Mut iskee ihan helposti. Eikun tulee tervehtiin niin mä ihastun ja suukosta ja/tai halauksesta ja/tai saannista mä rakastun. Enkä ole yhtään kranttu, mä oon vaan halpa hutsu joka rakastuu naiseen kuin naiseen. Kun sais ees kesäheilan mutta kun ei.
Ei ole tullut ketään iskemään tänäkään vuonna vaikka ihan helppo olen. Aiemmin oli kai vielä tuossa alle kaksvitosena ulkonäkökin kohdallaan mutta nyt ei enää ole kun alkaa hiuksetkin harveta.
Sillon aiemmin kun kävi koulua, keskityin siihen, tarjokkaita oli, kun mulla on ilmeisesti kiva ja äärimmäisen kohtelias luonne, jotka tietynlaisia tunteikkaita naisia veti puoleensa, mut musta tuntu aina että ne vaan tuhlais aikaa mun kanssa kun en mä keksiny mitä tarjottavaa mulla ois ollu niille.
Tais tosin yksi osata käyttää tilaisuutta hyväkseen ja dokas mun opintolainat. No, tyhmästä päästähän kärsii koko ruumis. Ainakaan ei päässyt itse lihoon liiaksi.
No, nyt mä vähän päälle kolmikymppisenä varmaan antautuisin heti kun ei tässä muutakaan tekemistä olisi mutta ei tule enää ketään iskeen. Silti kaikenlaisia teinityttöjä pääsee kuuleman mukaan tuttujen petiin, mun luo ei ole ketään tulossa kun mä en osaa olla tarpees suorasukainen jotta iltasaikaan ketään iskettyä saisin. Enkä mä ole iskutyyppiä, mut isketään enkä mä muita. Mä tahon naisen joka tykkää musta ja mistä mä tiedän tykkääks se musta jos mä itte sen isken ? Sehän saattas haluta jotain ihan muuta eikä mua.
Vaikka sanotaan ettei ne naiset ovelle tuu, kyllä niitä mulla vielä kuusi vuotta sitten enemmän kuin muutama tuli ja aiemminkin, yksi jopa tuli lupaa kysymättä asuun mun luo ihan noin vaan ja sitten se itki kun kohteliaasti laitoin ulos vaikka toki ihastunut olin ja ajattelin kaikenlaista seksiinkin liittyvää kun noinvain tuli asuun mun luo. Toinen oli pari yötä vain.
Saisi niitä tulla vieläkin tai ees yrittää iskee. Kaikki naiset kimppuun vaan. Pliiiis ?
Ei ole tullut ketään iskemään tänäkään vuonna vaikka ihan helppo olen. Aiemmin oli kai vielä tuossa alle kaksvitosena ulkonäkökin kohdallaan mutta nyt ei enää ole kun alkaa hiuksetkin harveta.
Sillon aiemmin kun kävi koulua, keskityin siihen, tarjokkaita oli, kun mulla on ilmeisesti kiva ja äärimmäisen kohtelias luonne, jotka tietynlaisia tunteikkaita naisia veti puoleensa, mut musta tuntu aina että ne vaan tuhlais aikaa mun kanssa kun en mä keksiny mitä tarjottavaa mulla ois ollu niille.
Tais tosin yksi osata käyttää tilaisuutta hyväkseen ja dokas mun opintolainat. No, tyhmästä päästähän kärsii koko ruumis. Ainakaan ei päässyt itse lihoon liiaksi.
No, nyt mä vähän päälle kolmikymppisenä varmaan antautuisin heti kun ei tässä muutakaan tekemistä olisi mutta ei tule enää ketään iskeen. Silti kaikenlaisia teinityttöjä pääsee kuuleman mukaan tuttujen petiin, mun luo ei ole ketään tulossa kun mä en osaa olla tarpees suorasukainen jotta iltasaikaan ketään iskettyä saisin. Enkä mä ole iskutyyppiä, mut isketään enkä mä muita. Mä tahon naisen joka tykkää musta ja mistä mä tiedän tykkääks se musta jos mä itte sen isken ? Sehän saattas haluta jotain ihan muuta eikä mua.
Vaikka sanotaan ettei ne naiset ovelle tuu, kyllä niitä mulla vielä kuusi vuotta sitten enemmän kuin muutama tuli ja aiemminkin, yksi jopa tuli lupaa kysymättä asuun mun luo ihan noin vaan ja sitten se itki kun kohteliaasti laitoin ulos vaikka toki ihastunut olin ja ajattelin kaikenlaista seksiinkin liittyvää kun noinvain tuli asuun mun luo. Toinen oli pari yötä vain.
Saisi niitä tulla vieläkin tai ees yrittää iskee. Kaikki naiset kimppuun vaan. Pliiiis ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uskon liikaa miehiin. Kaikki höynäyttää jotenkin, kukaan ei jää pysyvästi. Kai minä sitte oon liian kiltti tai jotain. Haaveilen hyvästä suhteesta ja kivasta seksielämästä kun itekin siitä nautin. Mutta ei. Olen vauhdikas ja eloisa ihminen, aina silti jään yksin loppupeleissä. Enkä ole enää edes hirveän nuori: 34 !! Lapsiakin on, eronnut olen...voi ei. Taidan katkeroitua loppuiäksi, mutten keneenkään kyllä ala roikkuakaan. Sen verran itteä rakastan.
Olen minäkin yrittänyt itsaria, kun ei
ole mikään muukaan auttanut.
Jokainen on kehottanut mua vain
hillitsemään itseni.
Olen jopa käynyt terapiassa. Tai ei
se terapiaa ollut. Mulla on ollut
tukihenkilö, joka on yksityis-
luontoisesti keskustellut näistä
potentiaalisista ''poikaystävistäni''.
Tai mulla on sen numero, johon olen
voinut tarvittaessa soittaa ja tilit-
tää saamattomuuttani.
Niin, ei mulla ole koskaan ollut mi-
tään poikakaveria. Aina on vaan pidet-
ty kakarana, joka luulee olevansa
fiksu ja arvostettu naisihminen,
mutta tiukan paikan tullen on kuin
mikäkin äidin vauveli. Lellikki.
Mä olen aina kokenut nämä mun ns.
suhteet entiseen koulukaveriin ja
muihin nykyisiin työkavereihin
niin vakavasti otettavina.
Mä olen haaveillut aina elin-
ikäisestä suhteesta, mutta
joutunut karvaasti pettymään.
Sitten kun vastapuolisko on
samanlainen kuin minä, on
niin helppoa suhtautuakin
vakavasti niin kuin aikuiseen
suhtaudutaan. Muttei sellai-
nen ihminen, joka on täysin
terve, eli normaali ymmärrä
samalla tavalla kuin joku
muu. Toisin sanoen: Mä voin
jatkaa ''henkistä sairauttani''
vaikka kuolemaan asti, mutta
jos ketään toista samanlaista
ei ole olemassakaan niin mun
täytyy tyytyä myös siihen,
että mun hautakilpeen kirjoi-
tetaan: ''yksinelävä ihminen,
jolla ei ollut ystäviä koskaan''.