Minun oma tarinani menee näin. Olemme seurustelleet yli 3 vuotta, ja asuneet lähes vuoden yhdessä. Suhteemme on täydellinen ja tunne vastarakastunut. Välillä kuitenkin tilanne on aivan toinen. Poikaystäväni käyttää lievästi väkivaltaa riidan tullen. Riita alkaa yleensä siitä että "valitan, huudan tai olen mustasukkainen". Tiedän ettei missään tilanteessa saisi käyttää väkivaltaa ja myönnän että olen syyttä ollut mustasukkainen. (Siksi en enää juokaan alkoholia kuin todella harvoin ja olen pyytänyt jo etukäteenkin anteeksi.)Huutaminen johtuu siitä että hän on satuttanut minua (henkisesti tai fyysisesti.) Väkivalta ei ole sellaista että itse se satuttaisi niin paljon kuin henkisesti. Yritän kertoa hänelle että haluan unohtaa ja että hänen täytyy osoittaa olevansa pahoillaan ja rakastavansa minua. MUTTA hän syyttää minua ja vielä haukkuu päälle vaikka tietää että minulla on huono itsetunto. Yleensä hakkaajalla on huono itsetunto.?? Hän tietää että lapsuudessani en ole saanut niin paljon välittämistä, mutta mielestäni olen aivan normaali lukuunottamatta sitä että olen mustasukkainen. Tiedän että sisimmässäni tunnen itseni riittämättömäksi ja pelkään että mieheni käyttää tätä heikkouttani hyväkseen.
Väkivalta on kestänyt yhdessä asumis ajan ja on ollut lievää. Vain kerran leuka mennyt melkeen sijoiltaan ja silloin olin humalassa joten olin aika äkäinen. Miehelläni on todella hyvä itsetunto ja ilman näitä riitoja hän on todella ihana. Ei petä, ei sano mitään pahaa ja todella ihana. Hän tietää että olen aivan rakastunut. Voisiko olla että mieheni tekee tämän tahallaan? Vai onko hän todella noin tunneköyhä ihminen. EI tiedä tekevänsä väärin, ei välitä kun itken koko yön hänen tekemänsä vuoksi koska pitää minua syyllisenä, syyttää minua sairaaksi tietäen taustastani jolloin se olisi aika helppo uskoa. Riidan jälkeen hän vain sanoo että menee niin kovin hermot kun huudan ja silloin vain hän vihaa minua. Haluaisin seurustella mutta miten saan mieheni tajuamaan että hän tekee suhteen vaikeaksi. (yritän vähentää mustasukkaisuutta, mutta se on aika vaikeaa kun itsetuntoni muserretaan aina välillä.) olen yrittänyt sanoa että erotaan mutta tiedän että mieheni haluaa seurustella ja erouhkaukset eivät auta koska hän kääntää sen siihen että minä en halua seurustella. vaikka haluan. Ainut keino on esittää välinpitämätöntä mutta en kestä kauan koska tunteet on pakko näyttää. Kun olen välinpitämätön huomaan että mieheni yrittää tosissaan näyttää että on hyvä. Mutta miksemme voi elää suhteessa jossa saan näyttää onnellisuuden tunteeni siitä kärsimättä.
Teksti on aika huonoa mutta toivottavasti ymmärrätte ja osaatte vastata.
Väkivalta on kestänyt yhdessä asumis ajan ja on ollut lievää. Vain kerran leuka mennyt melkeen sijoiltaan ja silloin olin humalassa joten olin aika äkäinen. Miehelläni on todella hyvä itsetunto ja ilman näitä riitoja hän on todella ihana. Ei petä, ei sano mitään pahaa ja todella ihana. Hän tietää että olen aivan rakastunut. Voisiko olla että mieheni tekee tämän tahallaan? Vai onko hän todella noin tunneköyhä ihminen. EI tiedä tekevänsä väärin, ei välitä kun itken koko yön hänen tekemänsä vuoksi koska pitää minua syyllisenä, syyttää minua sairaaksi tietäen taustastani jolloin se olisi aika helppo uskoa. Riidan jälkeen hän vain sanoo että menee niin kovin hermot kun huudan ja silloin vain hän vihaa minua. Haluaisin seurustella mutta miten saan mieheni tajuamaan että hän tekee suhteen vaikeaksi. (yritän vähentää mustasukkaisuutta, mutta se on aika vaikeaa kun itsetuntoni muserretaan aina välillä.) olen yrittänyt sanoa että erotaan mutta tiedän että mieheni haluaa seurustella ja erouhkaukset eivät auta koska hän kääntää sen siihen että minä en halua seurustella. vaikka haluan. Ainut keino on esittää välinpitämätöntä mutta en kestä kauan koska tunteet on pakko näyttää. Kun olen välinpitämätön huomaan että mieheni yrittää tosissaan näyttää että on hyvä. Mutta miksemme voi elää suhteessa jossa saan näyttää onnellisuuden tunteeni siitä kärsimättä.
Teksti on aika huonoa mutta toivottavasti ymmärrätte ja osaatte vastata.
Vastaukset 11
Vanhimmat
##Ainut keino on esittää välinpitämätöntä mutta en kestä kauan koska tunteet on pakko näyttää. Kun olen välinpitämätön huomaan että mieheni yrittää tosissaan näyttää että on hyvä. Mutta miksemme voi elää suhteessa jossa saan näyttää onnellisuuden tunteeni siitä kärsimättä.
Teksti on aika huonoa mutta toivottavasti ymmärrätte ja osaatte vastata.##
Kirjoitit itse, vastaten myös viisaasti eli ##Mutta miksemme voi elää suhteessa jossa saan näyttää onnellisuuden tunteeni siitä kärsimättä.##
Siihen pyri, muutoin minuutesi ja identiteettisi kärsii, joka taas johtaa suuriin ongelmiin-ennemmin tai myöhemmin.
Ole rehellinen itsellesi, pohdi mikä todella on tärkeää sinulle. Arvoistasi ja rajoistasi on kysymys.
Onko elinehto ja arvoista tärkein raha, parisuhde, terveys jne?
Mitä teet rahalla, jos itsetunto, terveys, minuutesi tai peräti henkesi on vaarassa!?
Mistä tulen ja minne menen, miksi valitsen jonkin tavan toimia tai tulkita tapahtumia, olosuhteita tai/ja ihmisiä?
Voi huokaus, tekstisi oli vaikea lukea, ei vain sen vuoksi, että yhtäpötkyä kirjoitit, vaan sen vuoksi, että tiedät jo vastaukset kysymyksiisi, muttet jostain syystä vielä uskalla toimia vaistonvaraisesti elämääsi rakentaen tai tukien.
Selvää on, että avokkisi tarvitsee myös apua ja tukea, esim. lyömätön linja voisi ensialkuun auttaa, jos tunnustaa ongelmansa.
Toisia et voi muuttaa. Minullakin alkoivat ensin muuttumaan omat ajatukset, sen myötä muuttuikin kaikki- kaikkien onneksi. Samaa toivon sinulle, se kannattaa.
Toivon ja rukoilen sinulle mielenkiintoisia hetkiä oman arvomaailmasi löytöretkellä, yllätyt iloisesti, voin vakuuttaa. Ja mikään ei estä sinua itseäsikin kokeilemasta, miten Jumala vastaa jokaiselle häntä apuun kutsuvalle, mikä estää kokeilemasta?
ja keskustella enemmän, ei rähjätä. Keskustelutaitoa voi oppia. Ei sinullakaan riitä huonon käytöksen perusteluksi huono itsetunto eikä lapsuuden kokemukset. Opetelkaa puhumaan asiat selväksi. Tähän on jopa koulutusta.
Keskustelua on yritetty enkä itse enää alota yhtäkään tappelua ensin keskustelematta. Mustasukkaisuuskin ilmenee vain humalassa jota yritän välttää.
Yritinkin kysyä että miten mies ymmärtäisi kun kaiken olen jo hänelle kertonut ja yrittänyt keskustella. Enkä puolustellut itseäni lapsuudellani vaan tarkoitin että mieheni pistää kaiken minun syykseni vedoten lapsuuteeni. Halusinkin tietää kumman pitäisi muuttua ja miksi mieheni tekee näin..
oletko miettinyt? Onko se mustasukkaisuutta jostain menneestä vai kohdistuuko mustasukkaisuutesi joihinkin nykyisiin miehesi ihmissuhteisiin? Onko siihen aihetta? Hyvä artikkeli mustasukkaisuudesta itsetunto-ongelmana
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhdetietoa_ammattilaisille/kuukauden_kolumni/?x46066=22253
Lieväkään fyysinen väkivalta ei ole sallittua. Miehelläsi ei ole mitään syytä käyttää väkivaltaa. Hän tekee väärin. Mustasukkaisuuteen ei saa vastata väkivallalla.
Mielstäni voisitte
Kuulostaa epätasapainoiselta, ristiriitaiseltakin? Kuinka suhteenne voi olla täydellinen, jos poikaystäväsi riidan tullen käyttää väkivaltaa? Vaikkakin lievästi, puolustelet. Olipa se kuinka lievää tahansa, väkivalta ei ole oikea keino. Koetko olevasi syyllinen? Että mustasukkaisuutesi aiheuttaa väkivallan? Kokeeko poikaystäväsi, että sinä käytät henkistä väkivaltaa? Ja hän vastaa siihen samalla mitalla? Väkivalta ei ole koskaan oikeutettua, kummankaan puolelta, MISSÄÄN muodossa. Tässä hyvä testi teille molemmille, tehkää se ilman, että toinen kyttää vieressä http://www.turvakoti.net/kohteet/itsearviointi/testi kohteille/
ja toinen http://www.turvakoti.net/tekijat/itsearviointi1/testi tekijoille/
Luulenpa, että paras apu teille molemmille olisi paikallinen kriisikeskus, siellä voitte käydä yhdessä tai erikseen. Joka tapauksessa konfliktit olisi hyvä saada loppumaan, kriisikeskuskessa ei ketään syytetä, vaan vastuullistetaan teoistaan. Molemmat voitte puhua puolueettomalle asiantuntijalle luottamuksella.
Lähin kriisikeskus löytyy hakusanalla "kriisikeskus" (ilman noita lainausmerkkejä tietty), jonka kirjoitat kenttään oikealla yläkulmassa tällä sivulla: http://www.mielenterveysseura.fi/haku.asp
Löytyy ainakin Hyvinkään, Kuopion, Jyväskylän, Mikkelin, Seinäjoen jne kriisikeskukset.
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-keskus/ tuossa vielä yksi linkki, en tiedä missä päin Suomea asutte...
kun huudat ja rähjäät. Koetat saada vaikutusvaltaa huutamalla, se ei onnistu koska mihelläsi on hyvä itsetunto sinulla heikko. Jos hankitte alpsia sinä tulet alistamaan, huutamaan ja käyttäytymään väkivaltaisesti lapsiasi kohtaan koska koet heidät omalla pikku vallallesi uhkana. Ja lsiäski koetat vaikutta mihesi pahoinpitelemälä lapsiasi.... Siis älkää hankkiko lapsia, please.
ennustit?
tarinasta.... Häne kerto siinä siitä tavasta kuinka häntä kohdeltiin kotonaan lapsuudessaan. samaa hän aikoon tehdä omassa perheessään, näin se vaan menee....
Mutta oletpa saanut ihme vastauksia muutamilta.
Itselläni oli hieman samanlaista omassa 3 ja puoli vuotta kestäneessä suhteessa/ avoliitossa.
Meillä ei vaan suhde ollut täydellinen, ei sinneppäinkään! En tainnut olla edes rakastunut?!
Eikä exäni käyttänyt "muutakuin" henkistä väkivaltaa. Ja pientä tönimistä joskus/ uhkailua.
Mutta meilläkin riidat alkoi usen minusta kun "valitin,huusin, olin mustasukkainen humalassa". Mullakin ollut lapsuudessa kaikenlaísta, ex tiesi niistä ja riidoissa satutti niillä asioilla, Muutenkin satutti henkisesti tosi paljon. Ja sai aina käännettyä asiat niin että hänessä ei ole mittään vikaa. Humalassa aina sitten tuli huudettua/ valitettua. Ja mies vaan ihmetteli että mikä mulla on.
Olin siinä suhteessa tosi epävarma kaikesta ja mulla oli huono itsetunto. Ja miehellä mukamas "hyvä"?!?!? Mutta ei se ole hyvää itsetuntoa joa täytyy toista loukata/ satuttaa kipaimmillä asioilla!!!
Olen nyt niin helpottunut kun olemme eronneet ja mun itsetunto on noussut tosi paljon, (tai sitten olen vaan löytänyt sen) ja tuntuu että olen muutenkin saantu itseni takaisin (minkä olin suhteessa kadottanut)!
Ja näin jäkeenpäin voin kyllä sanoa/olen huomannut että exälläni ei todellakaan ollut hyvä itsetunto.
En valitettavasti osaa sinua auttaa, mutta koita saada nyt johonkin suuntaan suhdetta muutettua. Kaikkea hyvää.
Hei.
Olisiko mahdollista että kertoisitte oman tarinanne väkivallan uhreina tai lähinnä perheväkivallan piirissä.
olen tekemässä koulu projektia perheväkivallasta. ja olisi kiva kuulla teidän tarinanne, ksoka aihe on minulle muuten vieras.
Hitto..
Suoraan kun mun parisuhteesta.. ihan samanlainen tyyppi on miehes, kun mun puolisko. Välillä sitä miettii, että millon helvetissä sitä tuli niin tyhmäksi, että hyväksyy tällaisen suhteen.. tuskin se tästä koskaan muuttuu. Ja kuitenkin toivoo, et niin kävis.
Ois kiva vaihtaa ajatuksia, jos sua kiinnostais?