eli ollaan ukon kans menos naimisiin viikon päästä,en tiiä minkä nimen otan,pidänkö oman?otanko sen? vai otanko oman-hänen...yksi suuri syy miksi en haluaisi hänen nimeä on hänen suku,en voi sietää niitä,varsinkaan anoppia (sori vaan,kemiamme ei vaan kertakaikkiaan kohtaa,ei millään pahalla)...joku ehdotti et otan nyt mun-hänen nimen ja sit ku anoppi kuolee poistan omani ja pidän vain ukkoni nimen.meidän muksuilla on ukon sukunimi...apuaa,mielipiteitä kiitos!!!
nimiasiaa...
ei millään tiedä...
191916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
nimesi. Se siitä ongelmasta.
rakastan miestäni ja tiedän että se haluais et mulla olis sen nimi...ja muksuil ukon sukunimi...mut jotenki kamalaa ku en haluais samaa nimee ku ukon suvulla...käääk-ap-
On se rakastanut sua nykyisellä nimellä ennenkin, niin eihän tuossa mitään muutu. Ethän sinäkään vaadi ukkoasi sinun nimeä ottamaan.
tulee halvemmaksi pitää oma. Ei tarvitse osoitteenmuutoksia, ei uusia ajokorttia yms. käytännön juttuja.
Ja jo valmiiksi vihaat miehesi sukua ja etenkin äitiä ?? Mitä kummaa sinun päässäsoi liikkuukaan ? Onko miehesi erityisen varakas vai miksi nait hänet ? Rakkaudesta tuskin on kysymys. Jos rakastat miestä tuskin voit vihata naista joka tuon miehen on synnyttänyt ja perimänsä hänelle antanut !
"Ja jo valmiiksi vihaat miehesi sukua ja etenkin äitiä ??"
Miten niin "jo valmiiksi"? -Ethän voi tietää vaikka ap. olisi ollut miehensä kanssa yhdessä viimeiset 10 vuotta.... Vai menisitkö itse naimisiin heti tavattuasi jonkun ilman että tutustuisit sen enempää?!
Itse menin naimisiin kolmen seurusteluvuoden jälkeen ja siinä ajassa oppii kyllä tutustumaan kunnolla miehen sukulaisiin, puhumattakaan anopista. Suvusta ei pahaa sanottavaa mutta anoppiani en voi sietää. En mennytkään naimisiin miehen suvun tai anopin vuoksi, ainoastaan siitä tosiasiasta että rakastan miestäni. Ei siis voi vetää sitä johtopäätöstä että jos rakastaisin miestäni "oikeasti", en voisi vihata hänen äitiään. Näillä kahdella asialla kun ei ole mitään tekemistä keskenään, kysymys on kuitenkin kahdesta TÄYSIN erilaisesta ja eri ihmisestä. Että näin.
suvusta...miestäni rakastan!enhän mä sen sukulaisten kans oo menos naimisiin?!?!!
ollut tämän ukkoni kanssa pian 10vuotta jo yhdessä...-ap-
En tiedä mitä sinun pitäisi tehdä, mutta kerronpahan omat fiilikseni.
Olen ollut 25 vuotta aviossa ja minulla on miehen sukunimi. Avioituessamme ei tosin ollut muita mahdollisuuksia kuin miehen nimi tai yhdistelmä oma/miehen. Yhdistelmä ei tullut kyseeseen, koska siitä olisi tullut aivan tolkuton nimihirviö. Etunimeni on nimittäin kaksiosainen.
Otin miehen nimen mielelläni, eikä nimeen liittynyt mitään epämiellyttävää ketään kohtaan (niinkuin sinulla). Silti olen edelleen jotenkin hukassa tämän nimen kanssa. Identiteettini on hyvin vahvasti sidoksissa siihen "tyttösukunimeen". Kun kuulen nykyisen nimeni, niin olen jotenkin ihmeissäni, että kuka- minäkö tosiaan.
Jälkiviisaana sanoisin, että minun olisi pitänyt ottaa yhdysnimi ja nykyisen lain tullessa voimaan olisin tiputtanut miehen nimen pois. Voisin tietysti edelleenkin vaihtaa sukunimeni ja ottaa sen tyttönimen takaisin. Taidanpa alkaa harkitsemaan sellaista liikettä. Miehestä en kuitenkaan halua eroon ja toivottavasti hänkään ei minusta.
Hyvä hyssykkä, eihän miehesi sukunimi ole alunperin ollut kuin apellasi. Anoppi on ennen avioitumistaan ollut "omaa sukua" joku muun niminen kuin nyt.
Ja mitä väliä sillä muutenkaan, JOS rakastat miestäsi, vaikka miehesi sukunimeä kannatkin. Minusta sinä taidat olla hieman maaginen tämän asian suhteen. Pitäessäsi miehesi sukunimeä, et todellakaan saa mitään kirousta siitä.
Sukunimihän on vain sarja kirjaimia peräjälkeen, jolla sinut pystytään tunnistamaan.
Anopin ja sinun kemikaalisi eivät toimi, otat miehesi nimen tai et.
Ei ne tällaisilla seikoilla ratkea, vastenmielisyydet ja inhon tuntemukset.
Se inho voi olla muuten toisinkinpäin. Anoppiasi voi inhottaa, jos otat hänen rakkaan poikansa sukunimen omaan käyttöösi. Sehän olisi kuin viimeinen silaus sille, että ryöstit poikasi häneltä, ja olet todella sulautunut hänen elämäänsä ikiaikaiseksi ajaksi.
Ehkä tietämättäsi olet tehnyt anopin toiveen mukaan, ettet ole kantanut hänen poikansa sukunimeä.
Luulenpa, että anoppi on äärettömän murheellinen naimisiinmenostanne.
Hän toivoo luultavasti (ja koko suku) ettet kuunaan tulisi suvun jäseneksi, vaan olisit ihan omissa suvuissasi omine niminesi.
Joskus nimittäin luulee, että kemikaalit ovat vain yhteen suuntaan, mutta kyllä ne toimii molemmin puolin.
mut oikeestaan tunne on molemminpuolinen,en minäkään halua heidän nimeä kantaakkaan,vaikka ukon takia kai otan nyt sit mun ja hänen nimen..ens keskiviikkona anoppi vetää varmaan aamukahvit väärään kurkkuun ja tipahtaa tuolilta kun lukee lehdestä et sen pikkupoika on edellisenä päivänä mennyt naimisiin mun kans :) kauheeta sanoo mut toivottavasti sen aamukahvi on sit toooosi kuumaa... :) -ap-
Jaa-a syyhän sekin on avioitumiseen, että anoppi vetäisee kiehuvan kahvin henkitorveen.
Onnea kuitenkin!
pitää tietenkin lukee pilke silmäkulmas,huumoria huumoria!
ota anopin nimi niin että muutat etunimesikin hänen nimekseen ja miehesikin ottaa äitinsä nimen etuniemä myöten samoin sama nimi kaikille lapsille.
ois muuten anoppi ihmeissään
Tai toinen ehdotus:
muuttakaa jokainen perheenjäsen etu-ja sukunimenne.
Ottakaa esim. puolalainen nimistö käyttöön mahdollisesti tyyliin: Wrocklawts Zhglanogfsik, joka voisi olla nimesi kokonaisuudessaan.
Siinäpä menisi anopin kieli sopivaan solmuun.
Ottakaa ihan oma nimi koko perheelle, ei miehen eikä sinun, vaan jokin mikä molempia miellyttää. Ei ole tavatonta nykyään. Voi olla kivaakin puuhaa miettiä yhdessä uutta nimeä.
Ehdotus: kaivelkaa sukujanne taaksepäin ja tehkää tyylikäs yhdistelmä sellaisista nimistä mistä tykkäätte. Sieltä sukupuusta voi löytyä vaikka mitä, ei kaikilla suinkaan ole sama nimi.
Näin mukana olisi jotain vanhaa ja jotain uutta.
En pilaile.
vaihtamaan! mentiin pari päivää sit naimisiin ja mulla sekä oma että ukon nimi sit..ehkä sit joskus jätän oman nimeni pois,mutta en nyt ainakaan..ehkä joskus sit...
Onnittelut tuoreelle avioparille.
Ihan ok ratkaisu tuo sinun nimiratkaisusi.
Loppujen lopuksi muistettakoon, että ei nimi miestä pahenna. Eikä naistakaan.
Kannattaa tehdä niin kuin luontevalta tuntuu.
Mukavaa viikonloppua.
jänniä nämä nimi asiat...me ei mennä mieheni kanssa sen takia avioon kun miehelläni on äitinsä tyttönimi.
ja kun meille syntyi pikkuinen annoin kastaa lapsen isän nimelle ja voin rehellisesti sanoa etten ole mitään koskaan katunut yhtä paljon!!! :-(
joten mieti tarkkaan mitä teet, ettet tule katumaan päätöstäsi!!!