Ollaan avokin kanssa pidetty yhtä reilun vuoden verran ja olen jo pidempään miettinyt suhteemme tulevaisuutta. Suurin syy epävarmuuteeni on luottamuksen puute.
Jo suhteemme alussa huomasin usein kumppanini kiusallisessa tilanteessa turvautuvan mielummin valheeseen kun sanomaan miten asiat oikeasti ovat. Olen lukemattomia kertoja saanut hänet kiinni pienemmistä ja isommistakin valheista. Pettämistä tai muuta sellaista ei tosin ole ollut.
Nämä valheet vain loukkaavat minua suunnattomasti vaikka ne koskisivatkin ns. merkityksettömiä asioita. Kaiken lisäksi ne ovat vieneet kaiken luottamukseni kyseistä ihmistä kohtaan. Miksei voi vaan kertoa totuutta? Tuntuu ettei kumppanini itse tajua miten vakavan ongelman valehtelu aiheuttaa.
Jo suhteemme alussa huomasin usein kumppanini kiusallisessa tilanteessa turvautuvan mielummin valheeseen kun sanomaan miten asiat oikeasti ovat. Olen lukemattomia kertoja saanut hänet kiinni pienemmistä ja isommistakin valheista. Pettämistä tai muuta sellaista ei tosin ole ollut.
Nämä valheet vain loukkaavat minua suunnattomasti vaikka ne koskisivatkin ns. merkityksettömiä asioita. Kaiken lisäksi ne ovat vieneet kaiken luottamukseni kyseistä ihmistä kohtaan. Miksei voi vaan kertoa totuutta? Tuntuu ettei kumppanini itse tajua miten vakavan ongelman valehtelu aiheuttaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoitat:
1) "Olen lukemattomia kertoja saanut hänet kiinni pienemmistä ja isommistakin valheista."
ja myös:
2) "Pettämistä tai muuta sellaista ei tosin ole ollut."
Kumpaa tarkoitat? Valehtelu on pettämistä? Miten voi olla pettämättä ja samalla valehdella?
Jos tarkoitat, ette ole häntä vielä saanut kiinni sopimuksen vastaisesta "sivusuhteesta" niin miksi et kirjoita niin? Tosiasia on, että petturi valehtelee tuossakin asiassa vaikka kuinka olisitte sopineet ettei sivusuhteita ole. Parempi siis on, että ette sovikaan "sivusuhteettomuudesta" koska sekään puhe ei tule pitämään paikkaansa.