa ja päälläni oli minihame ja selästä avoin paita. Sain naisilta paljon ilkeitä katseita, monet kuiskuttelivat ja osoittelivat minua, vaikkeivat vaatteeni edes olleet mitenkään törkeän paljastavat, minulla oli mustat sukkahousutkin. Joku tyttö baaritiskillä mumisi minusta kirouksia kaverilleen tarkoituksella niin kovaa, että minäkin kuulin. Myös miehet katselivat ärsyttävän pitkään ja lähentelivät, vaikka näkivät varsin hyvin, että olin baarissa poikaystäväni kanssa. Eikö sitä nyt saa pukeutua vähän näyttävämmin ilman että saa huoran leimaa?!
Olen myös välillä ollut hyvinkin ahdistunut miesten lähentelystä. Olen alle parikymppinen ja tykkään pukeutua näyttävästi ja laittautua nätiksi, mutta tarkoittaako se sitä, että kaiken maailman haisevat pummipapat saavat huudella minulle ihan mitä tykkäävät? Aina ei ole jääty pelkkiin puheisiin, on minua lääpitty ja kähmittykin. Kerran pelkäsin oikeasti, että mies raiskaa minut. Hän perusteli toimintaansa sillä, että rintsikkani vilahtelivat toppini kaula-aukosta, mikä tarkoittaa sitä, että olen kiimainen. Pääsin paikalta pois käyttämällä väkivaltaa. Vähän tuntui pahalta potkia vanhaa miestä, mutta mitäs muuta siinä olisi voinut tehdä.
Miksi ihmeessä siis kauniisti pukeutuvat naiset leimataan heti paskoiksi huoriksi? Olen oikeasti huomannut, että ihmiset suhtautuvat minuun aivan eri tavoilla riippuen hameeni helman pituudesta. Vaikka käyttäytyisi mukavasti ja ystävällisesti, monet saattavat silti kohdella kuin jotain inhottavaa roskaa, jos on pukeutunut minihameeseen. Mikä ihmisiä vaivaa? Kertooko joku hameen pituus muka niin paljon ihmisestä? Muuttuuko hieno ja älykäs nainen turhaksi lihapalaksi, jos hän pukeutuu seksikkäästi? Haluaisin vain, että voisin vapaasti pukeutua miten milloinkin lystää ilman pelkoa raiskatuksi tai vihatuksi tulemisesta.
suhtautuisit mieheen, joka tulee ravintolaan pukeutuneena pelkkiin remmisandaaleihin ja tiukkoihin mikrosortseihin (olettaen, että ollaan Suomessa ja ulkona ei ole aivan mieletön helle)?
Ulkomaalaiset naiset vie vielä miehesi, jos toisten naisten tuijotus saa sinusta ja itsetunnostasi voiton. Heitä ei nappaa pätkääkään mitä mitä muut naiset heistä ajattelee. Siinä onkin aika mielenkiintoinen tilanne ihan jatkoa varten, koska he "uskaltavat" pukeutua juuri niin kuin haluavat.
...huomannut tuon sosiaalisen paineen näyttää samanlaiselta kuin muut. Mutta en suostu siihen, en suostunut lapsena koulussa, enkä suostu nyt aikuisenakaan. Minua ei silti haittaa, että miltä te muut näytätte ja miten paljon panostatte itseenne.
Toivoisin vain sitä, että olisitte omia itsejänne. Jos on omaa itseä olla hoitamaton hapsutukka, niin sitten on. Jos on hyvä olla minarissa ja täysmeikissä, niin en katso sitäkään pahalla. Ei ole minun asiani asetella rajoja toisten pukeutumiselle ja ulkonäölle. Ei tosin ole kenenkään muunkaan. Panostakaa itseenne juuri sen verran kuin tuntuu hyvältä, omimmalta ja lakatkaa huolimasta toisten mielipiteistä. Olkaa vahvoja ja riuhtaiskaa itsenne sieltä, missä teitä yritään hallita saamalla teidät menettämään itsenne.
Toki on aika subjektiivista se, että mikä on naisellista ja mikä ei. Voit olla tosi seksikäskin meikittömällä naamalla, punastunein poskin tukka pörrössä ja väljissä vaatteissa. Se on kai vain siitä kiinni, miltä tuntuu olla sellainen, miltä näyttää.
Miksi pitää naisellisesti pukeutuvan & elehtivän naisen välittää muitten naisten katkeruudesta, onko se merkki huonosta itsetunnosta? miesten pikku lähentelyt ja huomionosoitukset taas voi ottaa kohteliaisuutena ;)
Ole sinä SINÄ ja pukeudu kuten nainen ja näytä mallia muille naisille.
Siis ketkä naiset katselee teitä pahalla silmällä? Kuulkaas taitaa olla ihan teidän omaa mielikuvitustanne!okei, kateellisia riittää aina, mutta mitä sitten? MITÄ SITTEN? Itse en edes keskity muihin naisiin pahemmin tai siihen mitä he mahtavat minussa katsoa. Jos katsoo niin katsokoot. Mitä väliä sillä oikeasti on? Hankkikaa nyt kuulkaa sitä itsevarmuutta itsenne suhteen;) Lähinnä taitaa ne muut naiset sitten katsella sitä kun vilkuilette hermostuneesti heidän suuntaansa ja mietitte mitä pahaa niillä on sanottavana teidän asustanne. Ärsyttää oikeasti tämä suomalaisten tällainen "anteeksi olen olemassa"-asenne.
Ja nuo lähentelytkin ovat vain poikkeustapauksia. Ja ei kukaan pakota kulkemaan yksin syrjäisillä kaduilla. Älkää olko noin avuttomia.
Johan loppui turha lässytys siihen^^
Kyllä se on niin, että pahiten mulkkaavat 40 itsensä kulahtamaan päästäneet ämmät. Junassa istuessa oikein naurattaa kun ne kyyläävät kateellisina paremman näköisiä naisia.
"miesten pikku lähentelyt ja huomionosoitukset taas voi ottaa kohteliaisuutena ;)"
Jos pikku lähenelyt on tahmaisilla käsillä kopelointi ja huomionosoitus on känninen "anna pilluu" -kommentti niin ei kiitos.
Mieluummin pukeudun kolme kokoa liian isoon pilkkihaalariin.
asuu pieni kateus,niin naisissa kuin miehissä.Olen itsekin monta kertaa ollut kateellinen,eräällä tytöllä on kauniit suuret silmät(miksei minullakin voisi olla,ajattelen)tai
jollain naisella on ihanat hiukset(miksei minulla kans ole)tai jollakulla on hurmaava hymy(olisipa minullakin).Olen kuitenkin ajatellut ette ei se kateus johda mihinkään,se vie vaan itseltä turhaa energiaa,energiaa jota voisi käyttää niin paljon hyödyllisempään kuin itsensä vertaamisen muihin naisiin.Katkeruus se vasta rumentaakin.
Olen samaa mieltä, naisellista pukeutumista ei ilmeisesti oikein ymmärretä Suomessa... Olen ollut teini-ikäisenä "ruma", olen ollut pyöreä, meikitön, käyttänyt mauttomia vaatteita ja kulkenut hartiat lysyssä. Silloin toivoin olevani kaunis, koska uskoin ihmisten kunnioittavan kauneutta. Olin väärässä... Opiskeluaikoina laihdutin ja laihduin pyöreästä muodokkaaksi ja opin ystäviltäni meikkaamisesta ja naisellisesta pukeutumisesta. Opiskelukaupungissani Helsingissä koin olevani oma itseni, kun sain meikata ja pukeutua kivoihin, "klassisiin" vaatteisiin ilman että kukaan juuri kiinnitti minuun kyseenalaista huomiota. Olin iloinen, jos joku kehaisi ulkonäköäni joskus.
Muutettuani pienemmälle paikkakunnalle olen saanut lähes päivittäin huomiota erityisesti keski-ikäisiltä miehiltä, siis työkavereilta ja asiakkailta (itse olen reilu parikymppinen). Mielestäni näytän luonnolliselta enkä maalatulta toteemipaalulta. Meikkaan vähemmän kuin asuessani opiskelupaikkakunnallani, en käytä juuri muuta kuin ripsiväriä. En värjää hiuksiani, käytän edelleen klassisia vaatteita. En varmasti kiinnitä huomiota ulkonäkööni tai muiden ulkonäköön sen enempää kuin kukaan muukaan keskivertosuomalainen. Olen kuitenkin vapaa-aikanani joutunut lääpityksi ja kuullut "anna pillua" -kommentteja. Olenkin ihmetellyt, mikä ihmeen tarve miehillä on toitottaa minulle ulkonäöstäni, lähennellä tai kommentoida seksistisesti, kun en pyri millään tavalla tuomaan itseäni esiin. En enää jaksa nauttia kommentoinnista tai katseista millään lailla, koska niitä tursuaa jo korvista. Harmillisinta on, etten osaa nauttia omasta naisellisuudestani tai kauneudestani, koska pelkään jonkun kiinnittävän minuun liikaa huomiota tai käyvän käsiksi. Myös se on surullista, että sinänsä mukavat miehet eivät oikeastaan halua nähdä kuoreni alle, vaan pitävät kiinni nuoria naisia kohtaan kohdistuvista ennakkoluuloistaan: ne hyppäävät sängystä sänkyyn, eivät huoli huomisesta, ostelevat saappaita ulkomailta, eivät oikein tiedä elämästä mitään...
Harkitsin jo jossain vaiheessa alkavani pukeutua liian isoihin villapaitoihin ja jättää kokonaan meikkaamatta, mutta ystäväni torpeedoivat tämän ajatukseni ja sanoivat, että jos teen niin, olen luovuttanut ja että minun pitäisi ansaita kunnioitusta nykyiselläkin ulkonäölläni. En vain tiedä, kuinka kauan kestän tätä enää.