minulla ja ystävälläni oli pitkä väli,jolloin ei kumpikaan oikein soitellut enää toisilleen. tosiasia on se, että kyllästyin siihen koska ystäväni ei halunnut,ja hänellä ei liikene minulle aikaa,kuten hänellä toisille ystäville kyllä riittää. asumme toisistamme ihan muutaman kilometrin päässä,joten välimatkaa on tosi vähän,ja luulisi olevan silloin aikaa nähdä edes joskus.ystäväni on todella sosiaalinen ihminen,hänellä pitää aina olla jotain tekemistä ystävien kanssa. tuossa taannoin kun vielä soiteltiin,niin usein ehdotin ihan kahvittelun merkeissä tapaamista,mutta aina hän oli jo sopinut jotain jonkun muun kanssa. tunsin itseni idiootiksi,kun aika usein sitten kyselin,että kun ei olla nähty pitkiin aikoihin,niin voitaisko vaikka seuraavana viikonloppuna nähdä. en halua mitenkään sitoa itseeni häntä, mutta olenko hänelle edes ystävä? muille riittää aikaa,paitsi ei minulle. eikö yleensä ystävykset sentään näekkin joskus? ja varsinkin,kun asumme lähellä toisiamme. voitte vain kuvitella,miten idiootiksi ja papukaijaksi olen tuntenut itseni.enää en ehdottele näkemistä.
yhteyden ottoa?
odotanko enää
101056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Samoin olen kokenut, mutta koetin myös kysyä että nähtäiskö. Mitä siinä menettää jos kokeilee. Sittenpähän saa mielenrauhan, jos toinen ei syty yhtään, vastustaa tai kiertelee ympäripyöreitä niin numero poistoon ja tilaa uusille. Tietysti se harmittaa, jos ei onnistu mutta se on vapaaehtoista toisellekin. Ketään ei voi pakottaa, eikä olis haluakaan.
Minkäs sille mahtaa. Voiko sitä laskea ystäväksi sitten edes. En tiedä, jos toisella ei ole halua olla ystävä, niin tuskin sitten.
Mulla oli ystävä joka ikäänkuin hävisi usvaan pikkuhiljaa.
Väisteli ja kiemurteli.
Mutta kun otin oman käyttäytymiseni oikein ajatuksiini havaitsin olleeni huono ystävä.
Taikka oikeastaan itse pilasin pitkäaikaisen ystävyyden siten että aloin pitää ystävääni roskiksena.
Kun tämän huomasin otin oman käytöksen esille ja yritinkin muodostaa ystävyyttä uudelleen, turhaan.
Olin avoin, rohkea ja suorasukainen, sanoin olleeni kusipää ja kysyin mitä hän ystävyydeltä haluaisi.
Ei enää mitään näköjään koska välimme menivät tuosta täysin poikki.
Turhaan märehdin ja piehtaroin, en tosiaan loppujen lopuksi tajua miksi ystäväni etääntyi.
Missä oli syy.
Kaikista kummallisinta oli tosiaan se että avauduin ja olin rehellinen, saamatta vastauksia.
alkuperäiseltä. melko varmasti ystäväni on se,joka ensimmäisenä soittaa seuraavaksi . harmilloista tässä on,että jos hän soittaa,niin hänellä on asiaa,ja sekin melko varmasti koskee hänen entistä avokkiaaan. jos pitkä väli on ollut näkemisessä ja muutenkin yhteydenpito on enemmän jäänyt hänen puoleltaan,niin sitten ei edes kysy kuulumisia,vaan minun se sitten pitäisi olla kiinnostunut entisen avokin tekemisistä. jokunen aika sitten kun hän soitti,niin enimmälti jutustelu meni juoruiluksi. ja siihen hän sitten myös tokaisi,että "jaaha,tässä sitten tulikin vuoden juorut puhuttua". itselleni tuli paha olo,koska tunsin,että minä olin vain sitä varten,että harvoin voi soittaa,ja jutustelu menee vain toisten ihmisten asioitten juoruamiseen..olisi kiva jutustella jotain muutakin kuin entisen avokin uudesta elämästä. jaksaiskohan enää vastata edes puhelimeen..saa sitten ihmetellä,että miksi en vastaa.
olen alkuperäinen kirjoittaja. sain "ystävältäni" viestin. siinä hän sitten ensin kysyi,että mitäs kuuluu. mutta,tuli sellainen olo,että se oli vain muodollinen kysymys. itse hänen viestinsä suuntautui TAAS KERRAN hänen entiseen avokkiinsa.ei kerta kaikkiaan muuta asiaa hänellä ole minulle,kuin juoruilla entisen tekemisiä. ja sitten olisi vielä pitänyt katsoa netistä entisen avokin kotisivuja..kun ei todellakaan kiinnosta. jos minä olen yrittänyt jutella vaikka omia matkajuttuja,niin "ystävä" ei ole koskaan ollut kiinnostunut. en ole hänen viestiinsä mitään edes vastaillut. minulla ja "ystävälläni" ei ole edes mitään riitoja ollut,ja oma käytöseni on mielestäni ollut ystävän käytöstä.tuntuu vain,että olen joku roskakori hänelle.toisaalta,hänen lähettämänsä viestit ovat aika "outoja". antaa ajan kulua,ja lakkaan ajattelemasta, ja jos vaikka hän joskus sitten vielä ehdottaisi tapaamista.
ettei kaveriasi kiinnosta seurasi enää. Itse käyttäydyn tohon tapaan tälläkin hetkellä. En koskaan ota yhteyttä ns. kaveriin tai koskaan tapaaminen ei käy, aina on jokin este, sillä en halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Tähän löytyy kyllä ihan syykin, sillä vanha kaverini on piikittelevää ja hyväksikäyttävää sorttia ( aina jotain palveluksia vailla). Kyllästyin tähän menoon ja päätin lopettaa koko kaverisuhteen. En vain ole saanut asiaa sanottua suoraan, vaan toivon hänen hoksaavan asian itse. Uskon, että vanha kaverisi haluaa sun itse käsittävän asian. Tällä tavoin monet toimivat. Parempi sulle itselle, että unohdat koko ystävän. Varmasti parempaa ja hauskempaa seuraa löydät muista tai uusista ystävistä.
Sinä pääsit askelta vain pidemmälle, pääsit kysymään missä mättää.
Minä tulin tulokseen ettei kaikilla vain riitä kapasiteettia ja keskittymistä saamaan mielipiteitään kaikista ulos - ja toisaalta, ellei hänellä ole mitään sanottavaa, ehkä tosiaan et merkinnyt enää mitään - tai niin minä sen kohdallani tulkitsin kun yritin saada vastausta minne häivyit, 11 vuotta "tuntemaltani" frendiltä.
Se märehtiminen on psykologiassa nimeltä negatiivinen energia, Lörppö, jolle voi sanoa vastaan - minä (sinä) olen kuin olenkin hyvä ihminen.
mutta näyttää siltä että ystäväsi ei ole innostunut seurastasi enää. Anna mennä.
Kaveri osoittaa käytöksellään selvästi, ettei ole kiinnostunut seurastasi. Ehkäpä hän luulee säästäväsi tunteitasi, kun ei sano sitä suoraan, tai sitten hän ajattelee sinun olevan sen verran fiksun, että ymmärrät sen juuri siitä käytöksestä.
Anna hänen tehdä aloite, hanki sinä muita ystäviä sillä aikaa, ja katso sitten jos sellainen aloite tulee, onko sinulla enää aikaa hänelle.
olen alkuperäinen. aivan,annan "ystäväni" tehdä aloitteen ensin,jos häntä kiinnostaa tai ei. täytyy myöntää,että olen jotenkin vahingoniloinen,koska hän ehkä odotti viestiä minulta,jossa olisin kertonut innoissani katsovan hänen entisen avokkinsa kotisivuja. sitä iloa en anna,ja olen ilkeä siinä suhteessa. jos olisin jotain vastannut hänen viestiinsä,niin ei siinä mitään muuta olisi lukenut,kuin jotain tähän suuntaan,että "eikö olleet kamalat sivut". eipä sellaiset ole ystävyyden tärkeimpiä asioita,joissa vain haukutaan toisia.ystävillä pitäisi olla muutakin juteltavaa.
olen alkuperäinen kirjoittaja. täytyy vielä kertoa tarina "ystävästäni". olemme tosiaan olleet ala-asteelta saakka tekemisissä,ja muistan sen hyvin kun me emme koskaan olleet hänen luonaan kun olimme lapsia/nuoria. hän ei koskaan pyytänyt synttäreitä viettämään tai muuta vastaavaa. hän häpesi vanhempiaan,sitä en tiedä,että miksi. hän on tavallisen työläisperheen lapsi.jotenkin luulen,että nyt aikuisiällä hän ei myöskään tottuneesti kutsu koskaan kylään,ainakaan minua. no, eipä hän nykyäänkään itseään minun luoksenikaan tyrkytä,kuten olen tässä jo kirjoitellut. on vain niin raastavaa,kun en tiedä mistä johtuu hänen etäisyytensä minua kohtaan..kateus jostakin...en tiedä. sen tiedän,että seuraavaksi kun viesti tulee,niin se koskee vain ja ainoastaan entisen avokin tekemisiä. tällainen loukkaa,ja siihen viestiin en anna kommenttia.onneksi on muitakin ystäviä...