Mitäs kaikkea pitää

Ensimmäisellä kerralla yleensä tehdään perustarkastus, jossa kartoitetaan hoidon tarve: mitä hampaita on mahdollisuus hoitaa, mitkä mahdollisesti joudutaan poistamaan. Kliinistä tutkimusta täydentää röntgentutkimus, joka kertoo sitä mitä silmä ei muuten näe: juurten alueen tulehduksista, luun määrästä jne. Useimmiten protetiikkaa suunnitellessa on järkevintä ottaa kokoleuan panoraamaröntgen ja tarvittaessa kriittisistä hampaista pikkukuvia. Joskus hoidon suunnitettelua varten tarvitaan hampaistosta myös kipsimallit.

Tämän jälkeen pohditaan yhdessä potilaan kanssa hoitovaihtoehtoja. Onko toiveissa kiinteää vai irrotettavaa protetiikkaa? Mitkä hampaat toivotaan proteettisesti korvattaviksi? Mikä on hoidon päätavoite -säilyttää omat mahdollisimman terveinä ja pitkään? Toiminnallisuus? Ulkonäön kohennus? Kestävyys? Pitkäaikaisennuste? Taloudelliset resurssit kaikkia näitä silmällä pitäen? Vaikka em. vaatimukset voidaankin usein kaikki toteuttaa, jostain vaatimuksesta voi joutua tekemään kompromissia.

Seuraavaksi voidaan sopia aikataulusta. Ennen mitään proteettista hoitoa, hoidetaan jäljelle jäävät omat hampaat luonnollisesti kuntoon. Loppuhoito riippuu sitten siitä mitä proteesityyppiä ollaan tekemässä, mutta irtoprotetiisin tapauksessa pääpiirteittäin menee näin: 1. esimallit (kipsimallit, lisäksi mahdollisesti yksilöllinen jäljennöslusikka). 2.hampaiston muotoilu proteettista hoitoa varten. 3. Tarkkuusjäljennös juoksevammalla jäljennösaineella siitä leuasta, johon proteesi tulee, vastaleuasta alginaattijäljennös (jos sitä ei ole jo otettu). Jäljennökset lähetetään hammaslaboratorioon, missä hammasteknikko valaa ne kipsiin ja kipsimallin päälle tekee vahakaavion. 4. Hammaslääkäri sovittaa vahakaavion: hio reunat sopiviksi ja muotoilee vahavallit oikean korkuisiksi ja muotoisiksi. Jos on metallirankaproteesi kyseessä, ranka voi olla valettuna tässä vaiheessa, jos korvattavia hampaita on muutama, laajemmissa ranka tulee vasta kaavion jälkeen. 5. Hammasteknikko asettelee proteesihampaat vahavallille sen muodon mukaan. Väri ja muoto tulee siis olla valittuna tässä vaiheessa. 6. Hammaslääkäri tarkistaa taas suussa hampaiden asennos, ne ovat vahassa ja niitä voidaan vielä liikutella. Taas työ labraan viimeistelyä varten. 7. Proteesi tulee valmiina. Sovitetaan suuhun, hiotaan purenta alustavasti, saa kotiin koekäyttöön. 8. Parin päivän päästä jälkitarkastus, mahdollisien painokohtien hionta, purennan tarkistus. 9. jälkitarkastuksia tarpeen mukaan.

Hinnoista: hampaanpoiston omavastuuosuus on n. 35-40 e, usein jos poistetaan useampi samalla kerralla, voi saada alennusta, varsinkin jos ovat helppoja poistoja. Proteesin tekniset kulut eli hammaslaboratorio-osuus laskutetaan yleensä siinä vaiheessa kun työ lähtee laboratorioon ja pitää olla maksettuna silloin kun proteesin saa valmiina. Hammaslääkäri laskuttaa oman osuutensa parhaaksi katsomallaan tavalla tai miten keskenänne sovitte.
Kunnallisessa hoidossa joutuu joka tapauksessa maksamaan itse nuo samat labramaksut, mutta hammaslääkärin osassa tietysti säästää, koska taksa on niin paljon halvempi. Pk-seudulla ei kuitenkaan tehdä terv. keskuksessa kuin ns. "välttämätön protetiikka", vain irtoproteeseja ja kokoproteesit lähetetään yleensä erikoishammasteknikolle suoraan tehtäviksi.
Yksityishammaslääkärin hoidosta saa Kelalta korvausta vain valmistelevista hoidoista, mutta ei proteettisista toimenpiteistä.