Miten olette selviytyneet kyläilyistä miehienne(oletuksena valtaosa naisia täällä)perheiden ym sukulaisten luona,joissa pääasiallinen kieli on ollut arabia??
Oletteko opetelleet joitain fraaseja etukäteen?
Miten tervehtiä esim tulevaa anoppia?Halaamalla?Poskipusulla?Miten?Entä saako esim miehen veljiä halata vai onko se emämunaus muslimivaltiossa?Saako edes katsoa päin..??Kuinka hillitty pitää olla ettei anna heti huonoa vaikutelmaa.
Asialliset kommentit ja kokemukset otetaan nöyrästi vastaan (;
Oletteko opetelleet joitain fraaseja etukäteen?
Miten tervehtiä esim tulevaa anoppia?Halaamalla?Poskipusulla?Miten?Entä saako esim miehen veljiä halata vai onko se emämunaus muslimivaltiossa?Saako edes katsoa päin..??Kuinka hillitty pitää olla ettei anna heti huonoa vaikutelmaa.
Asialliset kommentit ja kokemukset otetaan nöyrästi vastaan (;
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tottakai suvun naisia halataan ja vaihdetaan poskisuudelmat. Vähän perheestä riippuen miehiä voi kätellä tai ainakin hymyillä ja vitsailla niille ja tervehtiä. Lapsia myös halitaan ja suukotellaan. Kyllä niitä tarpeellisia fraaseja oppii siellä paikanpäällä. Voihan sitä jotain opetella (ja tehdä miehen sukulaiset iloisiksi) mut onko siitä hyötyä jos ei ymmärrä vastausta...
Miehesi varmasti osaisi vastata näihin kysymyksiin parhaiten. Monissa maissa perheistä puhumattakaan on erilaiset tavat, joista me emme voi tietää. Tämä siis näihin tervehdyksiin ja miehiin suhtautumisiin liittyen.
Mitä kieleen ja fraaseihin tulee, niin minusta on ainakin kohteliasta tervehtiä, esitellä itsensä ja kysellä kuulumiset arabiaksi. Ne on helppo muistaa vaikka muuten ei kieltä osaisikaan. Minusta ei haittaa, vaikkei vastauksia sitten oikein ymmärtäisikään. Yleisimmin kuitenkin ovat sarjaa "hauska tavata, kiitos hyvää" jne. ja onhan miehesi paikalla tulkkaamassa jos perhe ei englantia puhu.
Mieheni on Marokosta, siellä kyllä aina annan poskipusut kaikille perheen naisille ja miehen veljille. Appiukkoa muistaakseni olen aina vain kätellyt. Miehesi varmaan tietää parhaiten, ja ainakin sitten paikanpäällä näet viimeistään.
Miehen perheen kanssa puhun ranskaa, anopin kanssa "jutustellessa" arabiaa, eli aika hiljaista on ;) Perusfraasit oppii nopeasti, mutta keskustelutasolle en kyllä yllä.
Niin.
Olen eksoottinen oma itseni. Käytöstavoiltani ihan kummallinen: ei niitä poskipusuja yms, ja käsipäivää annan suoraan silmiin katsoen kaikille... minähän OLEN suomalainen ja he odottavat tapaavansa suomalaisen. Kohtelias tietysti pitää olla ja hienotunteinen. Sopeutuminen, oppiminen ja joustaminenhan on molemminpuolista. Vai onko?
Kuvitelkaa vaan anoppinne hääräämään kyökkiin sianlihasta lihapullia vieraalle... hyvä jos onnistuu kasvissyöjänä ensi alkuun pysymään ruuissa. Tahto olla molemmin puolin mieliksikin voi johtaa ongelmiin. Olehan reippaasti vaan sellainen kuin olet. Jos pahastuvat jostain, kyllä mies sitten selittää, että kun ne kaikki naiset siellä Suomessa päin ovat tämmösiä.