Moikka!
Olo on todella tyhjä..mulla ei ole sitä parasta ystävää jota näkis useammin kun kerran kuussa..joka soittelisi minulle usein,pyytäisi käymään tai vaan tulisi luokseni..sitä kaikkea kaipaisin..olen niin yksin.
Mies kyllä on,joka töissä viikolla ja usein ylitöissäkin..ja tyttö joka täyttänyt 2v5kk..mut ei ystäviä paljoo,tuttuja kyllä jonkin verran,kaipaisin vaan enemmän.
Tuntuu etten jaksa tätä yksinäisyyttä..olen todella ymmärtäväinen ja välittävä ihminen,toivoisin löytäväni samankaltaisen,mutta onko täysin mahdotonta? ehkä vaan sitä ei löydy,koskaan. Jaksaako sitä enää edes toivoa?? ja luottamus ihmisiin on todella heikko..kunpa pystyisin enemmän luottamaan ja tutustumaan ihmisiin mut..haluaako kukaan tosissaan tutustua minuun??-surullinen
Olo on todella tyhjä..mulla ei ole sitä parasta ystävää jota näkis useammin kun kerran kuussa..joka soittelisi minulle usein,pyytäisi käymään tai vaan tulisi luokseni..sitä kaikkea kaipaisin..olen niin yksin.
Mies kyllä on,joka töissä viikolla ja usein ylitöissäkin..ja tyttö joka täyttänyt 2v5kk..mut ei ystäviä paljoo,tuttuja kyllä jonkin verran,kaipaisin vaan enemmän.
Tuntuu etten jaksa tätä yksinäisyyttä..olen todella ymmärtäväinen ja välittävä ihminen,toivoisin löytäväni samankaltaisen,mutta onko täysin mahdotonta? ehkä vaan sitä ei löydy,koskaan. Jaksaako sitä enää edes toivoa?? ja luottamus ihmisiin on todella heikko..kunpa pystyisin enemmän luottamaan ja tutustumaan ihmisiin mut..haluaako kukaan tosissaan tutustua minuun??-surullinen
Vastaukset 9
Vanhimmat
MOI
Mulla on aivan sama juttu. Kaipaan ystävää ja en tiedä miksei minulla ole sellaista. Uskon että se johtuu siitä että olen pettynyt ihmisiin liian monesti enkä siksi päästä ketään "liian lähelle" ja alan sulkeutua hetki hetkeltä enemmän. Olin sosiaalinen ja iloinen ja mukava. Olen edelleen, mutta ne pitäisi vaan kaivaa esiin.Alan pikkuhiljaa kyllästyä ystävän etsimiseen. Haluan todellisen ystävän. Minulla on kyllä ihana poikaystävä, mutta käy myös töissä. Täytän helmikuussa 18. Tais mennä teksti sekavaks, mutta tarkotus oli sanoa, että täällä on samasta ongelmasta kärsivä! enkä todellakaan ole mikään nynny joka ei saa ystäviä, vaan en tiiä missä vika ....
No mullakin juuri tuota samaa..tuntuu että päivä päivältä sulkeudun vaan enemmän ja vähemmän tulee nähtyä ketään..ja myös pettynyt ihmisiin usein.
Olen 27 vuotta..ei ole elämä ollut helppoa,pettymyksiä,menetyksiä..mutta on tietty hyviäkin asioita tapahtunut,mieheni ja lapseni.
Mut haluaisi vielä joskus ystävän johon luottaa ja jota tapaisi vaikka joka toinen päivä..joka aina olisi tukena niinkuin olisin itsekin hänelle.
no..toivossa on kai hyvä elää?
Lohduttakaa itseänne sillä tiedolla, että monella muulla asiat ovat "hieman" huonommassa jamassa.
juu toivossa elellään . :S . eiköhän aurinko paista vielä risukasaankin?? toivon niin . yksin jälleen ollut koko päivän.siivonnu, tehny ruokaa, ollu netissä .. :S .pää hajoo . tahdon juttukaverin
Asun avoliitossa mieheni kanssa, olen 24 v, opiskelen ja olen töis, kavereita ei enää oo paljon, monet ollu pettureita ja ilkeilijöitä,et sellaset ei kiinnosta. Ajattelen ihan samoin, ihan ku ois ollu mun kirjoittama :) Mieheni myös usein ylitöissä, tosin lasta minulla ei vielä ole, on kyl mahoton vauvakuume, ja ois kiva jos ystäväl ois lapsi..Hoitaisin mieluusti kaverin lasta aina välillä....! Asun Tikkurilassa, minusta voit saada ystävän!meil: [email protected]
Moikka yksinäinen!
missäpäin asut ja minkä ikäinen olet? oletko muuttanut uudelle seudulle vai mistä johtunee ettei sulla kavereita arjessa? itse kaipaisin arkeen pieniä näkemisiä joita ei tarvitsisi erityisesti järjestää. Yksinäisyys on todella surullinen asia. maailmassa on niin paljon kumppanin/kaverin kaipuisia ihmisiä jotka eivät koskaan kohtaa.
no mä olen 27 vuotta ja asun hämeenlinnassa. Jotenkin vaan lapsen tulon jälkeen kavereista on kuulunu yhä harvemmin. Missäpäin itse asustelet ja minkäikäinen olet?
sama juttu mulla.mulla ei oo ainuttakaan ystävää.yksikin olisi korvaamaton!
ei yhtään ystävää?