http://www.kauppalehti.fi/4/0x100020/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=6791
Naiset hyvät, mitenkäs se nyt noin? Samaan aikaan emansipoitumisen kanssa! Tasa-arvoisempi kuin koskaan, korkeampi elintaso kuin koskaan, korkeampi koulutustaso kuin koskaan, enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan... Ovatko naiset vihdoin huomanneet, että miehenä oleminen ei sittenkään ole niin kivaa kuin aluksi vaikutti?
No, onneksi rouvat sentään ovat hyvin selvänäköisiä sen suhteen mikä on vikana:
"Lehden tutkimuksen mukaan tämä merkitsee sitä, että monessa parisuhteessa miehen lähtölaskenta on jo alkanut eli ratkaisuna nähdään uusi mies."
Sillähän siitä murheenkryynistä pääsee - ottamalla toisen tilalle.
Naiset hyvät, mitenkäs se nyt noin? Samaan aikaan emansipoitumisen kanssa! Tasa-arvoisempi kuin koskaan, korkeampi elintaso kuin koskaan, korkeampi koulutustaso kuin koskaan, enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan... Ovatko naiset vihdoin huomanneet, että miehenä oleminen ei sittenkään ole niin kivaa kuin aluksi vaikutti?
No, onneksi rouvat sentään ovat hyvin selvänäköisiä sen suhteen mikä on vikana:
"Lehden tutkimuksen mukaan tämä merkitsee sitä, että monessa parisuhteessa miehen lähtölaskenta on jo alkanut eli ratkaisuna nähdään uusi mies."
Sillähän siitä murheenkryynistä pääsee - ottamalla toisen tilalle.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Lukaisin tuon artikkelin ja ensimmäisenä tuli mieleen kysymys, millaisella otoksella ja kysymyksenasettelulla tuo "tutkimus" olikaan tehty. Ei sitä kerrottu.
Luulen kyllä, että kysymykset oli laadittu muotoon "haluaisitko enemmän rahaa" ja "toivoisitko enemmän romantiikkaa". Saahan tuosta muotoilemalla juuri sen tuloksen, joka tuntuu mielenkiintoisimmalta.
Eräs gallupintekijäksi naamioitunut herbatuotteiden mainostaja kysyi minulta kadulla ovelan kysymyksen. "Jos olisi olemassa tuote, jonka avulla saisi syödä ihan mitä tahansa, mutta silti laihtuisi, olisitko kiinnostunut?" Kysyin tietysti uteliaana, montako ei-vastausta oli tullut, mutta ei kysyvälle vastattu. Tutkimuksen tuloksena on satavarmasti ollut "99,8% naisista suosittelee H-tuotteita".
Tuohon Kauppalehden juttuun vastaisin omalta kohdaltani, että rahaa kyllä on mukavasti tottamaar, mutta kyllä lisääkin voisin ottaa. Rakkautta ja seksiä ei ole ollenkaan - johtuisiko sinkkuudestani - mutta enpä minä niitäkään enää kaipaa, kun viihdyn niin mainiosti omassa seurassani.
Asioissa on niin monta puolta ja niin moni gallupinpoikanen on ihan poskelleen laadittu. :)
Kuppalehden artikkelit ovat tunnetusti lyhyitä, mutta sitäkin epätarkempia. Ja kyselyn on tehnyt niinkin laadukas julkaisu kuin Sara-lehti, joten uskon tämän tutkimustuloksen olevan ehdottoman luotettava.
Itse tutkimus on kuitenkin sinällään sivuseikka, onhan noita samansuuntaisia tuloksia saatu muistakin kyselyistä. Lähinnä halusin ihmetellä tätä pientä yhteiskuntamme paradoksia:
Nyt, kun naisten asema on parempi kuin koskaan, naiset ovat asemaansa tyytymättömämpiä kuin koskaan.
kun tietää että olisi mahdollisuus johonkin parempaan? Tyytymätön ei yksinkertaisesti kannata olla jos mitään parantamisen mahdollisuuksia ei ole, se on vain energian tuhlausta.
Kunnes on päässyt mieheksi miehen paikalle? Näinkö tämä on ymmärrettävä?
sitten kaipaa lisää rahaa,rakkautta,hyvää seksiä ja ties mitä? Ihan samoja asioita kuin nainenkin, loppupeleissä.
Joskus tuntuu,että ihminen ei ole mihinkään tyytyväinen. Ei nainen eikä mies.
En osaa sanoa, mutta sen uskallan kuitenkin mennä sanomaan, että tuskin yksikään mies syyttäisi ongelmistaan naistaan. Viittaan siis uutisen kohtaan, jossa sanottiin että ratkaisuna nähdään miehen vaihtaminen.
Jos nainen on tyytymätön elämäänsä, mitä miehen vaihtaminen auttaa? Ei mitään, koska mies on vain osa naisen elämää. Parisuhde, ihmissuhteet, asunto, työpaikka, auto jne. ovat kaikki ulkoisia seikkoja, eivätkä tyytymättömyyden todellinen lähde. Todellinen lähde lienee naisen tyytymättömyys itseensä, tyytymättömyys on vain helpompi projisoida ulkoisiin seikkoihin kuin kohdata totuus.
Eikö olisi jo naistenkin aika myöntää, että nainen on oman elämänsä rouva siinä missä mies on oman elämänsä herra, eikä ongelmistaan käy syyttäminen ketään muuta kuin itseään?
"En osaa sanoa, mutta sen uskallan kuitenkin mennä sanomaan, että tuskin yksikään mies syyttäisi ongelmistaan naistaan. Viittaan siis uutisen kohtaan, jossa sanottiin että ratkaisuna nähdään miehen vaihtaminen."
Luehan vähän lisää näiden palstojen kirjoituksia... :D Tosin erona ehkä se, että mies ei vaihda (palveluhan voisi katketa hetkeksi), hankkii vaan lisää niitä naisia. (Varmuuden vuoksi: tämä oli kärjistys.)
S24 ei ole kattava otos Suomen miespopulaatiosta.
Itse asiassa uskaltaisin väittää, että juuri mistään muualta ei niin vääristynyttä kuvaa saakaan kuin täältä.
naiset ovat olleet vailla rahaa ja rakkautta. Ennen naiset joutuivat suorastaan kerjäämään rahaa omalta mieheltä kun olivat "vaan" kotirouvia.
vastaavanlaisen tutkimuksen siitä,että mistä miesten mielestä heidän tyytymättömyytensä elämään/parisuhteeseen johtuu =P
"Luehan vähän lisää näiden palstojen kirjoituksia..."
No näitä nyt ei kovinkaan tosissaan kannata edes lukea :D
Mikähän osa suomalaisista miehistä täältä puuttuu..on: juoppoja.. tyhjätaskuja.. miljonäärejä.. älykkäitä.. idiootteja.. koulutettuja ja kouluttamattomia.. valtaapitäviä ja toisia kumartavia.
Jokaisen tyypin edustajiin olen täällä törmännyt useamman kerran ja useampaan, joten ihmettelen jos tämä paikka ei ole kovin kattava.
ettei sara-lehden tutkimus ole kattava otos Suomen naispopulaatiosta.
puhuttiin miehenä olemisesta? Miehellä näkyy olevan ainakin hyvä mielikuvitus.
Suoraan ei puhuttukaan. Toimittajan tehtävä kun on uutisoida tutkimustuloksista ja tutkijan tehtävä on kommentoida niitä ja esittää tuloksille tulkinta. Se mielenkiintoisin tehtävä - eli spekulointi - on meidän heiniämme.
Itse halusin välittömästi kurkistaa tuloksen taakse ja en voinut olla yhdistämättä sitä naisen emansipoitumiseen ja yhteiskunnan tasa-arvoistumiseen. (Tasa-arvon sijaan itse tosin käyttäisin mieluummin termiä sukupuolettomuus, mutta puhutaan nyt vakiintuneilla termeillä.)
On selvää, että viimeisen 50 vuoden aikana muuttunut roolijako niin yhteiskunnassa kuin parisuhteessakin ei voi olla vaikuttamatta tällaisiin asioihin. Naisilla on nykyisin miehisempi rooli ja siten miehisempiä ongelmia. Jostain syystä kuitenkin vaikuttaa siltä, että naiset eivät nykyisessä roolissaan viihdy. Miksi?
Viihtyivätkö entisessä roolissa? Tuskinpa sen paremmin. Silloin sitä ei vain uskaltanut sanoa ääneen.
Vertaus: Vankilassakin on aika huoletonta olla, mutta kuinka moni meistä sinne silti haluaa?
Toinen vertaus: Miksi miehet valittavat erotilanteessa menettävänsä lapset, vaikka niin käy tänä päivänä harvemmin kuin koskaan ennen?
Ei tasa-arvo meistä sukupuolettomia tee. Jos tekee, homma on ymmärretty perusteellisesti väärin. Minusta tasa-arvo on sitä, että kukin saa olla juuri sellainen kuin on. Meissä jokaisessa on naisellisia piirteitä ja miehisiä piirteitä. Eri ihmisissä eri suhteessa. Jos ihmiset pakotetaan johonkin puhtaaksiviljeltyyn miehen tai naisen rooliin, siinä kärsivät kummankin sukupuolen edustajat.
Sitä en tosin minäkään ymmärrä, miksi välillä yritetään esim. väen väkisin (tai siltä minusta tuntuu)houkutella naisia miehisiin ammatteihin ja päinvastoin. Jokaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus hakeutua mihin ammattiin tahansa, mutta pitää myös hyväksyä se, että keskimäärin kiinnostukset menevät naisilla ja miehillä hieman eri suuntiin. Muuten mennään ojasta allikkoon.
Ok. Jos alistettu asema ei kelvannut, eikä tasa-arvoinen asema kelpaa... Uskaltaudun kysymään: mikä asema sitten kelpaa? Mieheksi miehen paikalle?
Nähdäkseni kyseessä on perinteinen rusinat pullasta -ilmiö: päätöksiä halutaan kyllä tehdä, mutta niiden osoittautuessa vääriksi vastuuta ei haluta kantaa itse, vaan vanhasta tottumuksesta syyttävä sormi osoitetaan siihen sukupuoleen, joka kautta aikain on vastuun kantanut.
Mieheksi miehen paikalle? Valaise nyt vähän miksi minun esimerkiksi pitäisi ymmärtää haluta mieheksi miehen paikalle?
Onko maailma - ja ihmisluonto - sinusta todella noin mustavalkoinen? Muuten, miten tyytyväisiä samanikäiset - tai sanotaan vaikka viisikymppiset - miehet ovat elämäänsä? Mistä johtuu viidenkympin villitys? 40 - 50 vuotta on ikä, jossa lähes kaikki arvioivat elämäänsä uudelleen. Minusta on aika kaukaa haettua yhdistää se tasa-arvokysymykseen.
Ihan mielenkiinnosta: Kerro mikä sinusta olisi oikea rooli naiselle ja mikä miehelle?
Viis tulkinnan suoraviivaisuudesta, olennaista on se onko se oikea vai ei. Pystytkö esittämään alistetun ja tasa-arvoisen lisäksi montakin eri vaihtoehtoa? Vai päädymmekö johtopäätökseen, että naisen on mahdotonta olla tyytyväinen missään olosuhteissa? Tasa-arvoistuminen on vallankumoukseen verrattava mullistus, mielestäni sen vaikutuksia kaikille elämän osa-alueille on aivan turha edes yrittää kiistää.
> Kerro mikä sinusta olisi oikea rooli naiselle
> ja mikä miehelle?
Luonnollisesti sellaiset roolit, joissa nainen ja mies viihtyvät. Nykyroolit ne eivät ainakaan ole, sillä myös nuoret miehet tuskailevat heihin kohdistuvien ristiriitaisten rooliodotusten kanssa.
Minun näkemykseni sopivasta roolista miehelle tai naiselle on yhdentekevä, koska se ei vaikuta kuin omaan elämääni.
Otin aiheen esille, koska mielestäni tuossa uutisessa oli malliesimerkki naisen logiikasta. Perinteisesti miehillä on runsaasti omia, parisuhteen ulkopuolisia harrasteita, mielenkiinnon kohteita ja intohimoja - sanalla sanoen: oma elämä. Jos miehille tehtäisiin vastaavanlainen kysely, veikkaisin että keski-ikäiset miehet kaipaisivat eniten aikaa. Enemmän aikaa tehdä omia juttuja ja keskittyä itseensä.
Naiset sen sijaan tuntuvat elävän elämäänsä - ja huomatkaan, omasta valinnastaan - enemmän ympärillään olevien ihmisten (perheensä) kautta. Kun sitten nainen huomaa olemansa tyytymätön nykyiseen elämäänsä ja häneltä kysytään siihen syytä ja parannusehdotuksia, nainen osoittaa miestä. Paraneeko naisen elämänlaatu vaihtamalla noita ympärillä olevia ihmisiä? Ei. Miksi ei? Koska se ei edelleenkään tuo naiselle omaa elämää, nainen vain alkaa elämään toisen ihmisen kautta eikä käytännössä mikään muutu.
Miksi nainen pyrkii korjaamaan nuorena tekemänsä virheen toistamalla sen vanhempana? Minkälainen ajattelutapa se sellainen on, että oman elämän laatu on riippuvainen jostain toisesta ihmisestä? Eikö tuollainen naivismi kuulu parikymppisille hupakoille?
"Luonnollisesti sellaiset roolit, joissa nainen ja mies viihtyvät."
Tästähän me olemme täysin samaa mieltä. Sinä vain väistät kysymyksen, etkä kerro mikä se rooli sitten olisi, jossa nainen ja mies voisivat olla tyytyväisiä. Toisin sanoen et sano oikeastaan mitään.
Minä - kuten jo aiemmin kerroin - uskon siihen, että ihminen on tyytyväinen silloin, kun hän voi olla juuri sellainen kuin on. Ilman, että ulkopuolelta annetaan mitään roolia noudatettavaksi. Kaikki naiset eivät kuitenkaan ole samasta puusta veistettyjä, kuten eivät ole miehetkään. Onko HK:n Sininen ihan varmasti jokaisen miehen lempiruoka? Jos ei ole, niin sovitaanko, että se kuitenin on! Onhan sen oltava, jos kerran miehen kuuluu HK:n Sinisestä tykätä, ....kele! ;)
Ajatus, että ihminen olisi alistettuna onnellinen on - anteeksi nyt vaan - suorastaan naurettava, täysin epälooginen. Mitä tasa-arvoon tulee, sitä ei suinkaan ole vielä liikaa. Tasa-arvoon on vielä matkaa. Mutta kuten jo totesin, ei pidä mennä ojasta allikkoon. Naisten on annettava olla naisia ja miesten miehiä. Kunkin naisen vain on saatava itse päättää millainen nainen haluaa olla, ja miehen millainen mies. Typeriä rooleja ei pidä korvata uusilla typerillä rooleilla.
By the way. Tällä naisella ei ole perhettä. Ihan oma elämä töineen, taloineen ja harrastuksineen kuitenkin.
Ja vielä: Ota lehtijuttuja lukiessasi huomioon, että ne kirjoitetaan myyviksi. Yksikään noista naisista ei välttämättä ole sanonut, että ratkaisu on uusi mies. Toimittaja sen sanoi. Usko minua, on hieman kokemusta. ;)
En minä ole täällä antamassa valmiita vastauksia, vaan oppimassa muiden näkökannoista. Toistan: minun mielipiteeni tarkasta roolituksesta on yhdentekevä, koska sovellan sitä vain omaan elämääni eikä se siten välttämättä ole yleisellä tasolla pätevä tai toimiva vaihtoehto.
Koska toimitaan yhteiskunnassa, on jo ihan järjestyksenkin vuoksi oltava tietty normisto, jota kaikki yhteisön jäsenet noudattavat. Liika sooloilu ja "kukin tehköön kuten parhaaksi katsoo" -mentaliteetti tarkoittaisi käytännössä täyttä anarkiaa, mikä ei ole toimiva vaihtoehto. Jonkinlaiset roolit on oltava, jotta jokainen tietää, mitä häneltä odotetaan. Vain siten yhteiskunta ja pienemmät yksiköt (kuten perhe) voivat toimia. Nykyroolien rajat ovat ilmiselvästi liian löysät, koska perheet eivät toimi ja yhteiskunnankin kanssa on vähän niin ja näin (esim. suuri määrä syrjäytyneitä nuoria miehiä).
Eikä kyse ollut pelkästään tasa-arvosta: olet väistänyt kokonaan pointtini siitä, että naiset eivät tutkimuksen tunnu käsittävän omaa vastuutaan omasta elämästään/onnellisuudestaan. Miksi näin voisi olla?
> Ajatus, että ihminen olisi alistettuna
> onnellinen on - anteeksi nyt vaan -
> suorastaan naurettava, täysin epälooginen.
Kas kun asia riippuu näkökannasta. 50-luvun länsimaalainen nainen oli alistettu, mutta vain 2000-luvun länsimaalaisen naisen näkökulmasta. Arabinaiset eivät ole samaa mieltä, vaan päinvastoin, pitävät 2000-luvun länsimaalaista naista pikkupikkubikineissään alistettuna. Japanilaiset naiset ovat eri mieltä, samoin kiinalaiset jne.
En usko, että myöskään 50-luvun nainen koki itsensä alistetuksi, vielä suuremmalla syyllä 1800-luvun nainen on nykynaisen kanssa eri mieltä. Nykykäsitys on vain yhden aikakauden käsitys. Myös muissa kulttuureissa on aivan erilainen vapauskäsitys - ironista on, että onnettomimmat ihmiset asuvat juuri länsimaisissa kulttuureissa. Ja vaikka toisin väitätkin, olen edelleen sitä mieltä, että länsimaissakin oltiin keskimäärin onnellisempia 50 tai 100 vuotta takaperin.
Mitä tulee tasa-arvoon, olet aivan oikeassa. Nyky-yhteiskunnassa nainen on miestä tasa-arvoisempi, mutta se on tyystin toisen keskustelun paikka.
"Nyky-yhteiskunnassa nainen on miestä tasa-arvoisempi,"
Tämä taustoittaa aika hyvin näkemyksiäsi. Me puhumme siis eri asioista? Minun logiikkani mukaan tasa-arvo on käsitteenäkin mahdoton, ellei se koske samalla tavoin kaikkia.
Yhteiskunnassa on oltava normit, mutta se on eri asia kuin tämä mistä me nyt puhumme. Tasa-arvo ja yhteiskunnan rakennetta ylläpitävät normit eivät sulje toisiaan mitenkään pois. En ole myöskään millään lailla vakuuttunut arabinaisten, japanilaisnaisten jne. suuremmasta onnellisuudesta länsimaiseen naiseen verrattuna. Ei asia tosin varmaankaan ole suoraviivaisesti toisinkaan päin.
Maailma ei ole valmis. Menee toistoksi, mutta meillä on vielä pitkä matka todelliseen tasa-arvoon. Sellaiseen, jossa kummankaan sukupuolen yksilöitä ei pakoteta johonkin heille epäluonnolliseen rooliin, ei 50-luvun rooliin eikä 2000-luvun rooliin. Jos mies tarvitsee naisen alistamista ollakseen onnellinen, kaikki ei ole sillä miehellä hyvin. Ja päinvastoin.
Olisi muuten mielenkiintoista tietää minkä ikäinen olet. Kuinka paljon sinulla on kokemusta 50-luvusta?
Puhuessani 50-luvusta viittaan ajanjaksoon, jolloin perinteinen perhemalli oli voimissaan. Perinteisellä perhemallilla taas tarkoitan perhettä, jossa mies käy töissä elättäen perheen ja nainen hoitaa kodin ja lapset. On yhdentekevää, onko minulla kokemusta 50-luvusta vai ei - yhtä hyvin voisin puhua 30-luvusta tai 1800-luvusta.
> Jos mies tarvitsee naisen alistamista ollakseen
> onnellinen, kaikki ei ole sillä miehellä hyvin.
> Ja päinvastoin.
Ihmettelen suuresti tätä kommenttia, sillä keskustelimme naisista ja naisten käsityksistä.
Ja tässä yhteydessä noilla asioilla ei ole mitään liittymäkohtia, niinkö? :D
nykyiset roolit ovat? Mielestäni suuri osa ihmisistä elelee elämäänsä omalla painollaan ja jonkin verran suunnitellen, eikä tiukoissa rooleissa (tai näin ainakin mun tuttavapiirissä on).
"50-luvun länsimaalainen nainen oli alistettu, mutta vain 2000-luvun länsimaalaisen naisen näkökulmasta. Arabinaiset eivät ole samaa mieltä, vaan päinvastoin, pitävät 2000-luvun länsimaalaista naista pikkupikkubikineissään alistettuna."
Itse koen elämäni naisen "roolissa" mukavaksi näin, ja jos joku kokee minut alistuneeksi, niin se on hänen ongelmansa. Toisaalta luulen, että yksilö tulee olemaan aina, aikakaudesta tai sukupuolesta riippumatta, alisteinen ympäröivälle yhteiskunnalle, koska yhteisön etu menee yleensä yksilön edun edelle.
En ihan heti keksi, mitä muutoksia nykyiseen naisen "rooliin" (mitä sillä tarkoitatkaan)tulisi tapahtua. Ehkä ulkonäköpaineiden laantumista ja kodinhengetärroolin jonkinasteinen hylkääminen tms olisi paikallaan.
Joka tapauksessa toivon, että naisten toimeliaisuutta ja kouluttautumista arvostettaisiin aina miesten palkkatasolle saakka.
Vielä perheiden toiminnasta: en tarkalleen tiedä, mitä tarkoitat perheiden toimimattomuudella, ehkä erojen lisääntymistä? Kolikon toinen puoli on kuitenkin se, ettei pariskunnan kummankaan osapuolen tarvitse olla enää totaalisen huonossa liitossa. Eikö se ole vain hyvä asia, myös mahdollisten lasten kannalta?
Tietysti erot sinällään ovat kurja asia, mutta ei siitäkään voi vain huonoja asioita mainita, koska elämä ei ole mustavalkoista ja harvoja hyviä asioita elämässä voi saavuttaa ilman pienintäkään kipua, luopumista tai tuskaa.
Nykyroolit ovat yhä pidemmälti androgyynejä, eivätkä ota huomioon yksilöiden tai sukupuolten välisiä ominaisuuseroja. Tasa-arvo tunnutaan ymmärrettävän enemmänkin tasapäistämisenä surullisin seurauksin.
> mitä tarkoitat perheiden toimimattomuudella,
> ehkä erojen lisääntymistä?
Mikä on perheen tärkein funktio? Kasvattaa lapsia. Sitä vartenhan mies ja nainen muodostavat perheen - lisääntyäkseen.
Onnistutaanko nykyisin lasten kasvatuksessa? Ei, yhä suurempi osa lapsista syrjäytyy ja putoaa tyhjän päälle. Miksi näin käy? Osaksi kyse saattaa olla roolituksen toimimattomuudesta valtion ja perheen välillä. Suurempana syynä pitäisin kuitenkin perheen sisäistä toimimattomuutta. Työnjako ei ole selvä äidin ja isän välillä, vuoropuhelu lasten ja vanhempien kesken ei toimi. Tulos on surkea.
Itse uskon, että nykymallinen perheinstituutio ei kykene luomaan samanlaista hyvinvointia kuin traditionaalisempi malli, varsinkaan lapsille.
ainakin osittain virheellisistä olettamuksista.
Useasti mies ja nainen muodostavat perheen, koska kumpikin suhteen osapuoli kaipaa elämänkumppania rinnalleen. Lapsia tulee, jos tulee, eiväthän kaikki edes voi saada jälkikasvua.
Ihmisten intressit ovat myös muuttuneet. On yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. Mikä silloin olisi naisen rooli, ellei tämä nykyinen "roolitus" eli käydä töissä kodin ulkopuolella?
Kasvava osa pareista toivoo elämäänsä ainoastaan yhtä lasta. Perheen tilanne on silloin aivan eri kuin mitä perheiden olosuhteet olivat joskus 50 vuotta (tai kauemmin) sitten. Näin ollen entistä mallia ei voida ihan noin vaan soveltaa nykypäivään.
Olivatko asiat toisaalta onnellisesti aikaisempina aikoina tai ovatko ne sitä koskaan olleet? Jokaisella aikakaudella on ongelmansa. Niin ihanaa kuin ennen vanhaan olikin, silloin oli kuitenkin myös esim. huutolaislapsia, joiden osa ei ollut kadehdittava. Väitän myös, että perheväkivalta oli aikaisemmin suurempi ongelma-erityisesti siksi, että tilannetta oli niin vaikea muuttaa.
Naisten osallisuus yhteiskunnan taloudessa (eli työssäkäynti kodin ulkopuolella) on ollut merkittävää sekä lasten että naisten hyvinvoinnille.
Toisaalta jollakin tapaa lasten kasvatuksessa onnistutaankin, sillä suomalaiset alkavat olemaan yhä koulutetumpia ja nuoret haluavat satsata entistä enemmän osaamiseensa. Väittäisin, että nimenomaan koulutettujen (ja siten kodin ulkopuolella töitä tekevien) vanhempien lapset kouluttautuvat todennäköisimmin (ja syrjäytyvät epätodennäköisemmin). Tässä on siis selvä ristiriita sen välillä, mitä olet tuonut esille.
Korostaisin siis yksilöiden välisiä eroja, en niinkään sukupuolten. Ja haluan edelleen todeta, etten tunne naisia, jotka syyttäisivät "kaikesta" miehiä. Syytökset kohdistuvat yksittäisiin miessukupuolen edustajiin, ns. kusipäihin, eikä miessukupuoleen sinänsä, eikä ollenkaan tuossa mittakaavassa, jonka esitit.
Sittenhän tuo tarkoittaa että sullakin on vielä toivoa kunhan muistat opiskella kiltisti ja vielä saada hyvän työpaikan että saat viimein iskettyä itsellesi sen 40-60 -vuotiaan toisella kierroksella olevan tätösen ;)
Olen kuullut että kun nainen alkaa olla n. 50-vuotias hän alkaisi taantua ja käyttäytyä kuin teinityttö, jos siis nainen haluaa olla tasa-arvoisessa suhteessa sen ikäisenä, olisi hänen siksi vaihdettava parikymppiseen mieheen koska miehethän siinä iässä ovat vielä varsin kypsymättömiä... ja vieläpä seksuaalisessa huipussaan. Vanhemmilla miehillä kun saattaa olla potenssiongelmia jne.
Ja koska meitä edeltänyt sukupolvi ei myöskään ole suosinut avioehtoja, tarkoittaa se myös naisen hyötymistä avioerossa, jolloin elintaso pysyy edelleen korkeana erosta huolimatta.
En ymmärrä mikä tässä nyt oli niin kovin epäselvää?
Lähinnä epäselväksi on jäänyt:
1. Miksi nainen ei kykene näkemään omien päätöksiensä ja tyytymättömyytensä välistä yhteyttä vaan sen sijaan pitää miestä suurimpana syypäänä?
2. Mikä saa naisen kuvittelemaan, että nuoruuden virheiden toistaminen keski-iässä toisi minkäänlaista muutosta epätyydyttävään tilanteeseen?
3. Mitä roolia naisen emansipoituminen, sukupuoliroolien häviäminen (sekoittuminen) ja yhteiskunnan tasa-arvoistuminen näyttelee tässä murhenäytelmässä?
Näkemyksiä saa esittää.
4. Millä perusteella ajattelet asioiden olevan noin kun kohdissa 1. - 3. esität?
Se on kyllä jo tullut selväksi, ettet ole samaa mieltä edes taustaolettamuksien kanssa. Ne kuitenkin voi juontaa ihan tuosta taikavirkkeestä, jonka alkuperäiseen viestiin olin lainannut. Asian yhteiskunnallinen aspeksi on tässä ikään kuin mukava bonari, jota mielelläni pidän esillä vaikkei siihen tutkimuksessa oltu viitattukaan.
Ja koska Sara-lehti ystävällisesti tarjoaa spekulointitarkoituksiimme näin oivallista tutkimusaineistoa, niin eikö voitaisi jatkaa keskustelua näiden taustaolettamuksien pohjalta?
1. Miksi nainen ei kykene näkemään omien päätöksiensä ja tyytymättömyytensä välistä yhteyttä vaan sen sijaan pitää miestä suurimpana syypäänä?
- Tämä ei ole ikäsidonnainen asia. Naisella on tapana muuttaa mieltään ja muokata mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi. Elämä on helpompaa silloin kun ei paina itsesyytökset ja omatunto on puhdas ;) Jos miestä ei voi syyttää, niin sitten täytyy vähintään syyttää epäarvoista yhteiskuntaa tai kuukautiskiertoa ;)
Mutta oikeasti täytyy kyllä sanoa että tuo naisen hormonitoiminta vaikuttaa ikävä kyllä liian moneen asiaan ja tekee monista hyvinkin ailahtelevaisia. Otan osaa! ;)
2. Mikä saa naisen kuvittelemaan, että nuoruuden virheiden toistaminen keski-iässä toisi minkäänlaista muutosta epätyydyttävään tilanteeseen?
- Monet naiset ovat pidättyväisempiä ja ns. kilttejä teinivuosinaan. Itsetutkistelun vaihe naiselle tulee n. kolmikymppisenä ja sitä myötä nainen alkaa nauttia enemmän seksistä sen sijaan että miettisi aina kuinka tyydyttää ja miellyttää miestä. Voisi siis sanoa että nainen tekee teini-iän virheet vasta myöhemmällä iällä.
3. Mitä roolia naisen emansipoituminen, sukupuoliroolien häviäminen (sekoittuminen) ja yhteiskunnan tasa-arvoistuminen näyttelee tässä murhenäytelmässä?
- Hormonalliset syyt. Naisen vaihdevuodet alkavat n. 45-55 ikävuoden korvilla. Estrogeenipitoisuudet laskevat ja testosteroni puolestaan nousee -> on siis aivan luonnollista että naisen käytöskin muuttuu maskuliinisemmaksi
vain samalla lailla ajattelevien kanssa?
Olen keskustellut sinun antamistasi lähtökohdista, mutta todennut olevani eri mieltä taustaolettamusten oikeellisuudesta. Se ei ole siis mielestäsi keskustelua? Minkäs teet. En jaksa loputtomasti keskustella siitä, onko omena vaalean- vai tummanpunainen. Etenkään, jos omena on vihreä.
Johan me olemme tovin keskustelleet asiasta, mutta ajautuneet umpikujaan, koska et suostu luopumaan kannastasi, jonka mukaan taustaoletukset ovat vääriä.
En näe miten mielestäsi taustaoletuksien torjuminen suoralta kädeltä edesauttaisi hedelmällistä keskustelua. Et voita sillä mitään.
Paljon hedelmällisempää on hyväksyä, että esitetty olettamus saattaa olla totta ja pyrkiä löytämään sille loogisia syitä. Siksi tämä ketju. Jos taas rationaalisia syitä väittämälle ei löydy, voimme yhteistuumin todeta, että oletus ilmiselvästi ei pidä paikkaansa. Tällöin on puhdas sattuma, että suuri osa naisista käyttäytyy tietyssä iässä tietyllä tavalla.
Siis biologian syytä kaikki? Naisen tarpeet vaihtelevat iän myötä ja näitä vaihtelevia tarpeta tyydyttämään nainen kokee tarvitsevansa erilaisia miehiä. Kuulostaa loogiselta, naivathan miehetkin nuorena tietyntyyppisiä naisia ja myöhemmin naivat aivan toisen tyyppisen naisen.
Nainen myös sortuu helposti siihen miinaan, että hakee epäonnistumisensa syitä kaikkialta muualta kuin sieltä, mistä niitä pitäisi hakea (eli peilistä).
> Voisi siis sanoa että nainen tekee teini-iän
> virheet vasta myöhemmällä iällä.
Voidaanko mennä jopa niin pitkälle, että sanottaisiin naisen alkuperäisen päätöksen parikymppisena naida se sohvaperunaksi muuttunut nahjus on sittenkin peräti oikea?
"Nainen myös sortuu helposti siihen miinaan, että hakee epäonnistumisensa syitä kaikkialta muualta kuin sieltä, mistä niitä pitäisi hakea (eli peilistä)."
Lue esimerkiksi nimimerkki 182 cm:n kirjoituksia. Mistä ko. mies hakee syytä epäonnistumiselleen naisten kanssa?
Entä mitkä olivat tuon edellisen kirjoittajan perustelut naiskäsitykselleen? Kenties oma henkilökohtainen kokemus? Se on täysin pätevä peruste,jos keskustellaan siitä, miten mies kokee naiset ja miten erityisesti tämä mies kokee naiset. Naisista, ja etenkään naisten motiiveista se ei kerro yhtään mitään.
Olen vain yksi nainen, mutta se on aika paljon enemmän kuin teistä kumpikaan voi sanoa. Lisäksi tunnen aika monta naista eikä heistä yksikään oikein sovi väsäämäänne muottiin.
Ensisijaisesti niiden perusteleminen lienee kuitenkin väitteen esittäjän tehtävä?
Olen nainen. Minun kokemusmaailmani ei tue väitettä. Tuntemieni naisten kokemusmaailma ei tue väitettä. Mutta hei, olihan se lehdessä. Pakkohan sen on olla totta!
Muutama kysymys vielä itse aiheesta.
1) Jos kotihengettären ura on naiselle luontainen, miksi hän ei hakeutuisi siihen luonnostaan yhteiskunnassa, jossa valinta on vapaa?
2) Arveletko, että hengetärten miehet ovat valmiita huolehtimaan puolisonsa sosiaaliturvasta esimerkiksi, maksamalla eläkemaksua tämän puolestaa niin, että kummallakin puolisolla tulee olemaan samansuuruinen eläke?
3) Miten arvelisit yhteiskunnan toimivan ilman naisten työpanosta? Esim. Tehyn mahdolliset joukkoirtisanoutumiset eivät tule mielestäsi aiheuttamaan minkäänlaisia ongelmia?
4) Eikö yhteiskunnassa ole mielestäsi tapahtunut 1950-luvun ja 2000-luvun välillä mitään muuta muutosta kuin se, että naiset eivät ole enää alistetussa asemassa?
"Naisella on tapana ... muokata mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi."
Tästä voinemme tämän keskustelun perusteella tehdä mm. seuraavanlaisen päätelmän:
Asiasta.huvittunut on erittäin todennäköisesti nainen ja Nettikatti on melkoisella varmuudella mies.
;)
"naivathan miehetkin nuorena tietyntyyppisiä naisia ja myöhemmin naivat aivan toisen tyyppisen naisen."
Muistan lukeneeni artikkelin pohjautuen erääseen tutkimukseen jonka mukaan miehen myöhemmällä iällä valitsema nuori, uusi vaimo ei ole yleensä koskaan niin tasokas kuin se ensimmäinen, nuoruuden vaimo. Ja varmasti tämä pitää paikkansa, eihän enää 50-vuotias mies vastaa tasoltaan sitä mitä hän on ollut 20-30 vuoden iässä.
Olen kuitenkin sitä mieltä että vanhemmalla iällä irroittelut ja eroamiset ovat erilaisia miehellä ja naisella. Mies monesti perustaa uuden perheen nuoremman naisen kanssa ja saattaa jopa hankkia lapsia. Nainen ei siihen enää vaihdevuosi-iässä kykene, joten hänellä ei ole enää suvunjatkamisviettiä vaan hän voi keskittyä puhtaasti nautintoon ja itsensä hellimiseen... Ja siten nainen tekee ne virheet joita mies on tehnyt "teini-ikäisenä", naisen ei enää tarvitse valvoa mainettaan koska hän on jo jatkanut sukuaan ja näin tehnyt tehtävänsä.
"Nainen myös sortuu helposti siihen miinaan, että hakee epäonnistumisensa syitä kaikkialta muualta kuin sieltä, mistä niitä pitäisi hakea (eli peilistä). "
Tämä lienee heikkoutena ihan ihmisrodulle yleensä, sukupuolesta riippumatta. Ei tarvitse kuin avata telkkari tulosruudun aikoihin ;)
"Voidaanko mennä jopa niin pitkälle, että sanottaisiin naisen alkuperäisen päätöksen parikymppisena naida se sohvaperunaksi muuttunut nahjus on sittenkin peräti oikea?"
Mistäs tämä tuli? Todisteethan viittaavat juuri päinvastaista.
Yhteenvetona: nainen on tyytymätön -> mies kiertoon -> hurvittelua ja mahdollisesti nuorempia miehiä -> tasaantuminen ja tässä vaiheessa joko 1) nainen haluaa kumppanin itselleen ja pariutuu toisen kypsässä iässä olevan miehen kanssa 2) nainen nauttii vapaudestaan ja keskittyy esim. lastenlapsiin ja/tai uusiin harrastuksiin ja ystävättäriinsä
Aika asiallista tekstiä. Tätä jäin kuitenkin ihmettelemään:
"Nainen ei siihen enää vaihdevuosi-iässä kykene, joten hänellä ei ole enää suvunjatkamisviettiä vaan hän voi keskittyä puhtaasti nautintoon ja itsensä hellimiseen... Ja siten nainen tekee ne virheet joita mies on tehnyt "teini-ikäisenä",..."
Mikä tuossa on se virhe? Naisen, joka ei enää aio perustaa perhettä, ei tarvitse painottaa turvallisuutta ja suhteen ikuista kestävyyttä. On varaa riskeerata ja valita (sikäli kun toinen haluaa tulla valituksi) juuri se mies, jolle sydän eniten sykkii ja joka herättää suurimmat halut. Mikä siinä on virheeksi luettavaa?
Hyvä kirjoittaja, täytyy sanoa. Sopivan provokatiivista tekstiä - muttei kuitenkaan niin provokatiivista, että tavallinen palstajuntti tajuaisi huutaa "PROVOOOO!" Tyhjänpäiväisten provohuuteluiden sijaan syntyy keskustelua - erinomaista.
Nimimerkki Mies 182 cm kirjoittaa sulavakielisesti ja selkeästi pilke silmäkulmassa. Tällaisia kirjoittajia tarvitaan lisää, vastauksista päätellen jutut uppoaa palstakansaan kuin mulukku yleiseen naiseen!
Kiitos! Tämä viimeistään paljasti, että tulkintasi ei riipu tekstistä, vaan kirjoittajan sukupuolesta. :D
> Mistäs tämä tuli? Todisteethan viittaavat
> juuri päinvastaista.
Nythän on ilmiselvästi niin, että keski-iässä naiset ovat (ilmeisesti hormonaalien syiden takia) niin pyörällä päästään, etteivät enää erota väärää vasemmasta, syytä seurauksesta puhumattakaan siitä, että kykenisivät arvioimaan päätöksiensä järkevyyttä.
Mieleeni juolahti muuan ajatus, jonka mukaan naiset voisivat olla jopa niin sekaisin, että itse asiassa olisivat tyytymättömiä täysin oikeaan ratkaisuun. En voi olla ajattelematta, että nykyisessä parisuhteessa kumppani nähdään enemmänkin palveluntuottajana, jonka tehtävä on tuottaa huolenpitoa, mielihyvää jne. sen sijaan, että parisuhde nähtäisiin sitoutumisena pitkäaikaiseen kumppanuuteen.
Ts. ehdotan, että naiset ovat tyytymättömiä, koska haluaisivat asiakkaan roolin, mutta miehet tarjoavat kumppanin roolia koska eivät halua olla pelkkiä palveluntuottajia.
Nyt täytyy pysäyttää tämä ajatusketju tähän:
Yhteenvetona: nainen on tyytymätön -> mies kiertoon -> hurvittelua ja mahdollisesti nuorempia miehiä ->
Artikkelissa mainittiin naisten olevan vailla rakkautta - ei hurvittelua tai nuorempia miehiä. Sitä, keneltä naiset rakkautta toivovat, ei mainittu. Koskapa oman miehen rakastaminen on jo niin kovin vanhanaikaista, on paljon mahdollista, että juuri nuoremmilta miehiltä, mutta siihen en ota kantaa.
Kuitenkin pitää huomauttaa, että artikkelin mukaan selkeästikään ei kaivata vapauden tunnetta (johon viittaat hurvitteluna) vaan turvallisuuden tunnetta (joka naisen kielenkäytössä saattaa saada rakkauden muodon).
Mielestäni siis harhaudut puhuessasi vapaudesta.
1) Nyky-yhteiskunnassa naisten on mahdollista hakeutua haluamaansa rooliin. Jostakin minulle tuntemattomasta syystä naiset hakeutuvat rooliin, johon he keski-iässä on tyytymättömiä. Mikäli et ole huomannut, näiden syiden pohtiminen oli koko ketjun kantava idea.
2) En näe mikä muutos tässä olisi nykytilanteeseen. Miehet ovat jo nykyisellään nettomaksajan roolissa:
- Miehet työskentelevät tuottavilla aloilla, naisten vastaavasti työskennellessä tuottamattomilla aloilla (ja ennen kuin alat jauhaa yleistyksistä, suosittelen lukemaan lauseen uudelleen ja ajattelemaan).
- Miehet maksavat työuransa aikana enemmän veroja ja nauttivat eläkkeestä huomattavasti lyhyemmän ajan (koskapa naiset elävät pidempään).
3) Huonosti. Työnjakoa vain sietäisi miettiä. Uskoakseni esimerkiksi 1900-luvun alussa työnjako oli toimiva, nykyisellään se ei sitä ole.
4) Elintason nousu ja tasa-arvoistuminen ovat sodanjälkeisen yhteiskunnan suurimmat mullistukset.
Alkaa jo ankarasti kyllästyttää, mutta pari kysymystä vielä:
1) Nyky-yhteiskunnassa miehilläkin on vapaus valita haluamansa rooli. Miksi miehet ovat onnettomia? Keski-ikäiset miehet ja - kuten itse korostit - jo nuoret miehet?
2) Onko taloudellisesti tuottava työ sama asia kuin tärkeä - jopa välttämätön - työ? Kotitehtävä: kuvittele yhteiskunta, jossa ei ole lastenhoitajia, vanhustenhotajia, sairaanhoitajia, sosiaalialan työntekijöitä, opettajia jne.
Alussa ihannemaailma löytyi 1950-luvulta, nyt olemme jo 1900-luvun alussa. Mihin vielä päädymmekään. :)
1) Edelleen korostan, että kyse ei ole kilpailusta. Sillä ei ole mitään väliä tämän keskustelun kannalta, ovatko miehet onnettomia vai peräti onnettomampia kuin naiset. Puhe oli naisista, naisten tekemistä valinnoista ja niiden seurauksista. Vaikka miehet olisivatkin onnettomia, se ei estä meitä pohtimasta juuri naisten käytöstä. Eikä se varmaankaan tee naisia yhtään sen onnellisemmaksi, vaikka miehet olisivatkin vielä onnettomampia?
2) Naiset työskentelevät pääasiassa palvelualoilla, joiden luoma hyvinvointi on lähinnä laskennallista. On helposti ymmärrettävissä, että kampaajan tekemä uusi kampaus ei lisää hyvinvointia samalla tavoin kuin esimerkiksi paperimiehen tekemä vessapaperi. Silti molemmat kerryttävät BKT:ta laskennallisesti samalla tavalla.
Sosiaalipalvelujen tarpeellisuus ei poista sitä tosiasiaa, että hyvinvointi luodaan konkreettisesti tuottavilla aloilla. Esimerkiksi sairaanhoitajien tulevat palkankorotukset ovat suoraan pois veronmaksajien - käytännössä tuottavien alojen työntekijöiden eli miesten - pussista. Kuten sanoin, miehet ovat jo nyt nettomaksajia.
Yhteiskunnassa, jossa ei ole mainitsemiasi ammatteja, ei ole myöskään mitään tuottavaa teollisuutta. Tämä siksi, että tuottamaton sosiaalitoimi kustannetaan tuottavien alojen voitoilla. Tällainen yhteiskunta on tällä hetkellä Zimbabwe, jossa työttömyysprosentti on 80 prosentin luokkaa. Käytännössä töissä ovat enää armeija ja poliisi, joita hallitus pitää yllä ulkomaisilla kassavirroilla. Nekin ovat läpeensä korruptoituneita. Muut keskittyvät varastelemaan toisiltaan. Ainoa keino ulos Zimbabwen umpikujasta on kehittää maahan kannattavaa ja tuottavaa liiketoimintaa. Tämä ihan esimerkkinä siitä, miten kausaalisuhde menee ja mikä on välttämätöntä sanan varsinaisessa merkityksessä: aina on ensin oltava tuottava pohja, jolle rakennetaan.
Yhteiskunnan kannalta on jokseenkin se ja sama, hoitaako äiti kotona omia lapsiaan vai lastentarhassa muiden lapsia. Keskittämällä lapset leiritykseen saavutetaan tiettyjä säästöjä, kun työvoimaa vapautuu lastenhoidosta. Voidaan kuitenkin kysyä, tekeekö yhteiskunta ainoastaan tepposet lapsen yksilölliselle kehitykselle säästämällä väärässä paikassa. Varsinkin kun tuo työvoima ei näytä vapautuvan mihinkään tuottavaan työhön vaan lähinnä reserviin. Työllisyysaste on verrattain alhainen ja voidaan perusteellisesti väittää, että saattaisi tulla halvemmaksi ns. kotiuttaa naisia lastenhoitoon työpaikoilta ja ottaa tilalle työttömiä miehiä (tämä oli yksi konsti, jolla natsit saavuttivat täystyöllisyyden 30-luvulla).
Monimutkaisia asioita, jotka eivät tosin kuulu tähän ketjuun.
Kova on sinulla kontrollin tarve. Tiukka linja mistä saa keskustella ja mistä ei. Uskallan kuitenkin väittää, että yhtään sellaista seikkaa en ole esiin nostanut, joka ei olennaisesti liittyisi asiaan.
Perun tuolla toisaalla esittämäni vaihtoehtoisen teorian sinusta. Tosikko olet sittenkin.
Minulla ei ole mitään syytä toivoa miesten olevan onnettomia, päinvastoin. Jaettu onni on kaksinkertainen onni. Kysymys miesten onnellisuudesta on olennainen, koska ongelman raajaminen vain naisiin antaa sen harhakuvan, että ongelma olisi vain naisille tyypillinen ja siten liittyisi sukupuoleen. Mutta siihenhän sinä pyritikin. Tarkoitus pyhittää kaiketi keinot.
Kukaan muu ei ole varmaan enää pitkään aikaan jaksanut seurata tätä keskustelua, joten voinemme mekin siirtyä usiin aiheisiin. Minä jatkan elämää onnellisena kyvystäni arvostaa ja kunnioittaa ihmisiä - heidän sukupuolestaan riippumatta.
Kova on sulla tarve pitää miestä esillä, vaikka naisista pitäisi keskustella. No, niinhän ne tutkimukset naisetkin näkivät miehen suurimpana syypäänä.
Eikö olisi vain helpompi hyväksyä, että nainen on oman elämänsä rouva siinä missä mies on oman elämänsä herra? Ei naisen onnellisuus tai onnettomuus johdu miehestä millään tavalla, vaan puhtaasti naisesta itsestään ja naisen valinnoista. Sama koskee toki miehiäkin. Näin ollen jos halutaan pohtia syitä naisen onnettomuuten, ei tule tarjota miestä ykkösvaihtoehdoksi.
"Ei naisen onnellisuus tai onnettomuus johdu miehestä millään tavalla, vaan puhtaasti naisesta itsestään ja naisen valinnoista."
Heureka! Vihdoinkin olemme täysin yksimielisiä ainakin yhdestä asiasta. Tuo voisi olla minun kirjoittamani, nimenomaan niin ajattelen: Jokainen aikuinen ihminen vastaa omista valinnoistaan eikä kukaan muu voi tehdä ihmistä onnelliseksi kuin hän itse. Auttaa toki voi, mutta loppujen lopuksi onni on omissa käsissä.
Etsipäs nyt vielä lopuksi sellaisia kohtia kirjoituksistani, joissa syytän miehiä. Montako löysit? :D
Kas kun jaksat toistaa sanaa "mies", saa väkisinkin sen käsityksen, että kuvittelet sen olennaisesti liittyvän asiaan.
Hyvä, että edes nyt parinkymmenen viestin jälkeen suvaitset korjata tämän harhaluulon.
ei moralisointia. Mutta sanoisin että kun nainen jättää taakseen pitkän avioliiton löytääkseen itsensä ja nautintonsa, monesti ne jutut saattaa sitten muutaman vuoden päästä kaduttaa. Sellainen elämä saattaa tuntua kivalta muutaman kuukauden tai vuoden mutta pohjimmiltaan nainen silti etsii turvallisuutta ja kumppanuutta.
Jokainen tekee virheitä, jokaisessa elämänvaiheessa... tässä elämänvaiheessa naisella on niin mullistava hormoonivaihdos meneillään että kyllähän sen täytyy vaikuttaa.
"Artikkelissa mainittiin naisten olevan vailla rakkautta - ei hurvittelua tai nuorempia miehiä. Sitä, keneltä naiset rakkautta toivovat, ei mainittu. Koskapa oman miehen rakastaminen on jo niin kovin vanhanaikaista, on paljon mahdollista, että juuri nuoremmilta miehiltä, mutta siihen en ota kantaa."
Pitkässä suhteessa monesti käy niin että toisen huomioiminen loppuu ja kun suomalaismiehelle on vielä ominaista muuttua kaljaa hörppiväksi sohvaksi vuosien myötä. Ja kun ei suomimies puhu eikä pussaa.... Kun nainen kokee itsensä rakastetuksi ja häntä pitää hyvin, hän kokee olonsa turvalliseksi.
Kun nainen on koko elämänsä ajan uhrautunut ensin miellyttääkseen miestänsä ja sitten lasten takia, ja kun lapset viimein lähtevät kotoa eikä ole tarvetta miehen miellyttämiseen, (joka on ominaista parikymppiselle naiselle), voi tulla tarpeettomuuden tunteita sekä myös turvattomuutta. Ja jos mies ei enää näytä välittävän eikä ota kainaloon niin mistäs sitten sitä turvallisuuden tunnetta?
Vanhemman naisen ja nuoremman miehen suhde saattaa olla hyvinkin antoisa... molemmat seksuaalisissa huipuissaan ja molemmilla samat tavoitteet.. puhdas nautinto ilman suuria sitoumuksia. Olen kuullut monien miehien suitsuttaneen kuinka nuorena miehenä koetut vanhemman naisen kyydit oli niitä parhaita.. ja näitä tällaisia suhteita väittäisin olevan nykypäivänä aivan yhtä paljon kuin vanhemman miehen ja nuoremman naisen. Nuorempi mies varmasti myös huomioi enemmän varsinkin jos hän on ihastunut naiseen.
Sekavasti selitetty... toivottavasti saat kiinni.
Ei ole vielä kokemusta, mutta tuskin nainen vahdevuosi-iässäkään ihan hormooniensa vietävissä on. Kyllä taustalla täytyy olla muitakin juttuja, jos avioliitosta lähtee. [Asiasta.huvittuneelle terveisiä: en sanonut, että taustalla on mies - vaikka voi joskus ollakin ;)]
Itsellänikään ei tuossa kommentissa ollut mikään hillitön hurvittelu mielessä. Sinkun näkökulmasta asiaa katson. Nuorempana ja epävarmempana pelotti, että mies jättäisi, pettäisi tai jotakin. Nyt kun tietää, että itsekin pärjää oikein hyvin eikä todellakaan ole lapsenteko mielessä, voi ottaa rennommin. Maailma ei kaadu jättämiseen eikä pettämiseen, vaikka sellaisia ei tietysti toivokaan.
Satuin muuten näkemään tuon Sara.-lehden alkuperäisen jutun tavaratalossa. Se oli sävyltään täysin erilainen kuin Kauppalehden referaatti. Sellainenkin seikka pisti silmään, että vain kahdeksan prosenttia vastaajista halusi paljon muutosta nykyiseen elämäänsä, 58 prosenttia halusi jonkin verran muutosta. Minä olen erehtynyt luulemaan, että miehen vaihtaminen olisi suht merkittävä muutos, mutta ei se sitten taida ollakaan. :D
Arvatkaas muuten mikä oli se joukko, jota oli tutkittu. Niinpä tietysti: Sara.-lehden tilaajat. Sanoisin, etteivät edusta ihan koko 40 - 60 -vuotiaiden naisten ryhmää. Minä esimerkiksi en ollut moisesta lehdestä koskaan ennen kuullutkaan.
Palaamme siis päätelmään, että nainen perustaa onnellisuutensa ulkoisiin seikkoihin eikä niinkään itseensä (jos kerran turvallisuuden tunnekin pitää hakea jostain muualta kuin itsestään).
Vaikka syitä tälle ei näytä löytyvänkään, kai se sitten pitää vain ottaa annettuna ja soveltaa sen mukaan.
"Arvatkaas muuten mikä oli se joukko, jota oli tutkittu. Niinpä tietysti: Sara.-lehden tilaajat. Sanoisin, etteivät edusta ihan koko 40 - 60 -vuotiaiden naisten ryhmää. Minä esimerkiksi en ollut moisesta lehdestä koskaan ennen kuullutkaan."
Yhtä pätevän tutkimustuloksen varmasti saisi jos otettaisiin otantana teineistä ja nuorista naisista cosmon lukijat :D
"Ei ole vielä kokemusta, mutta tuskin nainen vahdevuosi-iässäkään ihan hormooniensa vietävissä on. Kyllä taustalla täytyy olla muitakin juttuja, jos avioliitosta lähtee."
No ei ihan onneksi niin :) Omaan tuttavapiiriin kuuluu niitä muutamia jotka vaihdevuosien kynnyksellä laittoivat sen kotisohvan täytteen kävelemään kaljoinensa ja vaihtoivat ihastuksen huumassa hetkeksi nuorempaan. Paino sanalla hetkeksi ;) Mutta niin, ei kukaan lähde onnellisesta parisuhteesta.
"jos kerran turvallisuuden tunnekin pitää hakea jostain muualta kuin itsestään"
Rupesin miettimään että mihin muuhun oikeastaan nainen tarvitsisikaan miestä. Mies tarvitsee naista lähinnä käytännön syistä. Nainen pärjää hyvin itsekseen jos ajateltaisiin vain käytännön asioita. Naiselle on paljon tärkeämpää henkiset syyt: turvallisuus, rakastetuksi tuntemisen kokeminen, läheisyys jne.
Nämä mm. sellaisia asoita joista voisin todeta kuinka hienosti mies ja nainen täydentävät toisiaan :)
Deittipalstat ovat pullollaan 40-60-vuotiaiita naisia, samat ilmoitukset toistuvat viikosta viikkoon.
Olisikohan päässyt käymään niin että kysyntä väheni.
että ap:n ja sinun kaltaisiasi asennevammaisia ääliöitä on liikaa. Hyvää joutuu vähän etsimään.
kauneus on kadonnut mutta sita ei kasiteta ettei se ulkonako pelkastaan enaa saa miesta syttymaan vaan on myos vastavuoroisesti panostettava suhteeseen ja erotiikkaan kuten mies on tehnyt alusta asti. Nuorena riitti kun naytti kauniilta ja houkuttelevalta ja mies hoiti loput.
40 naisen ulkonäkökin saa miehen oikein hyvin syttymään.
"Miehet panostavat erotiikkaan enemmän"...sinullahan on huumorintajua.
Netissä on laumoittain 40-60-vuotiaita naisa jotka selittävät olevansa niin nuorekkaita että heitä luullaan kolmekymppisiksi.
Ovat aika säälittäviä.
mutta tiedän sen, että naisen ei tarvitse näyttää kolmikymppiseltä ollaakseen haluttava. Monin on sitä ihan ikäisenään neli- ja viisikymppisenäkin.
Jopa oman tyttäreni ikäiset naiset ovat olleet kiinnostuneita.
Itse en voisi kuvitella alkavani mihinkään yli 35-vuotiaan naisen kanssa. Parempi olla yksin.
sieltä. Kun ei ketään saa, kannattaa sanoa ettei haluakaan. :D En ihmettele etteivät aikuiset naiset sinusta välitä, kyllä miehen pitää olla mies myös ajatusmaailmaltaan, eikä ruikuttava pikkupoika.
Miksi ihmeessä haluaisin tutustua yli 35-vuotiaisiin naisiin?
Nuorempien kanssa voi haaveilla perheestä tai muusta pysyvämmästä.
HAAVEILET kaikennäköistä. Arki lienee jotakin muuta.