olen lähdössä kuukaudeksi opiskelujeni takia reilu kolmensadan kilometrin päähän kotoa ja samalla kihlattuni luota. tuntuu hurjalta kun tietää ettei näe omaa kultaa kuukeuteen.olemme olleet yhdessä kolme ja puoli vuotta josta vuoden kihloissa eikä koskaan olla oltu viikkoa pidempää aikaa erosa toisistamme.miten ikävän pystyy pitämään kurissa?muilla samanlaisia kokemuksia?
kuukausi erossa
minä vain
71155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei...yksi kuukausi!!! Mikä se on ihmiselämässä? Höh...itselläni nuo kuukaudet taitavat jatkua loputtomiin...jokaisen tapaamisen jälkeen...eikä muutosta tiedossa...
minulle se on ihan uutta eikä olla totuttu olla erossa...kyllä kuukausikin tuntuu pitkältä ajalta näin äkkiseltään..
Hei!
Ymmärrän kyllä huolesi, olette kasvaneet kiinnit toisiinne ja tuntuu, että elämää ei ole ilman toista. Itselläni oli sama tilanne, kun vajaan vuoden seurustelun jälkeen molemmat lähdimme opiskelijavaihtoon eri mantereille.
Ekana tuntui todella pahalta, varsinkin ekat päivät tuntui että ei voi syödä, fyysinen pahaolo meni onneksi ohi parissa päivässä ja sitten alkoi olla ikävä- tätä lisäsi myös se, että ensimmäiseen viikkoon en kuullut kunnolla toisesta mitään, tekstiviestin päivässä, ei ääntä ennen kuin hän sai internetin.
Joten, sinulla ei ole siinä suhteessa hätiä mitiä, koska ei ole aikaeroa, inttia rajoittamassa puhumista tai kalliita kännykkäpuheluita! Pidä huoli, että molemmilla on skype niin voitte aina ikävän sattuessa soitella ja "nähdä" toisenne.
Itse olen ainakin huomannut skypen aivan loistavaksi kommunikointivälineeksi. Emme ole nähneet kuukausiin poikaystäväni kanssa, mutta ensi viikolla matkustamme samaan maahan yhteiselle lomalle:)
Ja usko pois, pahanolontunteen mentyä ohi ja kokemuksen myös, ymmärrät että tuo aika toi teille myös jotain positiivista, koitte ikävää ja se tarkoittaa, että haluatte olla yhdessä.
Älä ota sitä liian vakavasti, hymyä huuleen, 30 päivää ei ole paljon loppujen lopuksi:)
Jaksamista!
ihanan positiivisesta viestistä.varmasti tälläinen kokemus vahvistaa suhdetta.ja eiköhän tosta tulevasta kuukaudesta selviä hengissä. :) hyvää yhteistä lomaa teille.nauttikaa täysinrinnoin!
Ja uskon vielä siihen, että toi aika tekee hyvää myös teille molemmille yksilönä- opit tuntemaan itsesi paremmin! Itse olen ainakin tutustunut itseeni eri tavalla ja tiedän mitä haluan, näen kaiken selkeämpänä.
Ja veikkaan, että sinulla on toisaalta "helpompaa" verrattuna poikaystävääsi, olet uudella paikkakunnalla ja sinulle tapahtuu erilaisia asioita kuin kotona- joten poikaystäväsi saattaa tuntea, että hän jää kakkoseksi hetkellisesti.
Odotan innolla yhteistä lomaamme- tehkää tekin jotain mukavaa yhdessä kun tulet tuolta kuukauden reissulta kotiisi- saatte suunnitella ja odottaa sitä:)
Ja varmaan sinustakin on kiva saada takaisin sitä alkuhuumaa, mikä väkisinkin katoaa kun suhde jatkuu? Se on ihanaa- perhoset lentää mahassa:)
Kaikkea hyvää myös teille:)
onpa hassua kun lukee sinun kirjoittamaa viestiä niin tuntuu kuin olisin itse kirjoittanut sen..ihan kuin keskustelisi toisen minän kanssa.juuri ennen kuin luin viestisi mietin kihlattuni kanssa tuota "kakkoseksi" jäämistä.varmasti tuon reissuni aikana kasvan myös yksilönä.ja kun sieltä sitten pääsee takaisin kotiin osaa varmasti arvostaa enemmän sitä yhteistä aikaa.
Varmasti osaat arvostaa tuollaisen muutoksen jälkeen. Ja varmasti osaatte myös sen jälkeen tulla hetkittäin toimeen erossa toisistanne, sekin on ihan terveellinen taito, elämässä kun voi töiden puolesta tai muuten, miksei vaikka kaveriporukan lomamatkan puolesta, tulla vastaavia tilanteita.
Itse seurustelin vuoden verran kaukosuhteessa, ja nähtiin kerran tai pari kuussa. Ei se silloin tuntunut vaikealta, kun järjestelyyn tottui ja oli omaakin elämää, mutta sitten kun vuoden asui yhdessä, se kuukauden ero alkoikin jo tuntua vähän ikävämmältä jutulta. Sen kuitenkin kesti, kun tiesi, ettei siihen ollut ennenkään kuollut.
Tsemppiä ja jaksamista!