olen maisteri tutkinnon omaava 30v mies helsingistä.
tässä vaan avaudun aiheesta että miksi hyvin moni akateeminen nainen on niin ylimielinen?? sanokaas joku?
tavalliset duunarit on heidän silmissään sivistymättömi juntteja, nämä akateemiset naiset on usein tylyjä ja luulevat olevansa maailman napoja.
itselläni on ammattikoulun (lähihoitaja) käynyt naisellinen ihana nainen enkä ikinä vaihtaisi häntä mihinkään bimboon joka luulee olevansa jotain koska on korkeastikoulutettu.
tässä vaan avaudun aiheesta että miksi hyvin moni akateeminen nainen on niin ylimielinen?? sanokaas joku?
tavalliset duunarit on heidän silmissään sivistymättömi juntteja, nämä akateemiset naiset on usein tylyjä ja luulevat olevansa maailman napoja.
itselläni on ammattikoulun (lähihoitaja) käynyt naisellinen ihana nainen enkä ikinä vaihtaisi häntä mihinkään bimboon joka luulee olevansa jotain koska on korkeastikoulutettu.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Älä yleistä. Kyllä mä ainakin valitsen miehen sen kuuluisan kemian perusteella, muuten ihan sama mitä mies tekee. Kunhan välillä suostuu löhöilee mun sohvalla. Akateemisia naisia pidetään muutenkin jo kylminä ja ylpeinä, siis älä yleistä lisää.
minulla on myös lähihoitajan koulutus. olen opiskellut toista alaa yliopistossa vähän yli vuoden. mielestäni naiset/ tytöt todellakin ovat ylimielisempiä ja jollain tapaa pinnallisempia verrattuna aijempaan opiskeluaikaani ja kokemukseeni työelämästä. miehissä en huomaa vastaavaa eroa.
Ehkä se "kylmyys" johtuu osittain siitä, että duunarit "räkivät jo valmiiksi naamalle" ja jotenkin yrittävät "herra-eristää" akateemisia (naisia/miehiä).
Se on sitten ikäänkuin puolustuskeino se "kylmäily"...!
näkee oikein selvästi, että siellä taas yksi katkera oiiiikein ei-akateemista-nähnytkään duunari yrittää parannella kärventynyttä itsetuntoaan.
Arvaas, mistä sen näkee. Ei puhuta isojen kirjainten puutteesta, mikä kyllä tekee tekstistäsi muuten aika törpön näköistä. Yritä edes. ;)
No monet ottavat itsevarmuuden ylimielisyytenä. Yliopistosta nääs valmistuu pääosin johtajatason ihmisiä ja alansa asiantuntijoita. Tietty itsevarmuus näkyy.
Ja sekös duunareita ärsyttää...?;)
Yliopistosta valmistuu ihmisiä, joilla on johtajatason koulutus. Se ei tee ihmisestä johtajatasoista. Hyvin monelle yliopistosta valmistuneelle ei koskaan pitäisi antaa johtajan asemaa. Se kun vaatii poikkeuksetta muutakin kuin sen koulutuksen ja pääsääntöisesti yliopiston käyneillä ei näitä johtajan ominaisuuksia ole. Mutta minkäs teet...
Ja nykypäivänä kun tusinamaistereita yms. tulee tuutin täydeltä, ei korkeakoulutus ole asiantuntijuuden tae. Koulutus ei ole sitä itseasiassa koskaan ollutkaan. Asiantuntijaksi ihminen tulee tekemällä työtään riittävän pitkään ja riittävällä intensiteetillä, riittävällä tasolla. "Omasta" firmasta löytyy asentajia, jotka ovat huomattavasti asiantuntevampia kuin monet DI:t. Johtuu siitä, että nämä DI:t ovat vastikään valmistuneet (alle 5 vuotta työssä), kun ko. asentajat ovat tehneet samankaltaista työtä 20 vuotta.
T: lisuri
Annetaanko korkeakouluissa johtajatason koulutusta? Ehkä siinä mielessä, että johtajilla usein on korkeakoulututkinto (ei tosin suinkaan aina). Johtajakoulutusta ei mielestäni kuitenkaan sisälly ainakaan kaikkiin tutkintoihin. Sanoisin, että varsin moniin se ei sisälly. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto enkä muista, että olisin siinä opinahjossa saanut minkäänlaista johtajakoulutusta. Tutkijakoulutusta kylläkin.
Asiantuntijuuteen korkeakoulutus antaa hyviä eväitä, ennen kaikkea oppii etsimään lisää tietoa. Koulutuksen merkitystä ei siinä mielessä pidä vähätelläkään. Mutta toisaalta on aivan totta tuo, että työ tekijäänsä opettaa. Monessa asiassa kokemus päihittää koulussa opitun. Kirjatietoa on myös paljon helpompi ja nopeampi hankkia kuin kokemusta.
Summa summarum: Molempi parempi. Yhdistetään maisterien ja duunarien tiedot ja taidot, siten syntyy paras tulos. Eikös vaan?
"Se kun vaatii poikkeuksetta muutakin kuin sen koulutuksen ja pääsääntöisesti yliopiston käyneillä ei näitä johtajan ominaisuuksia ole."
Ai niin, sen verran piti sentään laittaa hanttiin, että tuota en allekirjoita. Ei koulutus sentään johtajaominaisuuksia tuhoakaan. Niitä voi olla koulutetulla tai kouluttamattomalla. Se asia pitää päätellä muiden tekijöiden kuin suoritetun tai suorittamatta jääneen tutkinnon perusteella.
Eihän siellä mitään johtajakoulutusta juurikaan ole, mutta tarkoitin sitä, että koulutus on "johtajatasoinen". Kuten itse totesit, monilla johtajilla on korkeakoulututkinto ja monella alalla se on jopa edellytys tiettyihin positioihin.
En ole koskaan ymmärtänyt mitä tarkoittaa kun sanotaan, että korkeakoulutus antaa valmiudet etsiä lisää tietoa. Meille viljeltiin aikoinaan samaa lausetta. Kyllä jo moni peruskoulun käynyt tietää mistä sitä tietoa tarvittaessa löytää. Ehkä pitäisi ennemminkin sanoa, että korkeakoulutus antaa valmiudet etsiä oikean tasoista tietoa. Eli ei etsitä ydinfysiikkan kirjoista, kun halutaan löytää kaava kappaleen putoamiskiihtyvyydelle, vaikka voihan sen sieltäkin löytää. Ei korkeasti koulutettukaan läheskään aina tiedä tätä ja monta kertaa pitää lyödä pää mäntyyn, ennen kuin tietyssä työssä oppii ne oikeat tiedonhakukanavat tietyille asioille.
"En ole koskaan ymmärtänyt mitä tarkoittaa kun sanotaan, että korkeakoulutus antaa valmiudet etsiä lisää tietoa. Meille viljeltiin aikoinaan samaa lausetta. Kyllä jo moni peruskoulun käynyt tietää mistä sitä tietoa tarvittaessa löytää. Ehkä pitäisi ennemminkin sanoa, että korkeakoulutus antaa valmiudet etsiä oikean tasoista tietoa."
No joo, ehkä olet oikeassa, vaikka tuo nyt vähän saivartelua onkin. :)
Toisaalta en ihan allekirjoita sitä, että valmiudet tiedon - oikean tasoisen tiedon - etsimiseen ovat peruskoulun käyneillä samat kuin korkeakoulutkinnon suorittaneilla. Joillakin kyllä, se on selvä. Tärkein juttu ehkä loppujen lopuksi on juuri se, että oppii katsomaan tarjolla olevaa tietoa kriittisesti. Kaikki tiedekään ei ole ihan oikeilla metodeilla tehtyä, johtopäätöksistä puhumattakaan. Tässä korkeakoulutus auttaa. Toisaalta kaikki tieto ei löydy "tieteen piiristä". Joka asiassa kuitenkin ratkaisee viime kädessä ihminen itse, hänen valmiutensa ajatella ja ottaa selvää - koulutuksesta riippumatta.
Eriävä mielipide tuloillaan:
sanot, että tärkein juttu ehkä loppujen lopuksi on se, että oppii katsomaan tarjolla olevaa tietoa kriittisesti. Samaan hengenvetoon toteat, että kaikki tiedekään ei ole ihan oikeilla metodeilla tehtyä, johtopäätöksistä puhumattakaan.
Totta, mutta itse olen sitä mieltä, että kannattaako ihan jokaista tutkimustulosta käsitellä niin kovin kriittisesti. Tietty täytyy, mutta kenen ja miksi? Jos sinun pitää työssäsi nojautua johonkin tutkimustulokseen, niin onko sinun paikkasi olla käyttämättä kyseistä uutta tietoa vain siksi, että suhtaudut siihen kriittisesti voimatta todistaa tutkimusta vääräksi? Vaikka voisitkin todistaa kritiikkisi olevan kohdallaan, ei työnantaja siitä välttämättä kovin paljon tykkää, että käytät työaikaasi siihen. Hyvin todennäköisesti siihen kuluisi paljon aikaa ja resursseja. Itse otan tieteelliset julkaisut vastaan faktana, kunnes toisin todistetaan. Ei minulla ole aikaa suhtautua jokaiseen julkaisuun kriittisesti. Turhaa kritiikkiä ei mielestäni pidä harrastaa. Tuota kriittistä suhtautumista korostetaan kyllä vähän liikaa korkeakouluissa. Tosielämässä sen huomaa, että skeptismillä ei kovinkaan usein päästä eteenpäin. Ainakaan työssä.
Mutta eihän tässä elämässä pärjää, jos ei suhtaudu myös tieteellisen tutkimuksen aikaansaannoksiin eli julkaisuihin kriittisesti. Jos jonkinlaista tietoutta on tarjolla ja kaikkiko pitäisi vain nöyrästi uskoa. No thank you, sanon minä. Ja pärjään just niinkuin olen aina ennenkin pärjännyt. Tieteen nimissä on tehty niin paljon pahaa ja kärsimyksiäkin aiheutettu, no thank you, edelleen.
Pitkä työpäivä takana. Nyt en ymmärrä... Suhtaudutko kriittisesti, vai juuri päinvastoin?
Ja aina kriittisesti. Yliopistotutkinto takana, enkä vieläkään ole oppinut oikeastaan yhtään mitään. Edelleen elämä on elämää eli kivaa ja turha tieto on turhaa tietoa. Akateemisilla aloilla vaan on kohtuu hyvä palkkaus ja kun yliopiston oppien mukaan toimii, palkkaa maksetaan. Mutta en kyllä itse usko yliopiston oppeihin yhtään.
Mikä on turhaa kritiikkiä? En mielestäni ole kriittiinen vain ollakseni kriittinen. En myöskään skeptisyyttäni, sillä en ole skeptikko. Olen kriittinen, jotta erottaisin asiallisen tiedon hölynpölystä, luotettavan tiedon epäluotettavasta tiedosta.
Käsittääkseni työnantajani maksaa minulle nimenomaan ajattelemisesta, tietojeni ja taitojeni käyttämisestä, ei niiden käyttämättä jättämisestä. Eikö työn tekemisessä(kin) - oli se sitten tieteellistä tutkimusta, lehtijutun kirjoittamista tai viemäriputken asennusta - ole ideana tehdä se mahdollisimman hyvin, tai ainakin niin hyvin kuin vallitsevissa olosuhteissa on mahdollista, eikä mennä siitä mistä aita on matalin?
Jotenkin tuntuu nyt, että kritiikkisi on hieman turhaa... ;)
Kas kun elämä tarjoaa pettymyksiä prinsessoille.
He eivät voi ymmärtää, että joku alhainen, George Clooneytä rumempi mies edes vaivautuu yrittämään heidän kaltaisiaan lähes täydellisiä helmiä.
Toisekseen akateemisiin ihmisiin valikoituu paljon sellaisia, joilla on elämä jäänyt elämättä ja ihmissuhteet kokematta kun ei ole moiseen hömppään ollut aikaa/mielenkiintoa.
Sellaisia lukion hikipinkoja, anorektisia, mt-ongelmaisia, ylisuoriutujia ja muita surkimuksia on noin 60% akateemisista naisista. Lopuista 20% on varattuja ja 10% lesboja.
Siinä syyt.
näkyy tuota elämänkokemusta ja ihmistuntemusta olevan oikein runsaastikin... :D
On tullut yliopistovaihe koettua ja suht läheltä on nuo muutaman yliopiston pimatsut tsekattu.
Niin se vaan menee, usko tai älä.
että on tullut täälläkin se yliopistovaihe koettua. Silti en vaan usko. Minkäs teet.
Vakavammin: Kun ihminen huomaa ajattelevansa tyyliin "kaikki akateemiset", "kaikki duunarit", "kaikki miehet", "kaikki naiset", "kaikki amerikkalaiset", "kaikki aasialaiset", "kaikki sitä" ja "kaikki tätä", olisi aika mennä jäähylle ja miettiä, että mihinkäs se logiikka ja järkevä ajattelu nyt unohtuikaan. Yhden ihmisen kokemusmaailma on harvoin ihan koko totuus - missään asiassa.
noin suoraviivaisia johtopäätöksiä tekee?
Sanoisin, että tilanne on hyvin usein se, että ne, joilla ei ole korkeakoulututkintoa, luulevat sen olevan jotain erikoista. Me, joilla sellainen on, tiedämme ettei se ole. Itse voisin vaihtaa oman tutkintoni duunarin vahvaan ammattitaitoon vaikka heti, ei vaan taida ihan helposti onnistua.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö yliopisto-opinnoillakin oma arvonsa olisi. Tarkoittaa vain etten nää mitään eroa asiansa osaavan ihmisen arvossa, oli ammattaitaito hankittu sitten millä tavalla tahansa.
Miten kehtaat edes tuollaista väittää. Minulla on korkea koulutus. Miesystäväni on duunari vailla mitään koulutusta. Ah, kun hän on upea työvaatteissaan...niin miehekäs että. Tuollaista akateemista tylsää miehenpuolikasta en edes huolisi.
nimenomaan TUOLLAISTA akateemista miestä. Muuten taisi käydä vähän köpelösti tuossa yleistämisasiassa... ;)
Akateemisena naisena akateemiset miehet eivät ole kovinkaan seksikkäitä. Sellasia lukutoukkia vaan. Joku kunnon duunari ainakin kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta... Osaa tehdä käsillään vähän yhtä sun toista.
"Akateemisena naisena akateemiset miehet eivät ole kovinkaan seksikkäitä. Sellasia lukutoukkia vaan. Joku kunnon duunari ainakin kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta... Osaa tehdä käsillään vähän yhtä sun toista."
Miten tämä ajatustapa eroaa ap:n kritisoimasta, paitsi että akateemisuuden sijasta olet nostanut jalustalle duunariuden?
Se onkin mielipide, joka muuttuu tietenkin jos tapaan seksikkään akateemisen miehen. Minun ajatustapaani ei pysty kritisoimalla muuttamaan. Miksi ajatustapaani ylipäätään pitää kritisoida? Jokaisella on kai oikeus omaan henkilökohtaiseen mielipiteeseensä, erityisesti näissä parinvalinta-asioissa.
"tässä vaan avaudun aiheesta että miksi hyvin moni akateeminen nainen on niin ylimielinen?? sanokaas joku?"
Kusipäitähän mahtuu niin akateemisiin kuin duunareihinkin. Siinä missä akateeminen kusipää piehtaroi elitismissään, kouluttamaton kusipää ammentaa nokanpystytysaiheensa jostain muualta, vaikkapa pidemmistä kynsistä tai taidosta rassata autoja. Ihan oma lukunsa on nämä kouluttamattomat "akateemiset ovat vain turhia paperinpyörittäjiä"-tyypit, joiden mielestä yliopistossa ei opeteta mitään järkevää.
Pointtini on siis se, että kusipäisyys näkyy yleensä vähän eri tavoilla eri koulutustasoilla ja koska akateeminen voi käyttää korkeaa koulutusta egonsa buustamiseen, moni tekee niin.
Kyllä monet akateemisetkin sen tajuavat, että yliopistoissa opetetaan pääasiassa turhaa tietoa. Ja valmistutaan turhan tiedon maistereiksi. Sitten onkin ongelmana työpaikan löytäminen. Joillakin aloilla luetaan kirjoista, mitä mieltä joku on jostain asiasta joskus ollut. Tehnyt siis teorian. Niin että koitapas löytää koulutusta vastaavaa työtä, kun olet opetellut jonkun toisen mielipiteen kirjasta. Ja yleensä teoriat ovat vielä sellaisia, että ns. tavallisen elämän kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Taitaa olla enemmänkin sillä lailla, että kirjoitat reilusti yleistäen ihan ikiomista luuloistasi. Etkö päässyt yliopistoon, ja nyt harmittaa ihan vietävästi?
Tuollaiset ruikutukset ovat siitä (surku)hupaisia, että niistä usein näkyy päivänselvästi kirjoittajan tietämättömyys. Kuvittelepas vastaavaa tilannetta omalta kannaltasi: osaat vaikka asentaa vessanpöntön silmät ummessa, tunnet joka ikisen nippelin kaikki versiot ja jokaisen vian. Työpaikallesi saapuu ikänsä ulkovessaa käyttänyt ihminen, joka alkaa kritisoida kaikkea näkemäänsä ja tyrkyttää auliisti neuvojaan ja tilkesammalta, koska sinä kuulemma teet kaiken väärin. Ryhdytkö selittämään tuolle tumpelolle alusta asti, kuinka asia hoituu, vai yritätkö lähettää tyypin omiin hommiinsa? Harmitonhan tuo kaveri on, mutta sitkeä ja kiusallinen kuin sinisiipinen kärpänen.
Hoida siis omat hommasi, mitä lienevätkin, mutta anna olla niiden, jotka ovat sinulle pelkkää suurta tuntematonta. Elä siis sitä "tavallista elämää" äläkä pörrää turhia. ;)
Yliopisto ei ole ammattikoulu. Yliopistossa opetetaan aiemmin eläneiden henkilöiden käsityksiä erilaisista asioista. Yliopistotutkinnon suorittanut ihminen tietää, minkälaisia erilaisia teorioita aiemmin on erilaisista asioista tehty. Minä olen käynyt yliopiston ja minulla on arvostettu tutkinto. Tiedän myös monista eri tieteenaloista erittäin paljon. Yliopistossa usein jäädään pohtimaan turhanpäiväisiä yksityiskohtia, eikä kiinnitetä minkäänlaista huomiota käytännön sovellutuksiin eli siihen onko yliopistotason tutkimuksella minkäänlaista käytännön merkitystä.
Jos joku yliopistomaailman ulkopuolelta joskus kritisoi turhalta tuntuvaa yliopistomaailmaa, vedotaan siihen, ettei kyseinen henkilö tiedä asiasta mitään. Minä tiedän yliopistomaailmasta paljon ja edelleen käsitykseni on se, että hyötyä arvioidessa en useinkaan koe minkäänlaista järjellistä selitystä yliopistotasoiselle opetukselle. Älykäs ihminen oppii asiat nopeammin ja paremmin kuin 6-vuotisessa yliopistotason koulutusputkessa.
Elän siis tavallista elämää, eikä mieleenikään tulisi pörrätä turhiä. Ja täysin turhista aiheista tehdä väitöskirjoja. Sisävessan käytön ymmärrän täysin, samoin ulkovessan käytön. Miten sisävessaa voi verrata yliopistomaailmaan? Anna konkreettinen esimerkki.