Kun nainen nauraa sun jutuille ja muutenkin ilman että ne omasta mielestä oli hauskoja,
onko tää jotain leffoista opittua käyttäymistä (tai ulkomailla asunut nainen kun eihän tuo oikein meitin kulttyyriin kuulu) vai pitääkö nainen oikeasti sua hauskana (siis hyväntahtoisesti) vai onko se ikäänkuin ivaa (taas se idiootti sano jotain tyhmää) vai onko nainen hermostunut ja nauraa siksi vai ajatteleeko nainen jotain ihan muuta eikä sitä hetkeä vai mistä on kyse ? Pitäisikö olla imarreltu vai loukkaantua kun kalu kerran on niin pieni että sen huomaa vaatteet päälläkin vai pitäskö vaan sivuuttaa asia ja olla onnellinen ettei se sentäs itke ? Onko se osoitus luonteen häilyvyydestä kun kerran julkisesti nauraa vai onnellisesta naisesta josta tulisi pitää kiinni molemmin käsin ettei se vaan karkaa muualle muita ilastuttamaan ?
Se lähti jo joten sinänsä kyssä on ihan retorinen eikä varmaan toista nauravaa kohdalle satu, ennen ne on vaan murjottaneet, mutta kiinnostipa kumminkin. Kun oli niin söpöt silmätkin.
onko tää jotain leffoista opittua käyttäymistä (tai ulkomailla asunut nainen kun eihän tuo oikein meitin kulttyyriin kuulu) vai pitääkö nainen oikeasti sua hauskana (siis hyväntahtoisesti) vai onko se ikäänkuin ivaa (taas se idiootti sano jotain tyhmää) vai onko nainen hermostunut ja nauraa siksi vai ajatteleeko nainen jotain ihan muuta eikä sitä hetkeä vai mistä on kyse ? Pitäisikö olla imarreltu vai loukkaantua kun kalu kerran on niin pieni että sen huomaa vaatteet päälläkin vai pitäskö vaan sivuuttaa asia ja olla onnellinen ettei se sentäs itke ? Onko se osoitus luonteen häilyvyydestä kun kerran julkisesti nauraa vai onnellisesta naisesta josta tulisi pitää kiinni molemmin käsin ettei se vaan karkaa muualle muita ilastuttamaan ?
Se lähti jo joten sinänsä kyssä on ihan retorinen eikä varmaan toista nauravaa kohdalle satu, ennen ne on vaan murjottaneet, mutta kiinnostipa kumminkin. Kun oli niin söpöt silmätkin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun äänensävy oli sillain neutraali, ei antanut mitään ilmi. On niitä ivallisiakin nauruja kuultu mutta nehän ei oikein naurua ole ollenkaan vaan pilkkaa ja siten täysin eri asia, niitten tarkoitus on luoda surua eikä iloa. Ja mä kun tykkäisin tommosista ilosista naisista.
Itse olen luonteeltani erittäin nauravainen ja iloinen mutta sekään ei ole aina hyvä asia.Mulla se tulee ihan luonnostaan eikä siihen tarvi olla mitään erityistä syytä.Ainoa vaan että kun olen asiakaspalvelutyössä niin moni ihminen tulkitsee sen väärin ja se on erittäin hankalaa monellakin tapaa...Moni mies luulee flirtiksi,osa naisista ilkeilyksi...ei ole kivaa kun tarkoituksena ei ole iskeä tai ilkeillä...olla itsekeskeinen.Välillä ei tiedä miten olisi että olisi oikein ja normaali.Nuoresta iästäni huolimatta olen nähnyt vähän liikaakin ikäviä asioita joten minua ei mitkään pienet murheet masenna tai suututa vaan se vaati todella paljon ennenkuin suutun.Mutta tämä tällainen on OUTOA ja VIERASTA nykymaailmassa.Eihän voi olla iloinen ja nauravainen ilman syytä vaan jos nauraa on vähintäänkin hullu tai pilvessä. Näin se vaan on...ja tämä tällainen on erittäin yleistä täällä eteläisessä suomessa...sanoo pohjoisen tyttö.
aiemmin mustakin tarttui iloisuus toisiinkin, nykyään yksinelävänä miehenä vailla tulevaisuutta olen vihdoin melkein yhtä synkkä kuin muutkin. iloisuus on rikos josta rangaistaan pitämällä huoli ettei ilon aiheita voi olla.
Tuntuu siltä että nainen on hermostunut eikä tiedä miten olisi. Jos olette tunteneet vähän aikaa niin menee varmaan pian ohi.
säälistä se tyttö varmaan nauroi...
itseeni tuo kuvaus sopi muuten, paitsi että juttuni ovat yleensäkin melko huvittavia tai ainakin iloisuuteni tarttuu muihin. Vaikka olenkin positiivinen ihminen, niin siinä mielessä tuota realismia/pessimismiä löytyy, etten usko kenenkään nauravan/hymyilevän sen vuoksi, että olisin kiinnostava, vaan että olen säälittävä, jotenkin niin idiootti, että sitä ei kehtaa minulle kertoa, vaan mieluummin nauretaan kannustavasti...säälistä...
Nyt siis päästään aiheeseen, joka kuulostaa pinnalliselta, muttei sitä ole.
Minä nauran paljon. Mielestäni maailmassa on niin paljon kaikkea iloista ja hauskaa.
Nauran aina hyväntahtoisesti. Nauran esim. kun kuulen hauskan sanan, tai kun keskustelukumppanillani on suloinen ilme. Nauran myös ilman syytä, silloin kun olen onnellinen, eli usein. En tarvitse erityistä syytä onneen. Olen usein onnelinen yksinkertaisesti siitä syystä, ettei minulla ole mitään syytä olla onneton. Kuulostaa typerän yksinkertaiselta, mutta kuinka moni oikeasti hymyilee ja nauraa vain siksi, ettei ole syytä itkeäkään?
Olen onnellinen kun saan asua vapaana maassa, jossa minulla on sananvapaus ja saan itse valita oman tieni. Minulla on ruokaa ja minun on lämmin.
P.S. Silloin kun en halua antaa ihmisille sellaista kuvaa, että olisin tyhmä, en naura kuin vain vähän ja silloinkin kuivasti.
Iloinen nauru kun yleensä yhdistetään typeryyteen.
Jos olen treffeillä joilla en viihdy, en järin paljon naura..
En myöskään naura kun olen hermostunut.
P.P.S. Sinä "mistä kyse?" vaikutit kirjoituksesi perusteella juuri sellaiselta ihmiseltä jonka seurassa minä nauraisin (hyväntahtoisesti). Olet nimittäin niin suloisen ja mukavan oloinen, että seurasi ei ainakaan masentaisi. Jos olisit sanonut jotain tyhmää, kyseinen nainen olisi todennäköisesti katsonut sinua epäuskoisen huvittuneesti rypistäen otsaansa säälivästi.
Kirjoituksessasi minua huvitti erityisesti sanajärjestys kohdassa: "..eikä varmaan toista nauravaa kohdalle satu.." Sanajärjestyksellä leikkiminen on kielellistä huumoria parhaimmillaan. :)
Eihän naurussa erityisesti mitään vikaa ole tai onnellisuudessa (aidossa), mutta monesti se vain on niin, että tieto lisää tuskaa ja erittäin iloiset ihmiset eivät vain tiedä maailmanmenosta/mistään mitään jne, ainakin empiiristen havaintojen mukaan asia on näin monesti...
Niin se on, mutta mukavaa on olla välillä sellaisten ihmisten seurassa, jotka ei liikaa ota asioista selvää (tai anna asioiden häiritä) kun itse on melkein koko ajan niin helvetin tietoinen kaikesta... Rentouttaa kun joku nauraa iloisesti ja elää tätä hetkeä :)
Olette tavallaan oikeassa, mutta..
Omasta puolestani voin sanoa sen verran, että olen aina ollut hyvin tiedostava ihminen. Olen seurannut uutisvälineitä pienestä asti ja lisäksi omatoimisesti ottanut selvää erilaisista epäkohdista maailmassa. Tiedän valtavasti natsien käsittämättömistä raakuuksista, turkistarhauksesta, kehitysmaiden ongelmista, nälänhädästä, kidutuksesta, ym ym.
Olen myös itse elänyt hetken elämästäni sossun ja kelan avustamana minimituloilla.
En vain näe mitään syytä siihen, miksi minun pitäisi olla nauttimatta elämästä kaikesta huolimatta. Juuri maailman lohduton tilanne on saanut minut nappaamaan onnen murusia ympäriltäni tavallisista arkihetkistä.
Kukaan kiinalainen orpotyttö ei saa rakastavaa kotia sillä, että minä lakkaan nauramasta.
Onko luvatonta olla kiitollinen siitä tosiasiasta, että saa asua Suomessa? Minun ei tarvinnut olla seitsemänvuotiaana töissä mattotehtaalla eikä kaivoksessa. Silloin menin kouluun. Sain lahjan, josta niin moni tässä maailmassa haaveilee. Sain oppia lukemaan. Ja minulle annattiin mahdollisuus päättää itse omasta tulevaisuudestani. Olen siitä kiitollinen, todella olen.
Erityisesti se seikka, että olen nainen, saa minut olemaan kiitollinen kotimaastani.
Minua ei peitetä hunnulla, omistan itse itseni, saan ajaa autolla, saan kävellä yksin kadulla, minua ei ole ympärileikattu, saan opiskella, saan ilmaista mielipiteeni, ym.ym.
Kuten sanoin, jotta ei leimautuisi idiootiksi, pitää olla vakava. MIKSI? Ja miksi naurava nainen on päätön kana monien mielestä?
Tottakai on paljn tilanteita, joissa ei ole sopivaa nauraa, mutta silloin ei kyllä nauratakaan.
pahoittelen, otsikko ja nimimerkki menivät väärin päin..