Olen 30v mies, jolla alkaa käyrä olemaan siinä vaiheessa, että tiukkaa tekee. Olemme olleet 10v yhdessä ja lapsikin on. Olen mielestäni hyvä perheen isä, joka osallistuu lapsen hoitamiseen todella paljon. Vien ja haen tarhasta, luen iltasadut ja laulan unilaulut monena iltana viikossa. Teen lähes aina perheemme ruoat, siivoan, pesen pyykkiä, huolehdin kaikki yhteiset kulut asumisesta ja ruoasta ym. kulut mitä vaan voi ajatella. Kiitosta tästä kaikesta en ole useasti kuullut, enkä ole vaatinutkaan, mutta hyvältä se on aina tuntunut silloin kun sitä on tullut. Seksiä emme harrasta enää ollenkaan eikä läheisyyttä enää tule. Seksi ei ole ikinä ollut kovin merkittävässä osassa suhteessamme, mutta vuosien saatossa on se vähäkin jäänyt pois. Toisin sanoen lapsi on ainut jolta tuntuu tulevan läheisyyttä ja ymmärrystä kotona. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että vapaa-aikana ja töissäkin saan paljon huomiota naisilta ja mieli tekisi maistaa kiellettyä hedelmää, koska muuten tämän miehen hyvä itsetunto romahtaa ja pelkään ettei se enää palaa. Pitäisikö tässä vielä yrittää vai antaako palaa ja irtautua suosiolla. En vain haluaisi sitä lapsen vuoksi tehdä. Tiedän, että joku nainen varmasti arvostaisi minua paljonkin ja osaisi myös näyttää sen. Satunnaisilla seksikumppaneilla saisi kyllä sitä itsetuntoa pidettyä yllä, mutta se tekee minusta sian siinä vaiheessa kun siitä jää kiinni...
Onkohan sitä
ihan pöpi?
181219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
tulee vanhempi ja jos sattuisi käymään niin, että kadut myöhemmin ettet antanut "naida ja palaa" kun heppi vielä otti eteen niin myöhemmin se ei tule onnistumaan.
Hanki vakipano on minun neuvoni.
Sinä olet liian hyvä mies. Siksi sinusta on tehty orja talouteen.
Kaikkien naisten unelma on miesorja, joka tekee kotityöt, kantaa kotiin tuhdin pankkitilin ja hoitelee siinä sivussa "miesten työt" kuten autonrenkaiden vaihdon.
Se jännittävä seksi haetaan sitten lurjuksilta internettien deittipalstoilta. Veikkaanpa, että vaimosi jakaa lootaansa jollekulle ja vieläpä nautinnolla...
Kukas sitä nyt orjalle seksiä antas. Se on alempiarvoinen.
Lurjukset on sitten sitä seksiä varten.
Olet todella uskollinen,puhu vaimosi kanssa,jos hän on täysin kylmennnyt sinulle hae vasta sitten seksiä muualta.Keskustele ja kerro tunteistasi ja sano,että haet seuraa muualta eiköhän hän herää siihen. Minä tein mieheni kanssa suuren virheen olemme myös olleet 10 vuotta naimisissa ja en huomioinut miestäni tarpeeksi,joten hän haki seuraa työkaveristaan ja nyt olen menettänyt mieheni.Asumme vielä yhdessä,mutta on vain ajan kysymys kun hän lähtee.Jos saisin ajan takaisin arvostaisin miestäni enemmän ja antaisin huomiota,mutta enää en kelpaa edes siihen.Puhu hyvä mies ja onnea toivon,että asiasi järjestyy.
"Tiedän, että joku nainen varmasti arvostaisi minua paljonkin ja osaisi myös näyttää sen." Mistä päättelet, ettei vaimosi arvosta sinua ? Oletko itse tehnyt aloitteita seksin ja läheisyyden eteen ?
Kyllä se vain on niin, että vuosien myötä läheisyyden määrä vähenee. Toisen oppii tuntemaan liiankin hyvin eikä tarvitse edes keskustella, kun toisen ajatuksetkin arvaa. Pitkä suhde muuttuu väkisinkin tylsäksi, ja sitä jännitystähän me yleensä parisuhteeseen kaipaamme. Kukapa ei kaipaisi ihastumisen ihanaa tunnetta ja toisen sukupuolen huomiota.
Mietipä vaihtoehtoa - alkaa deittailla taas josjonkinlaisen naikkosen kanssa ja opetella uuden naisen tavoille. Loppujen lopuksi rasittavaa ja uudessa suhteessa et ole vain uuden naisen kanssa vaan lapsesi on kuvioissa mukana. Ei käy kateeksi uusperheellisten kuviot....
vaikka kuun ja tähdetkin naiselle tuon lisäksi taivaalta hakisit, niin se ei ole koskaan tyytyväinen mieheensä vaan jonkun lurjuksen kanssa selkäsi takana paneskelee.
Lurjuksen ei tartte kuin panna. Muita velvoitteita sillä ei ole. Lurjus saa panna jopa muitakin, mutta se ei haittaa. Aviomies ei saa tietty panna ketään.
Jos aviomies sitten erehtyy puutteessa vieraisiin, niin se on tietty sen aviomiehen syytä.
Kannattaa varmaan ruveta lurjukseksi niin saa etes sitä seksiä sitten, joltain.
Miksi teet numeroa lapsen hakemisista, ruuan laitosta yms. Jos on yhteinen talous on myös yhteiset työ ja on täysin normaalia että ne jaetaan. Ei kenenkään kuulukaan kiittää siitä mikä normaalisti kulluu elämään jos molemmat ovat työssä niin ei kaikki kotijutut voi kaatuakkaan toisen niskaan..
Nostat itseäsi nyt liiaksi jalustalle ja pönkität huonoa itsetuntoasi tuolla miettimällä miten haluttu olet. Muista että tietyille naisille nyt kelpaa mikä vaan ja ainoastaan niillä jutuilla saat pilattua elämäsi.
Tee suhteellesi jotain. Hemmottele vaimoasi, vie matkalle, menkää avioliittoneuvontaan yms. mutta älä ylennä itseäsi noin paljoa se kuulostaakin jo tosi pahalta..
tämä. Huomaa että et kyllä tajua mistään mitään.
No, koita pärjätä elämässäs.
"Kiitos, että olet olemassa" on kauniisti sanottu eikä perustu velvollisuuteen.
Dialogi
- Saisinko kermakannun
- Ole hyvä
- Kiitos!
on kai myös aivan normaali asia, samoin kiittäminen.
Kohtelias käytös ja kiittäminen on merkki toisen iha nnormaalienkin tekemisten arvostamisesta, ja päin vastoin. Jos toisen tekemiset eivät ole edes kiitoksen arvoisia niin miksi et sitten tee itse? Ei sillä, että jokaisesta asiasta pitäis tehdä suuri numero, mutta jos vaikka ruoka maistuu niin lumityöt on tehty niin ei sen kiittämisen pitäisi olla mikään ylivoimainen ponnistus. Ja mikäpä motivoisi tekijää enemmän kuin se, että oma rakas osoittaa arvostavansa työtä. Ja jos päin vastoin puoliso osoittelee sormella vain vikoja niin ei kannata ihmetellä jos motivaatio katoaa.
Parisuhteessa, niin kuin ylipäänsä missään ihmissuhteissa ei ole yhtä pahaa osapuolta. Olen tämän "Minä en ymmärrä.."- kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että lasten hakemiset, nukuttamiset ym. kuuluvat ihan itsestäänselvästi molempien puolisoiden tehtäviin. Ja ovat siis ennen kaikkea oikeuksia, ei pelkästään velvollisuuksia. Ei tavallisesta elämästä ole myöskään pakko kiitellä.
Mutta (kun todennäköisesti nainenkin on huomannut, ettei nyt mene ihan hyvin) kiitos on myös pieni sana, jolla saa ihmeitä aikaan. Voihan ne "itsestäänselvätkin tehtävät" huomata ja huomioida. Tärkeää vain on se, että molemmat huomaavat ja ilahtuvat toinen toisensa tekemistä pienistä arkisista jutuista. Enkä tarkoita sitä, että joka ilta, kun lapset ovat nukahtaneet alettaisiin kiitellä, tai joka kauppareissun jälkeen ym. Mutta joskus tuntuu hyvältä, kun puoliso huomaa oman panostuksen parisuhteessa, ja myös kiittää siitä. Ehkäpä alkuperäisen kirjoittajan kannattaisi itse aloittaa siitä, mistä vaimoaan syyttää: Mieti, mitä hän tekee perheen eteen. Jos itse nukutat lapsesi usean kerran viikossa, useita nukutuskertoja jää siis myös vaimolle. Oletko huomioinut hänen panostuksensa?
Ja sitten vielä useille muille kirjoittajille tässä keskustelussa (ei siis alkuperäiselle eikä hänelle, jonka viestiin nyt vastaan): Mikä saa teidät pitämään itsestäänselvänä, että nainen pettää muiden miesten kanssa???? Todellakaan kaikki naiset, jotka eivät harrasta seksiä oman miehensä kanssa, eivät myöskään harrasta liiton ulkopuolella!
Saman kokeneena....
Minusta vaihtoehtosi ovat siinä, että teet tilanteesi selväksi vaimosi kanssa. Et uhkaillen "muutu tai alan pettämään", vaan kerrot mistä et pidä ja mihin toivoisit muutosta. Helppoa se ei ole, tiedän, mutta jostain on aloitettava, jos muutosta kaipaa. Jos vaimosi ei halua muuttaa mitään, eli ei tule yhtään vastaan, niin sittenpähän tiedät mitä elämä hänen kanssa tulee olemaan. Sen jälkeen voit tehdä muita ratkaisuja.
Älä syytä, "miksi sä aina...", ja "mikset koskaan..." vaan kerro miltä sinusta tuntui, kun hän teki tai jätti tekemättä jossain tilanteessa jotain. Monasti pienet asiat ärsyttävät ja ärsykkeen poistamisesta aiheutuva vaiva on pieni toisen osapuolen asiasta saamaan hyötyyn nähden.
Muuten ymmärrän kirjoituksesi täysin, ja toivon sinulle kaikkea hyvää. Mutta sikaa sinusta ei tule siinä vaiheessa, kun jäät kiinni pettämisestä. Pettäjä on pettäjä siinä vaiheessa, kun petos tapahtuu. Kyse on vaan siitä, missä vaiheessa vaimosi saa tietää, että olet sika.
Älä kuitenkaan ymmärrä minua moralisoijana. Haluan pohjimmiltani sanoa, että ongelma ei varmasti selviä pettämällä. Pahentaa vaan tilannetta. Toivottavasti saatte vielä onnellisen suhteen ja aitoa ja lämmintä läheisyyttä. Vaikka kuulostaakin pahalta tilanteelta.
Rakkauden lisäksi myös petos taitaa aidoimmillaan olla platonista.
Ennen kuin kumppani siirtyy fyysiseen suhteeseen kolmannen osapuolen kanssa on henkinen etääntyminen ja sitten irroittautuminen useimmiten jo tapahtunut.
Sillä, että toinen on jo mahdollisesti ehtinyt vieraaseen sänkyyn ei itse asian kannalta ole kaksista merkitystä. Tärkeämpää on, mitä ennen fyysistä petosta on tapahtunut. Asioiden selvittelyssä tulisikin keskittyä siihen, mikä ongelma ajoi kumppanin kolmannen osapuolen luo.
Jos syynä on seksin puute tai huono laatu niin on hyvä pohtia, miksi odotukset eivät kohtaa. Vai onko seksin säännöstely tapa käyttää valtaa tai pakottaa kumppani vihdoin kunnolliseen keskusteluun. Keskustelun esteenä voi myös olla, että toinen tai molemmat keskittyvät kumppaninsa vikojen osoitteluun sen asemesta, että molemmat miettisivät, mitä voivat tehdä suhteen parantamiseksi.
John F. Kennedyn virkaanastujaispuhetta mukaillen "...ask not what your partner can do for you: Ask what you can do for your partner"
Luuletko,etten minä näe/tajua mihin olemme ajautuneet (olettaen et olisit mun mieheni)?!
Aluksi olin vain hiukan masentunut. Masennuin liittoamme muuten vaivaavista asioista joihin kaipasin sinulta tukea,mutta en todellakaan saanut. Masennuin lisää ja mielessäni "kielsin" sinulta seksin,en halunnut enää,koska vaikka seksi sinällänsä oli ok,siihenkin kuitenkin kuului nämä samat,kuluneet kaavat,sinä teit aina ja joka kerralla samallalailla ja halusit samoja asioita... Minä yritin antaa vinkkiä ja sanoa suoraankin ja mitään ei tapahtunut...
Sun aika sitten. Joo,teit kyllä kotona paljon,mutta myös muualla,tai sanoisinko paremminkin muille? Jaoit aikaasi aika kummasti!! Tuttavat saivat aimo osan kaikenlaisena apuna yms ja sit sen lopun joka oli tietysti silti valtaosa olit kotona meidän kanssa. Aluksi tein kyllä kotihommat jne mutta sitten riitti!! Ajattelin että jos se&se saa sulta kohteliaisuutta ja apua joka inahduksesta niin miksen minä??? Kokeilin ja ihme kyllä se toimi... sain sadistista nautintoa katsoessani kun teet "minun" työni,koska minä en kokenut saavani sinulta mitään,ajatuksesi olivat aina muualla,iltaisin sinua väsytti ja viikonloppuisin poikamme meni meidän edelle. Siis itsekästä kyllä minä halusin,että MINUA halutaan ja minua olisi sinulla joskus ikävä ja haluaisit puhua ym
Mistä päästään isoimpaan aiheeseen: PUHUMISEEN!!
Miksi et puhu minun kanssani? Alkuhuumassamme emme muuta tehneetkään,viimeiseen viiten vuoteen sinä et todella ole puhunut kanssani. Joo,sellaista tarpeetonta löpinää ja höpinää,mutta et keskustele.
Olet mieheni eli et niin ehkä sun vaimosi kokee jotain näistä tunteista??
Yleensä näillä palstoilla naiset valittavat siitä, että miehet eivät osallistu kotitöihin yms. edelläkuvattuihin arkisiin asioihin. Mikäli mies niihin osallistuu, on se itsestään selvää, että mies hoitaa ainoastaan vain velvollisuuksiaan. Ei sitä tarvitse arvostaa, koska se on nimenomaan VELVOLLISUUS. Sen lisäksi sama miehen VELVOLLISUUS on hemmotellla vaimoaan/puolisoaan eli nostaa tämä jalustalle tai palvonnan kohteeksi. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että miehen tulee ansaita arvostuksensa ja sitä kautta saada läheisyyttä palkinnoksi. Parisuhteessa mies siis hoitaa näiden palstojen kirjoituksista päätellen velvollisuuksiaan. Jos näitä laiminlyö, on huono puoliso, eikä ansaitse läheisyyttä. Laiminlyöminen näyttää olevan peruste myös avioerolle tai vaimon uskottomuudelle. Jos tälle palstalle miehenä kirjoittaa näistä asioista, saa pääasiassa vain nenäkkäitä kommentteja siitä, miten tulee palvoa puolisoaan ja moraalisaarnan tasa-arvosta.
Siis sinulle "ihan pöpi" et todellakaan ole pöpi. Jos teet mitä kirjoitat tekeväsi, niin ansaitset vaimosi arvostuksen ja läheisyyden. Vaimosi sietäsi olla tyytyväinen mieheensä. Vaimollesi taidat olla itsestään selvyys, eikä hän kykenen sinua arvostamaan, koska odottaa sinun elävän vain perhettä ja häntä varten. Vaimosi ei välttämättä ajattele sinun tarpeitasi. Sinä annat, hän ottaa...
Uskottumuus ei sinäänsä ole ratkaisu, koska siitä jää huonomaku. Toki hivelee itsetuntoa saada arvostusta (kokemusta on), mutta se ei ratkaise ongelmaa. Ainut vaihtoehto on, että otat asian suoraan puheeksi. Tilanne, joko korjaantuu tai ei. Jos ei, niin vaimosi vie itseltään perheen itsekkyydellään ja sinulta mahdollisuuden olla hyvä isä lapselle, mutta ylpeytesi ja KUNNIASI ei kärsi kolausta. Jos luovut kunniastasi, myyt viimeisetkin itsetunnonrippeet alennusmyynnillä
Käypäs katsomassa tuo keskustelu sexi avioliitossa, ja jos olet minun mieheni niin itse olet soppasi keittänyt.
Vaikka aika etäiseltä välinne kuulostavat, ehdotan että tekisit jotain tämänsuuntaista koska rivien välistä paistaa toivo vielä asioiden paikkaantumisesta.
Pistä vaimosi ns. kovan paikan eteen.
Ja tällä EN tarkoita mitään kovistelua tai syyttelyä.
Kerro hänelle kaikki edellä mainitsemasi, ja pyydä häntä toistamaan sanomasi sinulle takaisin, vaikka sanatarkasti. Tällöin hän joutuu kohtaamaan mitä koet suhteessanne, vaikka hivenen väkisin.
Tämän jälkeen olette ns. samalla sivulla, ja hän saattaa haluta tehdä omasta puolestaan samoin.
Tämän jälkeen on syytä ottaa esiin kaikki ne hyvät puolet joita muistat teillä olleen alunperin, muistuta häntä niistä ja kysy suoraan haluaisiko hän niiden palaavan?
Tilanteestanne riippuen tietysti improvisaatiota tarvitaan, mutta tässä keskimäärin toimiva resepti. Ainakin saa pallon liikkeelle.