Terapiaan

Miehelläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja maniassa käyttää alkoholia reilusti.

Soitin tänään mielenterveystoimistoon ja aijon alkaa miettimään mahdollista avioeroa.
4676
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

kiinnostaisi tietää kun itsellä on epäily ettei puolisolla ole kaikki ok

Äänestä
  • Myös minä samassa tilanteessa. Hänellä sairaus ilmenee raivonpuuskina missä tahansa, vaikkapa kauppareissulla, konsertissa jne. Hänellä mielialat heittelvät laidasta laitaan. Silloin, kun on parhaimmillaan, on hän aivan ihana. Pahimmillaan hän näkee kaiken synkkänä, solvaa ja haukkuu minua, eikä mikään ole hyvin.

    Ollaan oltu vasta vähän aikaa aviossa, joten tämä käytös (sairaus) tuli minulle yllätyksenä. Ei hän tiennyt siitä itsekään, ennen kuin masennuksen takia joutui jäämään pitkälle sairaslomalle.

    Aikaisemmin syyllistin itseäni, siis että minä aiheutan hänelle jotakin. Nyt helpottaa kun tiedän, että minussa ei ole vikaa.

    Avioeroa olen myös harkinnut. Minua pelottaa kuitenkin ryhtyä siihen, koska olen työtön keski-ikäinen ja rahaton. Pelkään, etten pärjää yksin. Pelkään myös miehen yliotetta minusta ja hänen käytöstään erotilanteesa.

    Olisi kiva kuulla kokemuksia, eli tottuuko käsittelemään tällaista sairautta oikein vai onko parempi lähteä pois tästä henkisestä väkivallasta.

    Äänestä

  • Pelkään kirjoitti:

    Myös minä samassa tilanteessa. Hänellä sairaus ilmenee raivonpuuskina missä tahansa, vaikkapa kauppareissulla, konsertissa jne. Hänellä mielialat heittelvät laidasta laitaan. Silloin, kun on parhaimmillaan, on hän aivan ihana. Pahimmillaan hän näkee kaiken synkkänä, solvaa ja haukkuu minua, eikä mikään ole hyvin.

    Ollaan oltu vasta vähän aikaa aviossa, joten tämä käytös (sairaus) tuli minulle yllätyksenä. Ei hän tiennyt siitä itsekään, ennen kuin masennuksen takia joutui jäämään pitkälle sairaslomalle.

    Aikaisemmin syyllistin itseäni, siis että minä aiheutan hänelle jotakin. Nyt helpottaa kun tiedän, että minussa ei ole vikaa.

    Avioeroa olen myös harkinnut. Minua pelottaa kuitenkin ryhtyä siihen, koska olen työtön keski-ikäinen ja rahaton. Pelkään, etten pärjää yksin. Pelkään myös miehen yliotetta minusta ja hänen käytöstään erotilanteesa.

    Olisi kiva kuulla kokemuksia, eli tottuuko käsittelemään tällaista sairautta oikein vai onko parempi lähteä pois tästä henkisestä väkivallasta.

    Minulla diagnostisoitiin hypomania, kasisuuntaisen mielialahäiriön lievempi muoto tänä syksynä. Nyt olen alkanut saamaan oikeanlaista apua, tähän asti minua on hoidettu ajoittain masentuneena. Hyvässä hoidon piirissä nyt ollessani (lääkitys keskustelut) olen alkanut voimaan hyvin , pitkästä aikaa. Elämääni ovat viimeist 25 vuotta sävyttäneet vauhdikkaat innovaatio-jaksot ja sitten taas voimakas väsähtäminen ja halu eristäytyä. Em. käytös on kyllä kumppanille haasteellista, varsinkin kun mielialahäiriö ei ole missään hoidossa. Minulla myös esiintyi tosi rankkaa humalajuomista, ihan änkyrään join itseni ja vielä perheen nähden. Ja muutenkin käyttäydyin hyvin epäkunnioittavasti kumppaniani kohtaan. Tällä hetkellä tuntuu että ehdinkö yhtään tasoittumaan ennen kuin puolisoni mitta lopullisesti täyttyy. Näin hoitoa saavana mielialahäiriöisenä näen oman käytökseni loukkaavuudeen. Ehkä halusin tämän vain kertoa että onnistuneella hoidolla "mielitautinenkin" pärjää. Mut kun kun tää voi olla niin vaihtelevaa........

    Äänestä

  • tyttö40 kirjoitti:

    Minulla diagnostisoitiin hypomania, kasisuuntaisen mielialahäiriön lievempi muoto tänä syksynä. Nyt olen alkanut saamaan oikeanlaista apua, tähän asti minua on hoidettu ajoittain masentuneena. Hyvässä hoidon piirissä nyt ollessani (lääkitys keskustelut) olen alkanut voimaan hyvin , pitkästä aikaa. Elämääni ovat viimeist 25 vuotta sävyttäneet vauhdikkaat innovaatio-jaksot ja sitten taas voimakas väsähtäminen ja halu eristäytyä. Em. käytös on kyllä kumppanille haasteellista, varsinkin kun mielialahäiriö ei ole missään hoidossa. Minulla myös esiintyi tosi rankkaa humalajuomista, ihan änkyrään join itseni ja vielä perheen nähden. Ja muutenkin käyttäydyin hyvin epäkunnioittavasti kumppaniani kohtaan. Tällä hetkellä tuntuu että ehdinkö yhtään tasoittumaan ennen kuin puolisoni mitta lopullisesti täyttyy. Näin hoitoa saavana mielialahäiriöisenä näen oman käytökseni loukkaavuudeen. Ehkä halusin tämän vain kertoa että onnistuneella hoidolla "mielitautinenkin" pärjää. Mut kun kun tää voi olla niin vaihtelevaa........

    Sähän puhut musta! Paitsi että minun puolisolla mitta täyttyi jo, hakeutui toisten miesten seuraan ja nyt olemme asumuserossa. Kävin lekurissa ja sain mielialalääkkeitä, mutta hypomaniasta ei lekuri puhunut sanaakaan vaikka kerroin samat oireet kuin sulla.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Avioero aikeissa kirjoitti:

Miehelläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja maniassa käyttää alkoholia reilusti.

Soitin tänään mielenterveystoimistoon ja aijon alkaa miettimään mahdollista avioeroa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu